maanantai 19. marraskuuta 2018

Mihin huomiosi kohdistuu (videoblogi)

Antti Pesonen





Antti Pesonen

antti-pekka.pesonen(ät)evl.fi
Antti toimii evankelioimistyön pastorina Vuosaaren seurakunnassa, jossa
hän vastaa Kuninkaan illoista ja sen ympärille syntyneestä yhteisöstä. Hän on New Winen avustava johtaja, vastuualueinaan seurakunnat ja yhteisöt.
Hänen unelmansa on nähdä missionaarinen seurakunta muuttamassa ihmisten elämää
Jeesuksen voimassa. Antti on naimisissa Ann-Marien kanssa. He asuvat Vantaalla ja
heillä on kaksi pientä lasta. 


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Elämän tarkoitus

Jukka Jämsén

Miltä kuulostaisi, jos joku yrittäisi nykyään perustella avioliiton olemassaoloa ja tärkeyttä seuraavasti: ”Avioliiton kautta saadaan muun muassa yhteiskuntaan uutta työvoimaa lasten saamisen kautta, mutta sen sijaan aviopuolisoiden välinen suhde ei ole niin kovin merkittävä asia.” Veikkaan, että perustelijaa paheksuttaisiin laajasti!

Kirjoitin edellisessä blogissani: ”Länsimaissa painotetaan valtavasti rakkaussuhteen merkitystä. Siksi tuntuu kummalliselta, että ihmisillä on suuria vaikeuksia ymmärtää läheisen jumalasuhteen keskeistä merkitystä kristillisyydessä.”

Yhä uudelleen minua ihmetyttää tämä jumalasuhteen väheksyminen. Ajattelin pohtia aihetta hieman lisää.

Kristittyjä pidetään usein ilottomina ja elämänkielteisinä, jotenkin tosikkomaisina. Helposti muun muassa väitetään, että he ovat tunneköyhiä ilonpilaajia, kun eivät ymmärrä, kuinka ihmiset tarvitsevat muun muassa kevyttä musiikkia, elokuvia ja viihdekirjallisuutta.

Sitten kun kristityt hoitavat suhdettaan Jumalaan eli lukevat ja pohtivat yhdessä Raamattua, Jumalan rakkauskirjettä meille, ylistävät häntä, laulavat hänelle ja haluavat kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Jeesusta, heidän väitetään olevan pinnallisia ja tunnekeskeisiä. Ylistyksen ja jumalasuhteen hoitamisen sijaan pitäisikin keskittyä vain uskon yhteiskunnallisiin hyviin vaikutuksiin kuten köyhien ja yksinäisten auttamiseen.

Nämä kaksi edellistä väiteryhmää ovat aivan vastakkaisia ja kuitenkin ne tulevat joskus jopa samojen henkilöiden suusta. Joko Jeesuksen seuraajat ovat tunneköyhiä tosikkoja tai tunnekeskeisiä ja pinnallisia ja joskus näköjään molempia yhtä aikaa!

Joidenkin on vaikeaa käsittää, että jumalasuhteen läheisyys ja uskon seurauksena tulevat hyvät teot kuuluvat yhteen. Kuitenkin kirkkohistoria tarjoaa hyvin selkeää näyttöä siitä, että juuri Jeesuksesta innostuneet ihmiset ovat saaneet paljon hyvää aikaan. Läheinen suhde Jumalaan tuottaa hyviä hedelmiä.

Esimerkkejä voisi luetella paljon. Suomen kirjakieli on Raamatun kääntämisen sivutuote, jonka Mikael Agricola loi tahtoessaan saada Jumalan sanan suomalaisten luettavaksi. Häntä ei ensisijaisesti kiinnostanut kieli, vaan evankeliumi. Koululaitos on syntynyt kirkon opetuksen pohjalle, samoin terveydenhuolto, yhteiskunnan heikoimmista huolehtiminen ja niin edelleen. Nykyaikainen diakonia ja lähetystyö ovat Jeesuksesta innostuneiden ihmisten aloittamia.

Pelkästään tällaisilla näytöillä voisi siis helposti perustella kirkon olemassaolon, mutta se olisi yhtä naurettavaa kuin aviosuhteen unohtaminen avioliiton hedelmien vuoksi.

Ihmeellisintä kristillisessä uskossa on Jumalan olemus. Hän on itsessään suhde, suhde Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välillä. On ällistyttävää, että Jeesus on puhdistanut häneen uskovat ihmiset sellaisella tavalla, että pyhän Jumalan Pyhä Henki haluaa asua heidän sisimmässään. Siksi uskovat ihmiset ovat mukana tuossa suhteessa, Jeesuksen armahtamina ja Pyhän Hengen läsnäolon kautta.

Kun ihminen saa maistaa Jeesuksen läsnäoloa eli kun ihminen alkaa uskoa Jeesukseen, hän ei enää janoa muuta. ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 4:14)

Elämän tarkoitus on täyttyä Pyhällä Hengellä niin, että Kristus asuu meissä ja avaa meille luottamuksen siihen, että olemme Jumalan lapsia. Tämän tarkoituksen täyttymystä varten ihmiset etsivät sisimpänsä aukkoon edes jonkinlaista täytettä, jos he eivät ole tajunneet, kuka Jeesus on. Kun he etsivät humaltumisesta jotain hyvää, he etsivät periaatteessa aivan oikeaa asiaa, mutta väärästä paikasta. Juopuminen viinistä ei tee hyvää, mutta Hengellä täyttyminen tekee! Kun ihmiset olettavat, että suhde toiseen ihmiseen on elämän suurin täyttymys, he etsivät lopulta suhdetta Jeesukseen, sillä siihen suhteeseen meidät kaikki on luotu ja tarkoitettu.

”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:18-20)

Rohkaisen kaikkia meitä etsimään Jeesusta niin, että hän saa täyttää meidät Pyhällä Hengellä. Jumalan läsnäolon kokeminen on ainakin itselleni parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Tuo läsnäolo ei lopu edes kuolemaan, vaan jatkuu ikuisessa elämässä, jopa vielä parempana kuin täällä rikkinäisessä maailmassa.

Elämän tarkoitus on Jumalan läsnäolossa eläminen. Ilman ilosanomaa emme saa juuri mitään hyvää tehtyä, kun todellinen voima, Jeesuksen läsnäolo Pyhässä Hengessä, puuttuu. Evankeliumi on Jumalan voima. (Room. 1:16) Kun Raamatun mukaisesti keskitymme Jeesukseen, Pyhä Henki täyttää meidät. Siitä seuraa tavalla tai toisella myös hyviä hedelmiä, mutta ne eivät ole tärkeintä. Tärkeintä on Jumalan läsnäolo, ihmeellinen aarre.


Jukka Jämsén

jukka.jamsen(ät)evl.fi
Jukka toimii Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteerinä (lähetys- ja kansainvälinen työ) ja asuu Jyväskylässä. Hän on Kirsin mies ja neljän lapsen isä. Ulospäin suuntautuva seurakunta armolahjoineen innostaa edelleen! Jukka vastaa New Winen johtajaretriittitoiminnasta.