tiistai 19. marraskuuta 2013

Onnellisen elämän aakkoset, ensimmäinen kirjain

Isäni kertoi minulle, miten olin 12-vuotiaana väitellyt koulukaverini kanssa uskonasioista. Olin vastaillut hänen väitteisiinsä sen minkä taisin, kunnes tuli seinä vastaan enkä osannut sanoa enää mitään. Hetken miettimisen jälkeen olin tokaissut voitonriemuisena: "Usko voittaa järjen!"

On päivänselvää, miksi Jeesus asetti lapsen meille esimerkiksi. Miksi ihmeessä me aikuiset emme voi joskus tyytyä isän vastaukseen "Siksi koska minä sanon niin." Minkä kumman takia meidän täytyisi aina ymmärtää kaikki? Tuntuu kuin välillä unohtaisimme että Jumala on Jumala ja me olemme ihmisiä. Jos me tietäisimme kaiken sen mitä Jumala tietää, emmekö olisi hänen veroisiaan? Meistä ei tule koskaan hänen veroisiaan, emmekä tule koskaan tässä ajassa saamaan selitystä kaikkeen. Koska hän on Jumala, hänen ei tarvitse selittää meille kaikkea.

Muistat varmasti Abramin, jolle Jumala myöhemmin antoi nimen Aabraham, paljouden isä. Jumala oli tehnyt liiton Abramin kanssa ja luvannut hänelle yhtä paljon jälkeläisiä kuin taivaalla on tähtiä. Vaikka lupauksen toteutuminen näytti täysin mahdottomalta, Abram uskoi Jumalaa. 1 Moos. 15:6 sanoo: "Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi."

Toisinaan uskominen voi olla epäuskosta kieltäytymistä. Vaikka uskomme ei olisi juurikaan plussan puolella, meidän ei kuitenkaan kannata antaa sen painua miinukselle. Voimme kieltäytyä kuuntelemasta vihollista, joka yrittää syöttää meille pajunköyttä. Jos meillä on taipumusta järkeilyyn, on sielunvihollisen aika helppo kuiskuttaa epäuskoisia ajatuksia päähämme. Silloin on yksinkertaisinta laittaa kädet korville ja sanoa: "Minä en kuuntele. Minä valitsen uskon. Jumala on hyvä ja hän on minun puolellani."

Jeesus sanoi (Joh. 20:29): "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Englanninkielisessä International Standard -versiossa Jeesuksen sanat on käännetty hyvin havainnollisesti: "Uskotko siksi, että olet nähnyt minut? Kuinka siunattuja ovatkaan ne, jotka eivät ole koskaan nähneet minua ja ovat silti uskoneet!" ("Is it because you have seen me that you have believed? How blessed are those who have never seen me and yet have believed!")


Jos uskomme vaikka emme ymmärrä, olemme vielä siunatumpia kuin jos uskomme vasta kun ymmärrämme!

torstai 14. marraskuuta 2013

Lapsimyönteinen seurakunta

Vuodet vierivät ja lapset kasvavat, niin myös seurakunnassa mukana olevat lapset. Sekä omat että toisten omat. Tämän olen huomannut hyvin kuluneiden 14 vuoden aikana, jolloin KohtaamisPaikka on ollut olemassa.

Yksi tärkeä lähtökohta KohtaamisPaikan toiminnassa oli se, että lapset ovat tärkeitä seurakuntalaisia. Halusimme, että lapset perheineen pääsevät helposti mukaan seurakuntayhteyteen. Toinen pointti oli se, että meillä on lapsillekin hengellistä opetusta emme siis tarjoa lastenhoitoa tai puhu ”lastenhoidosta”. Kolmas asia alusta asti oli se, ettei meillä ole ollut palkattua lapsityöntekijää. Lastenohjelmista ovat kaikki nämä vuodet vastanneet seurakuntalaiset, usein lasten vanhemmat. Monille lastenohjelmavastuu on koko perheen juttu, siis isätkin ovat mukana! Vastuuvuoro tulee kolmisen kertaa lukukaudessa.

Lasten läsnäolo seurakunnassa on rohkaisevaa. Kerron sinulle joitakin innostavia välähdyksiä syksyltäni. Olen siunaamassa ehtoollisen aikana lapsia alttarilla. Silmät ilosta loistaen he ottavat vastaan siunauksen. Heidän avoimuutensa koskettaa. Tai erään äidin laittama maili rohkaisee. Hän kertoo viidesluokkalaisen tyttärensä innosta olla mukana rakentamassa PerheKohtaamisen toimintapisteitä. Kuukauden odottaminen seuraavaan kertaan tuntuu tytöstä liian pitkältä ajalta. Tai lastenohjelmien vetäjien viesti lasten innosta jakaa omia rukousaiheitaan ja rukoilla yhdessä rohkaisee.

On hienoa saada nähdä, kuinka uudet sukupolvet ottavat omaa paikkaansa seurakunnassa myös vastuunkantajina. Syksyn alussa juttelin erään nuoren opiskelijan  kanssa, kun hän oli tulossa mukaan vetämään varkkien juttuja. Sanoin hänelle, että on hienoa, kuinka hän samalla on nuoremmille lapsille esikuvana Jeesukseen uskovasta nuoresta miehestä. Tähän tämä nuori mies vastasi, että hän itsekin muistaa hyvin, kuinka joitakin vuosia aikaisemmin oli katsellut vanhempia poikia ihaillen ja mallia ottaen.

Jeesus otti lapset rakasten syliinsä ja siunasi heitä. Rakennetaan seurakunnistamme sellaisia, joissa kaikenikäisten lastenkin on hyvä olla ja kasvaa.


Kirjoittaja Tiina Kilkki on Jyväskylän KohtaamisPaikan työssä yhdessä miehensä Mikan kanssa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ihmeet herättävät ihmetystä

Ihmeet herättävät ihmetystä. Myös uskovien keskuudessa. Se on saanut minut pohtimaan ihmeen olemusta ja merkitystä.

Länsimaiset ihmiset määrittelevät yleensä ihmeen ”luonnonlaeista poikkeavaksi tapahtumaksi” tai ”luonnonlakien vastaiseksi toiminnaksi”. Nämä määritelmät perustuvat maailmankuvaan, jonka mukaan Jumala loi maailman, mutta ei puutu nyt sen toimintaan. Maailmassa toimivat luonnonlait ja siksi ihme merkitsisi Hänen murtautumistaan todellisuuteen, jossa Hän ei ole läsnä.

Raamatun maailmankuva on toisenlainen: Jumala antaa sateen ihmisille (Matt.5:45), saa ruohon kasvamaan (Ps. 104:14) ja pitää kaikkea yllä Hänen sanansa voimalla (Hebr.1:3). Raamatullisessa kosmologiassa taivas ja maa eivät ole vastakohtia toisilleen vaan ne sivuavat toisiaan. Jumala loi maailman ja on aktiivisena sen keskellä.

Jotkut eivät usko ihmeisiin ellei kyseessä ole ”tapahtuma, jota on mahdoton selittää luonnollisilla tekijöillä.” Tämä määritelmä on liian tiukka jos otamme vakavasti ”raamatulliset ihmeet”. Raamatun valossa. Jopa monet Jeesuksen tekemät ihmeet osoittautuisivat epäaidoiksi. Jeesus paransi Pietarin anopin kuumeesta koskettamalla häntä ja käskemällä kuumetta (Mark.1:30-31; Luuk.4:39). Skeptikko voisi todeta, että kosketus ja käskysanan kuuleminen voi tuottaa suggestiivisen psykologisen tunteen ja siten kyseessä ei olisi puhtaasti jumalallinen tapahtuma. Jeesus paransi myös erään halvaantuneen miehen antamalla hänen syntinsä anteeksi (Mark.2:5-12) ja siihenkin voisi joku todeta: joskus halvaantumisen syyt ovat psykologisia.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ihmeet pitäisi ”havaita objektiivisesti” eli jokaisen pitäisi kyetä toteamaan todistusaineiston perusteella, että kyseessä on ihme. Raamatun määritelmä ihmeestä ei ole tällainen: ihmeet voivat herättää ihmisen hengellisesti (kuten Paavali) tai paaduttaa hänet hengellisesti (kuten farao). Joskus jopa hengellisen elämän ekspertit ovat sokeita Jumalan tekemille ihmeille: fariseukset väittivät, että Jeesus teki ihmeitä saatanan voimalla. Siksi ei ole ihme, että jotkut uskovaisetkin leimaavat karismaattisuuden shamanismiksi tai emotionaaliseksi manipulaatioksi.

Näyttää siis siltä, että monet määritelmät ihmeistä osoittautuvat ongelmallisiksi. Parhaimman määritelmän olen löytänyt teologian tohtori Wayne Grudemilta (Systematic Theology, 1994). Hänen mukaansa ”ihme on vähemmän yleinen Jumalan toiminta, jossa hän herättää ihmisissä kunnioittavaa pelkoa ja ihmetystä sekä antaa todistuksen itsestään.” Tämä määritelmä ottaa huomioon Raamatun maailmankuvan, jossa Jumala vaikuttaa aktiivisesti maailmaan.

Grudem huomauttaa, että ”ihmeistä” puhuminen kertoo maailmakuvasta, jossa ”luonnollinen” ja ”yliluonnollinen” erotetaan toisistaan. Evankelistat eivät käyttäneet sanaa ”ihme” tässä merkityksessä. He käyttivät kreikan kielistä sanaa ”merkki” (hepr. ’oth, kreik.semeion), joka viittaa johonkin toiseen, erityisesti Jumalan toimintaan. ”Ihme” (hepr. mopeth, kreik. teras) tarkoittaa tapahtumaa, joka saa ihmiset hämmästyksen ja ihmetyksen valtaan. ”Voimalliset teot” (hepr. geburah, kreik. dynamis) on teko, joka sisältää suuren jumalallisen voiman. Raamatun kirjoittajat käyttivät usein ilmaisua ”ihmeet ja merkit” kun he viittasivat ihmeisiin (2 Moos.7:3; 5Moos.6:22; Ps.135.9; Apt.4:30; 5:12; Room.15:19) Nämä sanat eivät tarkoita ihmettä siinä merkityksessä, että jokin tunkeutuu toisesta maailmasta tähän maailmaan. Ne merkitsevät signaaleja, merkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa tässä todellisuudessa.

Mikä sitten pitäisi hyväksyä ihmeeksi? Jeesuksen syntyminen neitsyestä oli ihme, mutta voisivatko epätavalliset rukousvastaukset olla ihmeitä? Vastaus on myöntävä jos ne aiheuttavat ihmetystä ja ihmiset kokevat Jumalan toimivan niiden kautta. Profeetta Elia rukoili kolmen vuoden ajan, että Israelissa ei sataisi. Sen jälkeen hän rukoili sateen tuloa ja se tuli (1 Kun.17:1; 18:42-45; Jaak.5:1-18). Joku voisi pitää sattumana, mutta se voidaan luokitella ihmeeksi.

Miksi Jeesus teki ihmeitä? Tärkein syy oli se, että ihmeet olivat signaaleja siitä, että Jesajan julistama lopunajan aikakausi oli alkanut (Matt.11:4-6 vrt. Jes.35:5-6;61:1). Parantumisihmeet ja demonien ulosajot olivat myös osoitus siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle (Matt.10:7-8; 12:28; Luuk.9:1-2).

Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tuloa maan päälle ja lähetti oppilaansa sen merkiksi parantamaan sairaita ja ajamaan ulos demoneja. Apostolien teot kertovat, että juuri niin tapahtui. Sen pitäisi olla normitoimintaa meillekin.

Ari Puonti


Kirjoittaja on Helsinki Vineyard-seurakunnan johtaja ja Healing Rooms-järjestön hallituksen puheenjohtaja.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Siemenen voima

Brittiläisen seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön tiimin jäsen oli lähetetty kouluavustajana mahdottoman vaikeaan luokkaan. Opettaja ei saanut mitään otetta teini-ikäisiin nuoriin, joista pahin oli eräs tyttö. Kun kouluavustaja tuli luokkaan, tuo tyttö sanoi hänelle: "Minä tunnen sinut! Olen tavannut sinut jossakin." Avustaja ajatteli, että jos hän kertoo missä, niin koko luokka alkaa irvailla hänelle hänen uskostaan. Sitten tyttö totesikin: "Sinä olet Voimalasta!" Avustaja myönsi, että se oli totta. Voimala oli seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön nimi. Sitten tyttö sanoi: "Minä tykkäsin käydä siellä. Kaikkein eniten pidin lauluista, niin kuin tämä (ja tyttö lauloi koko luokan kuullen):

"Light of the world
You stepped down into darkness
Opened my eyes, Let me see
Beauty that made this heart adore you
Hope of a life spent with you

Here I am to worship
Here I am to bow down
Here I am to say that you're my God
You're altogether lovely
Altogether worthy
Altogether wonderful to me..."

("Maailman valo, sinä astuit alas pimeyteen.
Avasit silmäni, annoit minun nähdä
kauneuden, joka sai tämän sydämen palvomaan sinua,
toivon kanssasi eletystä elämästä.

Tässä olen ylistääkseni,
tässä olen kumartuakseni,
tässä olen sanoakseni,
että sinä olet minun Jumalani.
Olet niin ihana,
olet niin arvollinen,
olet niin ihmeellinen minulle...")

Avustajaa liikutti valtavasti sen tajuaminen, että tyttö on saanut kosketuksen Jumalaan ja hänen sanaansa. Vaikka hän ei käyttäytymisestä päätellen ollut sisäistänyt vielä asiaa, hän kantoi kuitenkin sisimmässään Jumalan siementä.

Jeesuksen Kylväjä-vertauksessa kylväjä kylvää melko runsaskätisesti: tien laitaan, kalliolle, ohdakkeisiin ja myös hyvään kylvömaahan (Luukas 8). Siemenellä hän tarkoitti Jumalan sanaa. Raamatun mukaan Jeesus huusi kerrottuaan kertomuksena: "Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Suurin osa suomalaisista kantaa sisällään jonkinlaista hengellistä siementä. Kodin hengellinen perintö, koulun tai rippikoulun aamu- tai iltahartauden muisto tai laulu, jolla on hengellinen sisältö, saattaa yllättäen putkahtaa esiin, kun oman elämän olosuhteet muuttuvat.

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." (Virsi 571, erityisesti 4. ja 5. säk.!) Veikkaan, että monilla tämä soi loppupäivän päässä, niin syvällä siemen on

Siemen on jo meissä, annetaan sen kasvaa!

Jatketaan myös kylvämistä eli annetaan sen näkyä, mitä Jumala meille merkitsee.


Jukka Jämsén

tiistai 15. lokakuuta 2013

Rutiinirukous

Muutama viikko sitten ajelin kotiin päin yhtä Etelä-Suomen pimeistä maanteistä. Lähtiessä matkaan olin puhunut ystäväni kanssa siitä, että nyt on hirviä ja peuroja liikkeellä ja että toivottavasti ne eivät hypi tielleni. Olin myös heittänyt rutiininomaisen rukouksen Taivaan Isälle että varjelisi matkani ja sitten lähtenyt ajamaan. Yritin siinä hirviä ajatellen pitää yllä jonkinlaista tutkakatsetta jolla haravoida tienpientareita ja metsän syviä varjoja.

Ja sitten jossain loppupuolella matkaa, kuinka ollakaan, näin edessäni tiellä vastaantulevan auton ja hirven, joka lähti ylittämään tietä minun puoleltani. Painoin jarrun pohjaan, auto heilahti muutaman kerran, vastaantuleva auto jarrutti - ja hirvi jolkotti tyynen rauhallisesti välistämme metsään. Taisin sanoa siinä heti välittömästi "kiitos Jeesus" (ehkä parikin kertaa) ja vetää syvään henkeä kiihdyttäessäni takaisin normaalinopeudelle - tai ainakin lähelle sitä, koska kovin kovaa ei tehnyt mieli ajaa loppumatkalla…

Mitä opimme?

1. Ole jatkuvasti varuillasi kun ajat autoa näillä syyspimeillä.

2. Jos hirvi päättää tulla tielle sinun kohdallasi, et voi sille yhtään mitään.

3. Jumala kuulee myös rutiinirukouksemme.

Kuinkahan monta kertaa olen mahtanut rukoilla varjelusta matkalleni tai toisten ihmisten matkoille? Yleensä ne rukoukset eivät ole kovin pitkiä eivätkä intohimoisia; niissä ei koeta sellaista suurta esirukouksen taakkaa ja tuskaa eikä vedota Jumalaan ja hänen Sanaansa kovinkaan syvääluotaavasti. Ne ovat "rutiinirukouksia" - pieniä, ohikiitäviä arkisia hetkiä, joissa muistan kääntyä Jumalan puoleen ja tunnustaa, että hänen huolenpitonsa ja varjeluksensa ovat minulle elinehto. Onneksi Jumalalla on myös rutiini kuunnella minua!

Niinpä kun meidät tarkoitettu elämään jatkuvasti syvenevässä, monipuolisessa, rikkaassa henkilökohtaisessa rukousyhteydessä Jumalaan, meidän ei pidä halveksia rutiinirukouksia osana sitä. Jos haluat oppia rukoilemaan enemmän, älä sorru voivottelemaan rukouselämäsi pienuutta ja vähäisyyttä äläkä pelkää aloittaa pienestä ja rutiininomaisesta.

"Varjele tämä matka."

"Siunaa, Jeesus, tämä päivä."

"Jumala, ole siskoni luona tänään."

"Paranna ystäväni."

"Tulkoon sinun valtakuntasi."


Myös Isä meidän -rukous ja Herran siunaus ovat meille Raamatussa annettuja rutiinirukouksia, jotka on hyvä ottaa vaikka jokapäiväiseen käyttöön. Ne on tarkoitettu ulkoa opittaviksi, toistettaviksi, läsnäoleviksi jokapäiväisessä elämässämme. Samoin on muukin rukous. Koskaan emme voi tietää, vaikka pienikin ohikiitävä Jumalan suuntaan heitetty ajatus saisi olla vaikuttamassa ratkaisevasti meidän tai toisten ihmisten elämässä. Aloitetaan siis pienestä ja pyydetään Jumalaa kasvattamaan meistä rukoilijoita hänen valtakuntansa hyväksi!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Uusi jumalanpalvelus pizzeriassa

Jyväskylän KohtaamisPaikassa olemme aloittaneet tänä syksynä uuden kuukausittaisen kokoontumisen keskustan pizzeriassa nimeltään PizzaKirkko. Uusi paikka on jo alkuvaiheessaan osoittautunut tärkeäksi avaukseksi. Miten päädyimme kokoontumaan kaupungin keskustan pizzeria-ravintolassa?

Prosessi käynnistyi siitä, että Jyväskylän seurakunta on luopumassa yhdestä kiinteistöstään, keskusseurakuntatalosta. Olemme kokoontuneet siellä kerran kuukaudessa muutaman vuoden ajan. Parin vuoden ajan olemme pohtineet vaihtoehtoista tilaa seurakuntatalon tilalle, mutta mitään hyvää vaihtoehtoa ei löytynyt. Viime keväänä saimme sitten kuulla, että emme voi enää kokoontua jatkossa seurakuntatalolla. Tästä käynnistyi vaihe, johon kuului rukousta ja vaihtoehtojen kartoittamista. Totesimme aika pian, että seurakunnan tiloista ei löydy meille vaihtoehtoa.

Kevään lopulla mielessämme alkoi elää ajatus kokoontua jossain pizzeria-ravintolassa. Eräs tietty pizzeria alkoi tuntua erityisen sopivalta tähän tarkoitukseen. Emme tunteneet pizzerian omistajaa, mutta menimme vaimoni Tiinan kanssa häntä tapaamaan. Olimme melkoisen yllättyneitä, kun pizzerian omistaja kertoi kääntyneensä kristityksi ja halusi ehdottomasti tehdä kanssamme yhteistyötä! Tajusimme heti Jumalan avanneen meille uuden oven.

Syyskuun ensimmäinen PizzaKirkko oli tupaten täynnä väkeä ja sovimmekin heti seuraavalle kerralle kaksi tilaisuutta peräkkäin, jotta kaikki mahtuisivat mukaan. Mukaan tuli joitakin maahanmuuttajia ja ylipäänsä monia uusia kasvoja. PizzaKirkon alussa oli tarjolla pizzaa noutopöydästä. Ohjelmaosuudessa oli haastatteluja, puhe, ylistystä ja rukousta. Pizzeriassa tuntui luontevalta jakaa tiedon sanoja, rukoilla ja ylistää.

Meillä on edelleen PizzaKirkkojen lisäksi kaksi muuta jumalanpalvelusta kuukaudessa. Toinen on Palokan kirkossa ja toinen Kaupunginkirkossa keskustassa. Tilanteet ovat luonteeltaan erilaisia, mutta niissä kaikissa on samoja elementtejä: yhteistä ylistystä, opetusta, rukousta ja tarjoilua. Pizzeria-ravintola näyttäisi olevan osalle ihmisistä luontevin paikka tulla mukaan seurakunnan kokoontumiseen. Sinne on helppo kutsua uusia ihmisiä.

Ovi uuteen avautui sulkeutuvan oven takia. Ilman seurakuntatalon myyntiä emme olisi ehkä uskaltaneet vaihtaa kokoontumispaikkaa. Huomasin vähän aikaa sitten Apostolien teoista, että apostolit hajaantuivat Jerusalemista ympäröivään maailmaan vasta vainon edessä. Yllättävät tilanteet voivat olla merkki Jumalan erityisestä johdatuksesta. 


Mika Kilkki on Jyväskylän KohtaamisPaikan pappi. Hän on naimisissa Tiinan kanssa ja on kolmen aikuisen pojan isä. Mika tykkää urheilusta - lenkkeilee ja hiihtää ja on innokas penkkiurheilija. Lomalla Mika ja Tiina suuntaavat Lappiin patikoimaan. New Winessa Mika vastaa kumppanien verkostosta.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Jumalan kanssa dreamteamissa

Miten tätäkään en ole ennen hoksannut! Sitä on vain yrittänyt tehdä töitä rukoilemalla Jumalaa, lukemalla Hänestä ja todistamalla Hänen teoistaan. Sitten tulee joku, joka sanoo, että voi rukoilla Jumalan kanssa. Ja voi lukea Sanaa Jumalan kanssa. Ja kun lukee sanaa, niin siellä väitetään, että olemme Jumalan työtovereita.

Olenhan minä tuon kohdan lukenut monta kertaa ja varmaan siitä saarnannutkin, mutta missähän se korostus onkaan ollut? Varmaan sanassa työ, ei sanassa toveri tai ystävä. Jumalan kollega! Hyvä maistella tuotakin sanaa. Jumala on toki pomo ja hyvä pomo onkin, mutta Hän sanookin meitä työtovereikseen. Olemme samassa tiimissä, joka osoittautuu dreamteamiksi.

Jumalan unelmajoukkue on täynnä lahjakkaita ihmisiä, eri tavoin luovuutta osoittavia ihmisiä. Kenestäköhän oikein puhun? Itsestäni. Ja sinusta. Meistä, joiden itsetunto on usein lattian raossa, jos sielläkään. Jumalan luuta kulkee pitkin lattioita ja löytää lahjakkuuksia, jotka Hän värvää tiimiinsä. Hän näet on antanut jokaiselle taitoja, jotka yhdessä tekevät unelmatiimin. Lisäksi Hänellä on ihmevalmentaja, joka varustaa lisää ja saa meistä irti kaikki piilevätkin taidot. Hänen nimensä on aika erikoinen: Pyhä Henki.  Persoonana Hän on valloittava, täysin samanlainen kuin Jumala. Hän luo iloa ja valaa näkyä tiimiinsä.

Tuossa unelmatiimissä käydään pitkiäkin keskusteluja, keskinäisiä ja kahdenkeskisiä pomon kanssa. Sitä sanotaan rukoilemiseksi. Luetaan myös yhteistä käsikirjaa ja jutellaan sen merkityksestä. Valmentajalla onkin paljon selitettävää. Tätä sanotaan Raamatun tutkimiseksi.

Hienoa tiimissä on se, että jokainen pääsee pelaamaan, jokainen pääsee oppimaan lisää työn lomassa. Ja pomo kulkee mukana, rinnalla, palvellen, tukien ja rohkaisten. Ihmeellisellä tavalla hierarkia ei hierrä, vaikka eriasteisia johtajia löytyykin. Yhteys toimii, koska jokaisella, vastuusta riippumatta on palvelijan sydän ja tarpeeksi nöyryyttä vaikka pestä toistensa hikiset jalat raskaan urakan keskellä.

Dreamteam, unelmatiimi, onko se unelmaa vai totta? Se alkaa toteutua sitä mukaan, kun alamme nähdä, että kaiken saamme tehdä läheisessä yhteydessä ja rakastavassa suhteessa Jumalan kanssa, kun orjista ja palvelijoista tulee lapsia ja yhtiökumppaneita Jumalan perheyrityksessä.


Heikki on koulutukseltaan pappi ja on ollut perheineen Taiwanilla lähetystyössä Suomen Lähetysseuran kautta. Nyt hän toimii opetus- julistus- ja rukouspalvelussa oman toiminimensä turvin. Heikki kirjoittaa ajatuksiaan facebookissa, twitterissä ja bloggaamalla. Pyhän Hengen yhteys vie tuntemaan Isän rakkautta ja Jeesuksen armoa; näillä eväillä jaksaa arjessakin.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Mikä on Jumalan rakkauden kieli?

”Rakkaus saa tekemään outoja asioita”, tuumasi Jaska Jokunen etsiessään yhä uudelleen postilaatikosta kirjettä tytöltä, joka sai hänen sydämensä värisemään. Rakkaus ihmisiä kohtaan saa Jumalan sydämen värisemään. Se sai hänet tekemään oudon asian, moniakin sellaisia, ja saa yhä.

Mutta miten on meidän rakkautemme laita Jumalaa kohtaan? Moni on kuullut tai lukenut rakkauden viidestä kielestä. Olemme ihmisinä erilaisia ja kuulemme rakkauden eri kielillä erilaisten tekojen kautta. Toiset kokevat rakkauden syvimmin saadessaan lahjoja, läheisen kosketuksen tai kuullessaan rohkaisevia ja arvostavia sanoja. Toisten rakkausakkua voi täyttää palvelemalla arkisissa askareissa tai viettämällä laatuaikaa heidän kanssaan. Jumala, joka itse on rakkauden lähde ja joka on antanut myös meille mahdollisuuden oppia rakastamaan, kaipaa itse rakkautta meiltä.

Jumalan rakkauden kielet löytyvät jo Vanhasta Testamentista. Niitä ovat Jumalalle annettavat uhrilahjat (lahjat), Jumalan läsnäoloon tulo (kosketus) ja ylistys (rohkaisevat sanat). Jumala oli myös antanut ohjeet siitä, miten elämää eletään oikealla tavalla (palvelu). Se miellyttää häntä. Laatuajan antaminen Jumalalle näkyi Daavidin elämässä: ”Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua” (Ps. 130:5-6).

Jumala ei jättänyt meitä arvailujen varaan oman rakkautensa suhteen. Hän on osoittanut meille rakkautensa suurimmassa käskyssä, Poikansa suurimmassa teossa ja esimerkillisessä elämäntavassa. Miksi? Siksi, että hän kaipaa meiltä samanlaista asennetta ja antautumista tositarkoituksella rakkausyhteyteen hänen kanssaan. Hän kaipaa saada jakaa rakkautensa sydänten yhteydessä ihmisten kanssa.

Ilman Jumalan rakkautta meidän on vaikeaa jaksaa ja kestää paineisessa maailmassa. Toisaalta, jaettuamme rakkausaikaa Jumalan kanssa hän voi alkaa soittaa useitakin rakkauden kieliä kauttamme.


Leila toimii Rovaniemen vapaaseurakunnan pastorina. Hänellä on viisi omaa lasta. Kristittyjen yhteys ja kasvu ovat lähellä sydäntä. Niistä on saatu iloita kotikaupungin seurakuntien yhteisissä New Wine -tapahtumissa ja hankkeissa.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kuinka päästä siihen mihin pyrkii?

Sain olla puolisoni kanssa hyvin koskettavassa hengellisessä suurtapahtumassa. Moni asia siellä puhutteli. Niistä koskettavimmat ja syvimmälle mieleen painuneet voisi kiteyttää kahteen sanaan: Nälkä ja nöyryys.

Jumala näyttää vaikuttavan erityisen paljon hyvää niiden ihmisten elämässä ja heidän elämänsä välityksellä, jotka rakastavat häntä palavasti ja joilla – sen vuoksi – on sammumaton nälkä hänen läheisyyteensä. Heillä on annettavaa.

Toisten silmissä he ovat päässeet siihen mihin hyvin monet kristityt aivan oikein pyrkivät, ja pidemmällekin. Mutta nälkä tunnetusti kasvaa syödessä, ja he tietävät, että tarjolla on enemmänkin. Rakkaus voi aina syventyä, ja Jumalan ihmeitä tekevä läsnäolo ihmisen elämässä voi aina lisääntyä. Tämä vie heitä aina vain eteenpäin, ja samalla hyvä hedelmä lisääntyy entisestään (kuten se nälkäkin). Paavali tiesi tämän (1 Kor. 13-14:1). Ja kun motiivina on rakkaus hyvään Jumalaan eikä esimerkiksi velvollisuudentunne, voi huikeankin elämän pitää tasapainossa. – Ehkäpä vasta tällä tiellä kirkastuukin, mitä tasapainoinen kristillisyys voi Jumalan mielestä olla?

Toinen Jumalan rakastamisesta nouseva, merkittävä, suurimpien Jumalan palvelijoiden puheesta ja elämästä huokuva piirre on nöyryys. – Kukaan tuskin voisikaan kuvitella vaikkapa röyhkeää äiti Teresaa. Eniten Jumalan makuista elämää elävät hengelliset johtajat ovat nöyriä. Heillä ei ole tarvetta korottaa itseään tai omaa liikettään – he antavat iloiten ja aidosti kunnian suurista ja pienistä teoistaan Jumalalle itselleen. Lisäksi he pysyvät hengellisesti terveinä ja kykenevinä ottamaan vastaan (ja hoitamaan hyvin) yhä suurempia tehtäviä Jumalalta. Hän taas puolestaan tuntuu jakavan niitä hyvin mielellään löytäessään niille nöyriä ja uskollisia toteuttajia.

Nöyryys on suuri asia. Se on paljon enemmän kuin itsekorostuksen puute tai alttius palvella toisia. Nämä liittyvät lähinnä ihmistason suhteisiin, mutta suhteessamme Jumalaan nöyryydellä on toinenkin ulottuvuus. Nöyryyttä on hänen tarjoamiensa tehtävien, niin pienten, suurten kuin valtavienkin, hoitaminen rakastaen, iloiten ja uskollisesti. Aito nöyryys ei ole nöyristelyä eikä itsensä vähättelyä – eikä nöyryyttä taida olla myöskään Jumalan ehdotusten torjuminen omaan vähäisyyteemme tai puutteisiimme vedoten.

Jos johtaja on hyvä ja nöyrä, hän johtaa hyvin – vaikkei se aina päällisin puolin näyttäisikään nöyryydeltä. Esimerkin saamme Mooseksesta. Johtajuushaaste oli valtaisa: tehtävä kesti 40 vuotta, johdettavana oli miljoonapäinen vastahakoinen ja vikuroiva kansa ja paikkana helteinen, vedetön kivierämaa. Nykytekniikan apukeinot puuttuivat tietysti täysin.

Mooses päätti hyväksyä Jumalan tarjoaman käsittämättömän suuren ja vaikean tehtävän. Vaikka se oli itse asiassa mahdoton, Mooses ei kieltäytynyt, vaan suostui vain vähän yksityiskohdista neuvoteltuaan kantamaan siitä vastuun. Se tuskin tapahtui ilman pelkoa ja epäilyksiä. Pikemminkin Mooses varmaan teki sen niistä huolimatta – ja teki, vaikka selviytymiskeinona oli vain heittäytyä kokonaan Jumalan varaan ja yrittää valita täysi, epäilyksistä piittaamaton usko ja luottamus Jumalaan. Hyväksymällä Herransa ehdotuksen ja valinnan Mooses osoitti todellista, syvää nöyryyttä Jumalan edessä. Raamatun mukaan hän olikin ”hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos.11:34)

Monien konferenssipuhujien elämä ja teot heijastivat Jumalannälkää ja Mooseksen kaltaista nöyryyttä.  Olemmeko me muut nälkäisiä ja nöyriä? Emme ehkä ole johtajia – paitsi oman elämämme ja mahdollisesti lähipiirimme suhteen. Mutta päästäksemme paremmin Jumalan meille kullekin antamia päämääriä kohti tarvitsemme rohkaisua, hyvää mallia ja esikuvia. Niitä voi saada näkyvillä olevilta hyviltä johtajilta. Vieläkin enemmän tarvitsemme tietysti Jumalan ja hänen Henkensä kasvavaa läsnäoloa omassa elämässämme. Sitä tuntuvat vetävän magneetin tavoin puoleensa nämä kaksi ihmisen Jumalaa kohtaan tuntemaa asiaa, nälkä ja nöyryys. Ne jäivätkin sydämelle oppaina tiellä kohti kristityn henkilökohtaisten kutsumusten täyttymistä.


Pekka on Rovaniemen vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja. Yhdessä puolisonsa Leilan kanssa hän koordinoi paikallista New Wine -toimintaa. Lasten ja nuorten asiat ovat tuttuja oman perheen lisäksi siviilityöstä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Vanha hyvä, Uusi erinomainen - mutta miksei se näy missään?

Olen viime päivinä lueskellut 3. Mooseksen kirjaa ihan urakalla. Ohessa tarjoan joitakin hajanaisia ajatuksia lukemiseni pohjalta.

Vanhan ja Uuden testamentin eroista
Lukemisen myötä minussa on vahvistunut käsitys, jonka mukaan kristityt hyvin harvoin ymmärtävät, mistä Vanhassa testamentissa on kysymys. Turhan usein kun kuulee väitettävän, että pelastus Vanhassa testamentissa tapahtuu tekojen kautta kun taas Uusi testamentti on täynnä armoa.

On totta, että Vanhaan testamentti – eikä vähiten 3. Mooseksen kirja – sisältää paljon mieltä askarruttavia asioita. Edellä mainittuja väitteitä 3. Mooseksen kirja ei kuitenkaan tue. Vai tukeeko?

Pelastus lakia noudattamalla?
Pitäkää minun lakini ja käskyni. Jokaiselle, joka niitä noudattaa, ne antavat elämän. Minä olen Herra. (3. Moos 18:5, KR92).

Raamatun kääntäminen alkukielestä on todella vaativaa puuhaa, enkä mielelläni käy arvioimaan kriittisesti käännöksiä. Tässä kohden moinen on kuitenkin tarpeen, sillä sekä KR33 että KR92 tulkitsevat yllä mainittua kohtaa rajusti. Hieman huolittelemattomampi käännös paljastaa puutteet:

Pitäkää minun lakini ja käskyni, jotka mies tekee ja elää niissä. Minä olen Herra. וּשְׁמַרְתֶּם אֶת־חֻקֹּתַי וְאֶת־מִשְׁפָּטַי אֲשֶׁר יַעֲשֶׂה אֹתָם הָאָדָם וָחַי בָּהֶם אֲנִי יְהוָה

En halua pitkästyttää sinua keskustelulla siitä, kuinka jakeen toinen osa tulisi tarkalleen ottaen kääntää. Mielestäni siinä kyllä luvataan elämä niille, jotka pitävät Jumalan lain eli Tooran, mutta kontekstin mukaan jakeen päähuomio on siinä, miten Jumalan kansan tulisi elää. Koko 18. luku koskee (seksuaalisia) rajoja perheen, heimon ja kansakunnan sisällä sekä ulkoisesti suhteessa vieraisiin kansoihin. Viesti on selvä: Jumalan kansan tulee olla erilainen ja elää Tooran määrittelemää elämää (vrt. 3. Moos 18:4). Toora ei suinkaan anna elämää kuten KR33 ("on niistä elävä") ja KR92 ("ne antavat elämän") väittävät, vaan Toora on sen alueen merkitsijä, jonka sisällä elämä toteutuu. Elämä saadaan Jumalalta itseltään, joka on kaiken elämän lähde.

Pelastus perustui Jumalan armoon
Huomaa, että jakeen alkuperäiset kuulijat elivät jo Jumalan kanssa liitossa. He eivät olleet siis pyrkimässä pelastukseen sisään, vaan jo elivät sitä todeksi. Pelastus perustui heidänkin kohdallaan Jumalan aiempaan armotekoon (joka Israelilaisille luonnollisesti oli vapauttaminen Egyptin orjuudesta).

Jumalan laki perustuu Jumalaan itseensä
Huomaa vielä, että jakeen käsky on perusteltu sanoilla: "Minä olen Herra." Toora ei ole joukko satunnaisia sääntöjä, jotka sattuivat pälkähtämään päähän, vaan perustuvat Jumalaan itseensä. Toisaalla 3. Mooseksen kirja mainitseekin, että Jumalan kansan tulee olla pyhä koska Jumala itse on pyhä (3 Moos. 11:44, 45; 19:2; 20:7, 26; 21:8 vrt. Matt. 5:48).

Vanha testamentti ei vaadi synnittömyyttä
Pyhyys on 3. Mooseksen kirjan mukaan tottelevaisuutta ja moraalista täydellisyyttä. Kirja ei kuitenkaan vaadi synnittömyyttä, sillä sen sisällä tarjotaan ohjeet sovituksen toteuttamiseksi tilanteissa, jossa kansa on kulkenut harhaan. Samalla uhraaminenkaan ei automaatisesti takaa anteeksiantamusta, vaan kirja vakuuttaa, että Jumala tutkii jokaisella kerralla rikkojan sydämen. Anteeksianto ei siis tapahdu mekaanisena toimenpiteenä, vaan lainrikkoja luottaa aina Jumalan armoon syntejään anteeksi pyytäessään.

Vanhan ja Uuden liiton vertailua
3. Mooseksen kirjan läpi katsottuna pelastuskäsitys Vanhassa ja Uudessa testamentissa ei vaikuta kovinkaan erilaiselta. Molemmissa (1) suhde Jumalaan perustuu Jumalan armoon, (2) uskova kutsutaan tulemaan täydellisesti Jumalan kaltaiseksi ja elämään pyhää elämää (Matt. 5:48), ja (3) rikkomuksen tapahtuessa liiton rikkoja turvautuu Jumalan hyvyyteen.

Mikä meissä Uuden liiton ihmisissä on vikana?
Uuden liiton täytyy siis olla aivan poskettoman hyvä, jos jo Vanhakin perustui armoon. Miksi kristityt siis ovat kuitenkin niin epätäydellisiä? Ehkäpä ongelmamme on siinä, että itsepintaisesti valitsemme syntisen luontomme mukaisen elämän Hengessä elämisen sijasta (Gal. 5:14-26 vrt. Jer. 31:31-34; Hes. 36:24-27). Hengessä eläminen on paljon enemmän kuin armolahjat, profetiat ja parantuminen. Meidän ei tule unohtaa Pyhän Hengen pyhittävää vaikutusta elämässämme, vaan sallia hänen johtaa meidät Jumalan mielen mukaiseen elämää niin perheessä kuin työpaikoillakin.

Kop, kop. Pyhä Henki on jo aika pitkän aikaa kolkutellut sinun ovellasi. Päästäisitkö sisään arkenakin, pliis.


Markus on Hiljan isä ja Arjan mies. Papiksikin on joku joskus kutsunut. Tällä hetkellä Markus on opintovapaalla rapakon toisella puolella suorittamassa teologian jatko-opintoja.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tervetuloa Himokselle New Wine -kesätapahtumaan 2013!

Local churches changing nations - paikallisseurakunnat kansoja muuttamassa. Tämä on New Wine -verkoston toiminnan ja kesätapahtumamme tavoite. Siihen tähtäämme omalta osaltamme täällä Suomen kesässä. Vaikka joskus käy mielessä, missä Suomen kristillisessä kentässä ollaan menossa, voimme kuitenkin olla optimistisia ja vakuuttuneita siitä, että Jumala hallitsee ja hänen valtakuntansa on voittava valtakunta! Uskomme, että kesätapahtumamme Himoksella vahvistaa tätä käsitystä ja vastaa jälleen henkilökohtaisiin odotuksiimme - ja vielä enemmän. On täysi syy uskoa, että Jumala itse ilmaisee läsnäolonsa monille siunaukseksi. Saamme kokea Pyhän Hengen virvoittavaa ja varustavaa läsnäoloa. Sitä odotamme ja sitä saamme kokea.

Toivomme, että tapahtuma tulee koitumaan siunaukseksi ja monien seurakuntien elämän rakentumiseksi ja uudistumiseksi. Seminaareissa saamme työkaluja ja niissä varustetaan elämään dynaamista kristityn elämää sekä arjessa että paikallisten seurakuntien yhteydessä. Uskomme Jumalan parantavaan voimaan ja odotamme hänen toimivan tapahtumamme aikana. Uskomme seurakuntien uudistumisen mahdollisuuteen!

Näissä merkeissä lämpimästi tervetuloa New Wine -kesätapahtumaan Himokselle!


Simo Lintinen on Suomen teologisen opiston rehtori ja asuu vaimonsa Helenan kanssa Tammisaaressa. Heillä on neljä aikuista lasta ja 7 lastenlasta. Simo puhuu itsestään erään laulun luonnehdinnan mukaan ”Mä oon Valtakunnan työmies, kuninkaalle työtä teen – kuninkaalle tietä myös sun sydämeen”. Simo on myös New Wine Finland -verkoston johtaja.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kaksi leipää ja yksi kala

Pian saamme jälleen tulla suurella joukolla yhteen. New Wine -kesätapahtuma kokoaa Himokselle luultavasti parisentuhatta kristittyä eri kirkoista ja seurakunnista. Meitä kaikkia yhdistävät rukous, ylistys ja kaipaus Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Meitä yhdistävät myös ystävien tapaaminen, aurinkoiset päivät ja kesäsateet sekä aidosti inhimillinen tapa lähestyä hengellisiä asioita.

Sitten meitä luultavasti yhdistää myös se, ettei meillä ole kovinkaan paljon hengellistä evästä mukana. Loppujen lopuksi me olemme juuri niitä opetuslapsia, jotka Jeesus lähetti tyhjin käsin työhönsä. Tai niitä, jotka kokoontuivat Jeesuksen luokse kuulemaan hänen opetustaan, ja jotka huomasivat sitten, ettei koko monituhatpäiselle joukolle ollut syötävää.

Himoksella tuo ruokahuolto on varmaankin kunnossa, tosin perhekunnittain itse järjestettynä. Hengellistä tarjoilua hoitamaan on varattu muutama britti ja monta kotimaalaista. Mutta itse hengellisen ravinnon suhteen meidän täytyy taas kääntää katseemme Jeesukseen.

Evankeliumien todistuksen mukaan Jeesus ei ruuan niukkuutta juurikaan hätkähtänyt. Hän vain käski ihmisten asettua ruokakunnittain kesäiselle nurmikolle (Mk 6:39). Ja kuten muistamme, viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät siunattuina viidelletuhannelle miehelle, sekä lisäksi naisille ja lapsille. Ruokaa jäi vielä ylikin.

Tilanne oli samantapainen toisessa yhteydessä, jolloin ruokittavia oli nelisentuhatta miestä. Seitsemästä leivästä ja muutamasta pikkukalasta saivat kaikki vatsansa täyteen.

Vähän myöhemmin Jeesus joutui kuitenkin kysymään opetuslapsiltaan: "Ettekö vieläkään ymmärrä, ettekö käsitä? Onko teidän sydämenne paatunut? Onhan teillä silmät, ettekö te näe? Onhan teillä korvat, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun jaoin ne viisi leipää viidelletuhannelle ihmiselle, kuinka monta täyttä korillista te keräsitte palasia?" "Kaksitoista", he vastasivat. "Entä kun jaoin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle? Kuinka monta koria te silloin keräsitte täyteen palasia?" He vastasivat: "Seitsemän." Jeesus sanoi heille: "Ettekö te vieläkään käsitä?" (Mk 8: 17-21)

Mitä meidän oikein pitäisi käsittää? Jos ajattelemme asiaa oman logiikkamme mukaan, niin eikö silloin jos ruokittavia on vähemmän ja syötävää enemmän, ruokaa pitäisi jäädä myös ylitse enemmän? Ja jos ruokittavia on enemmän ja syötävää vähemmän, eikö silloin ruokaa pitäisi jäädä paljon vähemmän yli?

Jumalan logiikka näyttää olevan toisenlaista. Mitä suurempia ovat meidän tarpeemme, ja mitä vähäisemmät meidän omat eväämme ovat, sitä suuremmaksi muuttuu Jumalan huolenpito. Jos sinusta(kin) tuntuu siltä, että joudut tulemaan Jumalan eteen aivan tyhjin käsin, niin muista että Hän on uskollinen. Hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa.


Markku toimii kirkkoherrana Etelä-Pohjanmaalla sekä New Wine -johtotiimin yhteyshenkilönä Englannin suuntaan. Sydämellä julistus- ja rukoustyö yhdessä Johannan kanssa sekä moottoripyörät ja cajon.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Katalyytti

Viime viikonloppuna sain olla mukana Sanan suvipäivillä Lohjalla. Oli elävöittävää saada pitkästä aikaa opettaa, rukoilla, kuulla hyvää ja hoitavaa opetusta, viipyillä toisia ihmisiä lähellä, keskustella ja vaan nauttia Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa. Sain myös nähdä Pyhän Hengen vaikutusta: puhdistavia kyyneleitä, helpotusta, uudenlaista sitoutumista, sisäistä ja ulkoista paranemista. Myös minun puolestani rukoiltiin moneen kertaan. Tämä tuntui hyvältä. Antaessani sitä, mitä minulle oli annettu, tulin myös saaneeksi paljon. Kohtasin ihmisiä ja tulin kohdatuksi. Koin tulleeni kotiin.

Kroppani toimii jo paremmin, vaikka särkyjä on edelleen ja toisinaan iskee hermostollinen väsymys. Paranemiseni etenee ja siksi voin taas olla liikkeellä. Toki ovat voimani vielä vähäiset, mutta Jeesuksen kanssa eteenpäin. Tällaisenakin saan palvella ja ihastella Pyhän Hengen eheyttävää, parantavaa ja uskon todellisuuden avaavaa toimintaa keskellämme. Olen todella kiitollinen Jumalalle suvipäivistä, kesän lopulla tapahtuvasta siirtymisestäni Kansan Raamattuseuran kouluttajaksi, saamastani lämpimästä vastaanotosta ja kaikesta menneestä. Uudessa tehtävässäni saan palvella uudella tavalla ja kiertää eri puolilla Suomea kouluttamassa, rohkaisemassa ja tukemassa seurakuntia sekä muita kristillisiä järjestöjä.

Suvipäivien lopussa juttelin kokeneemman ystäväni kanssa. Hetki oli merkittävä, sillä tuossa hetkessä mieleeni nousi sana ja ajatus katalyytistä. Tuohon sanaan tiivistyi kuukausien pohdintani ja rukoukseni. Wikipedia määrittelee sanan näin:” Katalyytti on aine, joka nopeuttaa kemiallista reaktiota tietyssä lämpötilassa, kuitenkaan itse kulumatta reaktiossa. Katalyytti osallistuu kemialliseen reaktioon, mutta ei ole reaktion alku– tai lopputuote. Katalyyttien ansiosta reaktiot voivat tapahtua nopeammin ja matalammissa lämpötiloissa, koska ne aiheuttavat muutoksia reaktion kulkuun. Katalyytit luovat reaktiolle vaihtoehtoisen energiareitin, jolla on pienempi aktivoitumisenergia. Aktivoitumisenergia on energia, joka vaaditaan, jotta reaktio voisi tapahtua. Katalyytti ei voi itse saada aikaan reaktiota, joka ei tapahdu ilman katalyyttiä.”

Tajuan Jumala haluavan minun ja meidän Jeesusta seuraavien olevan Herran katalyyttejä. Hän haluaa täytellä meitä jatkuvasti Hengellään. Näin elävän veden virrat voivat kummuta meistä eteenpäin. Rukoilen osalleni, että pelkkä läsnäoloni - siis Herra minussa - saisi aikaan reaktioita lähelleni osuneissa Jumalan suuntaan, vaikka en itse koko tilanteesta tajuaisi mitään. Pyydän myös, että osaisin tarttua mahdollisuuksiin keskustella tai rukoilla toisen ihmisen kanssa, kun siihen avataan tilaisuus missä ja milloin tahansa. Tavoitteena on olla luonnollisesti yliluonnollinen ilman omaa puristusta.

Koska ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja Jeesus asuu meissä, niin voimme toimia Pyhän Hengen katalyytteinä ihmisten elämässä. Kylmenevässä hengellisessä ilmapiirissä on vapauttavaa ajatella, että Herra voi koleudesta huolimatta saada aikaan nopeita reaktioita. Jeesuksen ja ihmisen välisen hengelliskemiallisen reaktion lopputuotteena voi olla uskoon havahtumista, uskossa vahvistumista, omana kutsumuksen löytymistä, vapautumista ja vaikka mitä muuta vastaavaa. Saamme olla läsnä, nähdä kuinka Herran Henki toimii ja muistaa että emme ole osa ”alku- tai lopputuotetta.” Saamme kuitenkin olla paikalla ja Jumala voi läsnäolomme kautta tuoda valtakuntansa todellisuuden. Tämä on valtavaa ja todellista.

1200-luvulla elänyt Pyhä Franciscus Assisilainen on tietämättään tiivistänyt ajatuksen katalyyttisestä rukouksesta näin:” Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”

Auton katalysaattorit ovat niin sanottuja kolmitoimikatalysaattoreita. Siinä pakokaasut puhdistuvat kolmessa vaiheessa. Katalyytteinä toimivat aineet eivät kulu kemiallisessa reaktiossa. Siksi katalysaattoreita ei yleensä tarvitse vaihtaa. Niiden kautta kulkeva pakokaasu on paljon puhtaampaa, kuin se kaasu, joka vielä moottorista lähti. Katalyysi siis puhdistaa. Kolmitoimikatalysaattorista tulee mieleen vääjäämättä Jumalan kolminaisuus. Hän vaikuttaa ihmisen elämään kolmessa vaiheessa: Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Tämän kolminaisuuden kautta ja elämällä Hänessä meidät puhdistetaan taivaaseen. Matkalla saamme toimia katalyytteinä, että muutkin pääsevät tähän puhdistumiskatalyysiin mukaan. Harjoitetaan Hänen läsnäoloaan ja ollaan läsnä!


Mikko pitää itseään Jumalan juoksupoikana, aviopuolisona ja yksinkertaisena isänä. Mikko haluaa auttaa seurakuntaa ja sen jäseniä kuulemaan Jumalan ääntä ja ottamaan käyttöön Herran antamat lahjat sekä elämään ilon pilke silmissä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pyhyys ja rakkaus

Jumalan pyhyys ja rakkaus ovat elämän voima. Siis pyhyys ja rakkaus yhdessä, ei erikseen. Emme voi erottaa noita kahta toisistaan. Jumalassa rakkaus on pyhää ja puhdasta ja pyhyys on täynnä rakkautta ja hellyyttä ja vain tämä yhdistelmä suojelee elämää.

Pelkkä pyhyys ajaa meidät pelkoon: en koskaan riitä Jumalalle, en pysty elämään Jumalan vaatimalla tavalla, en ylitä rimaa ja arvasinhan minä, että ei tästä tule yhtään mitään, uskovaisuus ei sovi minulle, enhän edes ole uskonnollinen luonteeltani. Tuskin sinne Taivaseenkaan kovin moni pääsee.

Pelkkä rakkaus saa meidät ajattelemaan, että kaikki on hyväksyttyä ja sallittua, Jumala kyllä katsoo sormien läpi, Hän on hyväntahtoinen ja maailmaa kyllälti nähnyt, Hän ymmärtää, vaikka elämä vähän lipsuukin väärille raiteille...ja lopulta varmaan rakkaudessaan raahaa kaikki Taivaaseen.

Ajatus siitä, että Jumala on välillä pyhä ja välillä rakastava taas tekee Jumalasta kovin ailahtelevan: millähän päällä sitä tänään ollaan? Arvaamattoman Jumalan kanssa on hankalampaa kuin arvaamattomien ihmisten kanssa,onhan Hän setään kaikkivaltias. Puistattaa ajatellakin, että universumi lepäisi mieleltään oikukkaan Jumalan varassa.

Mutta! Pyhyys ja rakkaus yhdessä, käsi kädessä, toisiaan täydentäen ja tukien, vahvistaen ja jopa korostaen. Rakkauden pyhyydessä korostuu rakkauden oikeudenmukaisuus, puhtaus, voima, väkevyys, uhrialttius. Pyhyyden rakkaudellisuudessa korostuu periksiantamaton lempeys, lujatahtoinen hellyys, pahuuden voimien tyhjäksitekeminen.

Ja lopulta sekä rakkaus että pyhyys veivät Herramme Jeesuksen ristille kuolemaan puolestamme, sovittamaan mahdottomuutemme ja tuomaan meille yltäkylläisen elämän lahjana. Vain Jumalan pyhä rakkaus ja rakastava pyhyys voivat taata meille pelastuksen eli iankaikkisen yhteyden Jumalan kanssa. Siinä yhteydessä on lepoa ja kasvua. Rakkaus ja pyhyys myös muuttavat meitä, koska niillä on itsessään elämän voima, elämän uutta luova voima.

Jumalan pyhyys ja rakkaus luovat kaiken aikaa uutta. Nyt se puhkeaa jo taimelle, pian se on täydessä kukassa ja kantaa hedelmää.


Heikki on koulutukseltaan pappi ja on ollut perheineen Taiwanilla lähetystyössä Suomen Lähetysseuran kautta. Nyt hän toimii opetus- julistus- ja rukouspalvelussa oman toiminimensä turvin. Heikki kirjoittaa ajatuksiaan facebookissa, twitterissä ja bloggaamalla. Pyhän Hengen yhteys vie tuntemaan Isän rakkautta ja Jeesuksen armoa; näillä eväillä jaksaa arjessakin.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Jobin postia?

Toukokuussa moni saa iloisia uutisia, kun ylioppilaskirjoitusten tulokset saapuvat. Valitettavasti joku saa myös Jobin postia. Mitähän se on?

Olen juuri lukenut Jobin kirjaa Vanhasta Testamentista. Ennakkoasenteeni kirjaa kohtaan ei ollut mahdottoman innostunut. Mutta nykyään luen Raamattua sillä periaatteella, että vaikka en ymmärräkään niin luen kuitenkin. Viisaat ovat sanoneet, että järjestelmällinen Raamatun lukeminen on terveellistä ihmisen kasvulle.

Jobia lukiessani tuli mieleeni keskustelu, jonka kävin isäni kanssa, kun olin yläasteella. Koulussa oli opetettu evoluutiota, joka riitti minulle, kun halusin selittää Jumalan pois elämäni kuvioista. Ympäröivän maailman synty ja olemassaolo olivat pakottaneet minut uskomaan Jumalaan, muuta selitystä ei ollut tullut mieleeni. Mutta nyt opetus antoi vastauksen, mistä tämä maailma oli tullut – vuosien saatossahan tämä oli kehittynyt.  Muistan kun intoa täynnä tulin kotiin ja kerroin isälleni, että on vanhanaikaista uskoa Jumalaan. Ihminen tarvitsee Jumalaa vain tukikepikseen, jos ei muuten pärjää. Isäni kommenttia en kuullut, jos hän jotain sanoi. Uho ja itsevarmuus tekivät kuuroksi.

Jobin kirjassa on hieman samoja sävyjä. Job uhoaa Jumalalle. Hän haastaa Jumalan toiminnan. Job pitää itseään erinomaisena ja kelvollisena – ystävät taas sanovat, että jotain on Jobin elämässä pielessä, kun kerran Jumala näin rankaisee. Jumala on hiljaa ja kuuntelee. Mutta sitten Jumala puhuu. Jumala kysyy Jobilta kysymyksiä; missä olit, kun laitoin maan perustukset paikalleen, oletko nostanut uuden päivän esille. Tämän jälkeen Job oli hiljaa.

Job totesi olleensa ennen Jumalan kanssa tapahtunutta keskustelua kuulopuheiden varassa. Kohtaamisen jälkeen Job sanoi tuntevansa Jumalan. Samoin on käynyt minullekin. Jumala kohtasi minut, kutsui luokseen. Uho ja itsevarmuus ovat vaihtuneet yhteyteen Jumalan kanssa. Tätäkö se Jobin posti on?


Tapio on kolmen lapsen isä, puoliso, opetuslapsi ja pastori. Intohimona paikallisseurakunta ja sen luontainen kehitys - ellei aivan itsestään kasvaminen. Harrastuksena mm. lukeminen, penkkiurheilu ja rakentaminen.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Vain yksi Jumalan sana

Jumala puhuu meille kaikille Raamatun sanan kautta. Mutta toisinaan hän puhuu aivan erityisesti juuri minulle ja juuri sinulle. Silloin jotain käsittämätöntä tapahtuu. Meissä syntyy hänen sanansa vaikutuksesta usko, joka vastaanottaa sanan ja muutos tapahtuu. Jumala sanoo sanan, hän synnyttää uskon ja hän myös aikaansaa muutoksen. Jumalan sanassa on luomisvoimaa kaikkeen mitä tarvitsemme, oli se sitten hengen, sielun, ruumiin, mielen, tunne-elämän tai minkä muun alueella tahansa. Sanallaan Jumala on luonut kaiken mitä näemme ja senkin mitä emme näe.

Vuosia sitten sain ikävän poskiontelontulehduksen. Se oli toinen poskiontelontulehdukseni, joten tiesin heti mistä oli kysymys, kun kumartuessani päässäni vihlaisi ikävästi. Tunne oli samanlainen kuin jos olisi kärsinyt päänsärystä, hammassärystä, kurkkukivusta ja korvasärystä yhtä aikaa. Tulehdus oli ollut riesanani jo pari, kolme päivää.

Asuimme tuolloin Kanadassa ja seurasin mielelläni aamuisin erään tunnetun tv-evankelistan ohjelmaa. Niin tein sinäkin aamuna. Tapansa mukaan tuo evankelista ojensi ohjelman lopussa kätensä kohti tv-kameraa ja alkoi rukoilla kotikatsomoissa olevien puolesta. Minäkin suljin silmäni ja hiljennyin rukoukseen. Yhtäkkiä kuulin evankelistan sanovan: ”Nyt jollakin siellä kotona paranee…” ja sitten kuulin sanan ”sinus” (poskiontelo). Sana tuli niin odottamatta, että hätkähdin ja kuin ällikällä lyötynä huudahdin: ”Minä! Se olen minä.” Uskoni omisti tuon sanan siinä paikassa, ja illalla olin täysin terve. En ole jälkeenpäinkään kyennyt selittämään, mitä tuossa tilanteessa tapahtui. Hetki oli ohikiitävän nopea, ja usko, joka omisti tuon sanan minun kohdalleni, tuli jostain muualta, ei minusta itsestäni.

Mielestäni Jumalan äänen kuuleminen on kristityn elämän tärkein asia. Tarvitsemme korvat, joilla kuulemme Jumalan johdatuksen ääntä. Voimme myös oppia kuulemaan Jumalan erityisiä sanoja toisia ihmisiä varten, niin kuin tuo tv-evankelista kuuli Jumalan erityisen sanan minua varten. Vain yhden sanan.

"Mutta sadanpäällikkö vastasi: ’Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.’ --- Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ’Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.’ Sillä hetkellä palvelija parani." (Matt. 8: 8,13) 


Johanna toimii taloushallinnon tehtävissä seurakunnassa. Sydämen toive on nähdä Jumalan valtakunnan laajentuvan ja olla siinä mukana. Johannalla ja Markulla on kolme aikuista lasta. New Winessa hän on johtotiimin sisäisen tiedonkulun yhteyshenkilönä.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Antidootti (vastalääke) ahneuteen

Ensimmäisessä uudenvuoden puheessaan viime tammikuussa presidentti Sauli Niinistö varoitti ahneuden ja itsekkyyden noususta yhteiskunnassamme.

Kanadalainen historian professori ja senaattori Philippe Gigantés kuvaa ihmisen historiaa maailmassa jatkuvana pyrkimyksenä saada valtaa, sillä se  on “parhain väline kunkin tyydyttää omat intohimonsa”.  Hän jatkaa: ”kaikkina aikoina  ja kaikissa kulttuureissa ihminen on tehnyt kaikkensa - mitä se ikinä on vaatinutkaan -  tyydyttääkseen seuraavat viisi tarvettaan: turvallisuus, suoja /asumus, ravinto, seksi ja itseilmaisu. Jotta yhteiskunta välttäisi kaaoksen, täytyy sen rajoittaa jäsentensä vapautta näiden intohimojen ja tarpeiden  tyydyttämisessä” (Gigintes: Power and Greed: A short History of World, 2002)

Ihmisen historia alusta alkaen on tässä suhteessa surullista luettavaa. Jo Edenissä ensimmäinen ihminen alkoi tavoitella jotain enemmän kuin se, mitä Jumala oli hänen elämäänsä suunnitellut.  Tämän päivän uutisia  mm. valtavista perusteettomista optioista ja palkitsemisjärjestelmistä lukiessa tai yksilöihmisen jatkuvaa oman elintasonsa kohottamista seuratessa ei ole vaikeaa nähdä saman, Edenissä alkunsa saaneen kaavan toistuvan. Valitettavan usein meidän ihmisten elämän valintoja ohjaa sama syvällä asuva, usein tiedostamatonkin ahneus:  minä haluan/tarvitsen/vaadin itselleni sitä ja tätä – myös hengellisessä mielessä -– minulla on oikeus …Tämä maailman muokkaama arvopohja  saa meidät uskomaan, että omien tarpeiden ensisijainen tyydyttäminen, yhä uusien hengellisten kokemusten hakeminen,  oman elämän puitteiden jatkuva lisääminen ja yleensäkin ulkoiset tekijät tuovat elämälle sisältöä ja kehystä  niin, että voimme elää turvallista, riippumatonta ja  tyydyttävää elämää. Haluamme olla oman itsemme herroja.

Myös kristillisissä kirkoissamme tällainen  ahneus pyrkii esiin.  Nuori, suosittu brittiläinen liike-elämän konsultti Marc Lewis kysyy kirjassaan SIn to Win ” Miksi kirkko ei myy kaikkia aarteitaan, kaikkia kulta ja hopealautasiaan, kaikkia antiikkisia penkkejään, kirkonkellojaan muuttaakseen kirkkonsa ja katedraalinsa kodeiksi kodittomille? … Kirkko ei luovu vauraudestaan eikä halustaan rikastua, emmekä niistä luovu mekään – sinä ja minä”  Marc Lewis osuu kipupisteeseen, johon emme useinkaan halua puuttua yhteisöinä tai yksilöinä. Se, mitä elämässämme – ihan arkielämässä - eniten haluamme ja minkä eteen eniten ponnistelemme, paljastaa sisimpämme

Tätä meissä piilossa asuvaa ahneutta kuvataan osuvasti myös Leo Tolstoin kertomukses-sa ”Kuinka paljon maata ihminen tarvitsee?”.

Kertomuksessa maanviljelijä Pahóm sanoo: ”Ainoa ongelmamme on siis se, että meillä ei ole riittävästi maata. Jos minulla olisi enemmän maata, en pelkäisi Paholaistakaan!” Paholainen kuulee Pahómin sanat ja ajattelee itsekseen: ”Hyvä on – pistetäänpä kilpa pystyyn! Minä annan sinulle riittävästi maata, ja sen kautta saan sinut valtaani.” Hankkiessaan ja saadessaan aina vaan lisää maata itselleen Pahóm kuolee. Kertomuksen otsikon kysymys saa vastauksen: ” Pahómin palvelija otti lapion ja kaivoi haudan, joka oli riittävän pitkä Pahómille ja hautasi isäntänsä siihen. Kuusi jalkaa päästä varpaisiin oli kaikki mitä Pahóm tarvitsi:”

Vastalääke löytyy!!

Jeesuksella on hyvin yksinkertainen ahneuden vastalääkeresepti. Se löytyy mm. Apt 20:35: ”Autuaampaa on antaa kuin ottaa”.

Jumala itse on antanut mallin tällaisesta toisiinpäin suuntautuvasta, avarakätisestä, anteliaasta elämästä. Hän itse vapaaehtoisesti luopui asemastaan ja rikkauksistaan. Hän antoi kaikkensa, jopa henkensä sinun ja minun puolesta. Anteliaisuuden ja välittämisen suurin osoitus – ystävä antaa henkensä pelastaakseen jonkun toisen.

Alkuseurakunnan ihmiset eivät käyttäneet parhaita voimavarojaan oman elämänsä suojelemiseen tai omaisuutensa kartuttamiseen. Heidät tunnettiin siitä,  että he olivat valmiita luopumaan omastaan toisten hyväksi – jopa antamaan henkensä Jeesuksen tähden.

Epäitsekäs, avokätinen, antelias, toisiinpäin suuntautuva elämä on haasteellista, joskus epämukavaa, jännittävää. Se saattaa hetkittäin tuntua karvaalta ja kipeältä, mutta pitkässä juoksussa se on meitä ja yhteisöjämme parantava lääke. Tämä lääke koostuu paljon muustakin kuin vain rahasta, mikä usein ensimmäisenä tulee meille mieleen. Se nousee kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan ja omalle kohdalle tulleesta armon kokemisesta. Se ei ole teoriaa armosta, vaan arjen elämää armossa. Se on kokonaisvaltaista elämää, jossa arjen pienistä valinnoista lähtien meitä ohjaa se asenne, että sillä kaikella, mitä minulla on haluan elää toisia varten. Ei helppoa, mutta niin suurenmoisen palkitsevaa, jännittävää  ja iloa tuottavaa.

Pistetään  siis hyvyys kiertoon, kasvamaan korkoa, houkuttelemaan ihmisiä Jumalan valtakuntaa ja sitä kautta   ja muuttamaan seurakuntiamme, yhteiskuntaa ja maatamme  – meidän Jumalamme mallin mukaan ja Hänen kunniakseen!

Nicky Gumbelin sanoin:
How do we think of God? Do we think of him as a little bit mean or tight-fisted? Or do we think of him as extraordinarily generous?

God’s generosity is seen in the natural world. For example, there are 25,000 varieties of orchids. The orchid is just one of 270,000 species of flowers. God does not do things by halves. In our galaxy there are 100,000 million stars, like our sun. Our galaxy is one of 100,000 million galaxies. In a throw-away line in Genesis, the writer tells us, ‘He also made the stars’ (Genesis 1:16).


God is extraordinarily generous. He ‘gives generously to all’ (James 1:5). If God is so generous to us we also should ‘always be generous’.