lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tervetuloa Himokselle New Wine -kesätapahtumaan 2012!

Tänä vuonna New Wine -kesätapahtumassa nousee esille tuoreena, haastavana ja vahvana Jumalan valtakunnan radikaali todellisuus. Uskomme valtakunnan voittoon jo nyt, vaikka emme vielä sitä kaikessa loistossaan saata nähdä.

Jumalan valtakunnan hyvyys, kauneus ja parantava voima kohtaavat meitä tullessamme yhdessä Pyhän Hengen läsnäoloon. Jeesuksen lupaus siitä, että hän on Pyhässä Hengessä keskellämme herättää odotuksen, että mitä tahansa uskomatonta voi tapahtua – kaikkea sitä, mitä hänen ympärillään tapahtui Raamatun kertomusten mukaan! Olemme saaneet tätä kokea New Wine tapahtumissa jo vuosien mittaan. Odotamme, että tänä vuonna sitä tapahtuu yhä enenevässä määrin. Hän jatkaa työtään keskellämme!

Jotta tämä kaikki voi tulla todeksi, on hyvä tulla mukaan odottaen Jumalan läsnäolon todellisuutta ja hänen muuttavaa voimaansa. Uskomme, että meillä kaikilla on rooli tapahtumamme onnistumiseksi. Tulemme Hänen läsnäoloonsa ylistämään hänen majesteettiuttaan ja kokemaan hänen armahtavan sydämensä sykettä. Tarkistamme elämämme suuntaa sekä opetusten että Jumalan äänen kuulemisen kautta. Etsimme yhdessä tapoja ilmaista hänen valtakuntansa todellisuutta, viedäksemme sitä eteenpäin seurakuntiimme ja sinne, missä elämme. Koemme hänen parantavan voimansa todellisuutta rukouspalvelussa.

Näissä merkeissä tapaamme jälleen. Iloitsemme Suomen kesästä ja Himoksen suomista olosuhteista. Tapaamme rennoissa lomatunnelmissa.

Lämpimästi tervetuloa New Wine –kesätapahtumaan!

New Wine Finland -johtotiimin puolesta,

Simo Lintinen,

New Wine Finland johtaja

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Levon tärkeys

"Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään." - 1 Moos 2:2

Olen kolmen lapsen isä, olen puoliaikatöissä seurakunnassa ja pyöritän omaa yritystä. Yksinkertaisesti sanottuna: Välillä aika ei tunnu riittävän. Oletko sinä koskaan kokenut samaa? Todennäköisesti olet. Viime kuukausi on ollut minulle hyvin vilkasta aikaa. Olen yrityksessä pyörittänyt kahta haastavaa asiakasprojektia, ja samaan aikaan ollut kahdella pitkällä ulkomaanmatkalla seurakuntatyössä. Välillä työpäivät ovat olleet 12-13 tuntisia. Lapset ovat odottaneet isäänsä kotiin, ja vaimo kumppaniaan. Ei tunnu hyvältä.

Ensimmäisiä asioita joihin pitkä työputki yleensä minulla vaikuttaa ovatkin juuri ilo ja rauha. En kuule Herrani ääntä yhtä kirkkaasti. Rukoillessa ajatukset harhailevat. Sisäinen kompassi on hieman eksyksissä, ja Raamatun luku ei oikein luonnu.

Pyrin nykyisin siihen, että työ ja lepo olisivat elämässäni tasapainossa. Välillä se onnistuu, pitkänkin ajan. Ja sitten tulee viime kuukauden kaltaisia intensiivijaksoja. Muutamissa ammatteissa päivä- tai viikkokohtainen ihannetasapaino työn ja levon välillä ei aina onnistu. On vuorotyötä tekeviä, on maanviljelijöitä, on opettajia, yrittäjiä, seurakuntatyöntekijöitä ja vaikka kuinka monta ammattiryhmää joilla on epäsäännölliset työajat. Ja vaikka ihmiselle on luotu lepopäivä, niin Jeesuskin oletti, että eläin nostetaan kaivosta jos sapattina sinne sattuu putoamaan. Ongelma on joillakin meistä se, että eläin putoaa kaivoon joka viikko, tai peräti elää kaivossa. Silloin jokin on pielessä!

Viime aikoina olenkin havahtunut siihen, että tässä ei välttämättä ole kyse elämän tasapainosta vaan elämän rytmistä. Luonnossa päivä ja yö, talvi ja kesä, sade ja aurinko vuorottelevat. Samalla tavalla omassa elämässäni pitäisi olla tarpeeksi työtä ja tarpeeksi lepoa - sekä lyhyemmällä että pidemmällä tähtäimellä.

Lepo on Jumalan asettama luomiskunnan luonnonlaki. Me tarvitsemme lepoa päivittäin, viikoittain ja vuosittain. Levätessä kehomme ja mielemme rakentuu. Kuulemme taas Hänen äänensä selvemmin.

Jeesus kehotti opetuslapsiaan: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." (Mark 6:31)


Seuratkaamme siis tätä Herramme kehotusta tänä kesänä!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Juhlista

Parin viimeisen viikon aikana olen osallistunut kahdeksaan eri juhlaan. Juhliin antoivat aihetta lukuvuoden päättyminen koulussa ja joukko ylioppilaaksi tai ammattiin valmistuneita nuoria. Päättäjäispäivä oli melkoista lentoa, kun koetimme ehtiä viiteen juhlataloon onnittelemaan päivänsankareita ja perheitä. Tuntui tärkeältä nähdä heidät kaikki ja olla juhlissa mukana.

Lakkiaispäivään kuuluva kiertäminen oli aika lystikästäkin. Monen vieraan kanssa kohdattiin uudelleen eri paikoissa, istuttiin useissa sohvissa vierekkäin kakkua mutustellen. Jaettiin siinä rupatellen ja teekuppeja tasapainotellen elämää yllättäen vähän syvemmältäkin.

Tietenkin lasten tai lastenlasten kuulumisia vaihdettiin ja päivänsankareiden suunnitelmia kyseltiin, mutta muutakin. Puhuttiin perheiden muistoja, haaveita, huolia ja asioita, joiden toivoisi omassa elämässä muuttuvan. Puhuttiin myös suruja ja kysymyksiä, onnea ja kiitollisuutta sekä ihailua ja rohkaisua.

Hämmästyin, miten lähelle me juhlavieraat toinen toisemme päästimme. Enkä tarkoita vierekkäin istumista sohvalla vaan sydänten, ajatusten läheisyyttä. Se ilahdutti ja elähdytti todella. Mietin kotimatkalla, että mikä moisen luottamuksen synnytti. Toisten ilon näkeminen ja jakaminenko sydämen pehmitti vai väsymyskö kesäloman kynnyksellä vain pudotti suojauksen?

Parhaimmillaan juhla on kehys kohtaamiselle. Juhlaa valmistelevat rakentavat yhdessäololle tilaa, antavat lahjaksi paikan ja ajan ja tekevät omasta ilostaan yhteistä. Juhlan tekijät lähettävät kutsun ja sillä sanovat, että vierasta odotetaan, että hän kuuluu joukkoon.

Minusta Jumala tekee juuri noin, tuo yhteen ja tekee omastaan yhteistä, laittaa meidät liki toisiamme ja tulee itsekin. Siksi ajattelen, että juhla on Jumalan keksintö.

Raamatussa puhutaan juhlista aika paljon. Jumala oikein neuvoi kansaansa juhlimaan. Juhlavalmistelujen varjolla tehtiin lähtöä Egyptistäkin (2 Moos. 5:1). Siitä pitäen juhlittiin jotakuinkin alvariinsa. Aika paljon ainakin, jos miettii, miten se vaellus sujui tai ei sujunut.

Tavoitan Raamatun lehdiltä jotenkin sellaisen ajatuksen, että jos on aihetta juhlaan, kannattaa juhlia. Ja että Jumala on se, joka antaa juhlimisen aihetta ja siten juhlassa olkoon kiitoksen makua ja tilaa Hänen läsnäololleen.

Jeesus kertoi kuninkaan pojan hääjuhlasta taivasten valtakunnan kuvana (Matt 22) ja Ilmestyskirjassa julistetaan autuaiksi Karitsan hääaterialle kutsutut (Ilm 19:7,9). Jumala on lähettänyt kutsun. Hän myös antoi meille seuraajilleen tehtäväksi huolehtia, että kutsu menee perille ihan kaikille, jotta kaikki voisivat kuulua joukkoon jo nyt.

Reilun kahden viikon päästä alkaa Jämsän Himoksella New Wine -kesätapahtuma (4.-8.7). Sitäkin valmistellaan, jotta mahdollisimman moni pääsisi yhdessä jakamaan Jumalan valtakunnan iloa ja rauhaa, jotta Jumala voisi varustaa ja vahvistaa meitä kaikkia Hänen kutsunsa eteenpäin viemisessä.

Uskon, että koossa on ihan oikean juhlan ainekset.

Ja haluan kutsua sinutkin mukaan!

Kirsi Jämsén,

Jyväskylä

maanantai 11. kesäkuuta 2012

New Wine, uutta viiniä vanhoihin leileihin

Olen ollut kosketuksissa New Wine -liikkeen kanssa siitä asti, kun se rantautui Suomeen. Se on ollut oman palvelutyöni kannalta suuri vaikuttaja, tien näyttäjä, uudistaja ja inspiroija. Kesätapahtumat innostivat minua osallistumaan vaimoni kanssa ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn Hensol-retriittiin, joka oli meille molemmille todella rohkaiseva ja kannustava kokemus. Siitä lähtien emme ole vain uskoneet Jumalan puhuvan meille, vaan olemme kuunnelleet Jumalan puhetta hyvinkin erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa, rohkaisten toisia eteenpäin uskon tiellä.

Soul Survivor oli myös melkoinen inspiraattori sekä omalle uskolleni, että työlleni. Sen jälkeen en ole ollut entiselläni, enkä ole halunnut ollakaan. Sillä kaikki nämä kokemukset ovat vahvistaneet uskoani siihen, että Jumalalla on meille paljon enemmän annettavaa kuin edes kykenemme anomaan saati vastaanottamaan. Jumalan valtakunta on dynaaminen ja voimallinen, eikä se ole häviämässä, vaan ilmestymässä voimassaan.

Halutessasi tänä kesänä jotain hengellisesti merkityksellistä ja kantavaa, niin silloin suuntasi on Himos ja New Wine -kesätapahtuma.


Kirjoittaja Jopi Pietiläinen on Turun vapaaseurakunnan johtava pastori.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Aivanko itsestään?!

Johdanto

Olisi tosi hienoa, kun ajatukset siirtyisivät aivan itsestään paperille tai blogiin – ja vielä sellaisina kuin sen tarkoitan. Tapahtuuko jotain automaattisesti?

Ulkomailla ollessasi olet huomannut kasveja, jotka näyttävät tutuilta. Ainut ero on siinä, että kotona Suomessa kasvit ovat purkissa ja sisällä, kun taas etelämpänä ne ovat luonnossa ja paljon isompina.

Viherpeukalot ovat huomanneet, että ainakin rikkaruhot kasvavat ihan automaattisesti.

Voi todeta, että olosuhteilla ja ympäristöllä on merkitystä kasvulle.

Vanhoja löytöjä

Christian A. Schwarz lähti tutkimaan seurakuntien määrällistä ja laadullista kasvua. Tavoitteena oli löytää periaatteita, jotka selittäisivät kasvun, mutta eivät olisi sidoksissa kulttuuriin, henkilöön tai paikkaan. Yksi löydöistä oli ”aivan itsestään” –kasvu.

Jumalan valtakunnassa on Jeesuksen sanojen perusteella ”aivan itsestään” –kasvun periaate. Jeesus kertoo vertauksen: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.  Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä." (Mark. 4:28,29)

Kasvussa on siis jotain, mikä tapahtuu itsestään. Kasvu tapahtuu Jumalan vaikutuksesta. Jääkö ihmiselle ollenkaan osuutta kasvuun? Ulkomailla eri tavalla kasvavat kasvit antavat myönteisen vastauksen. Ihminen voi vaikuttaa ja hänen tulee vaikuttaa olosuhteisiin – näin tekee maanviljelijä ja viherpeukalokin.

”Aivan itsestään” – kasvun olosuhdetekijöiksi Schwarz löysi kuusi kasvuvoimaa: hedelmällisyys, keskinäinen riippuvuus, moninkertaistuminen, voimavarojen muuntaminen, jatkuvuus ja symbioosi. Esimerkiksi keskinäisen riippuvuudesta Paavali toteaa Filippiläiskirjeessä, että katsokaa toistenkin parasta eikä vain omaanne. Samaan kokonaisuuden huomioon ottamiseen liittyy myös kuva seurakunnasta Kristuksen ruumiina, joka tarvitsee kaikki jäsenet.

Luomakunnassa kaikille elollisille olioille on luonteenomaista kyky tuottaa hedelmää. Myös seurakuntaelämässä hedelmän tuottaminen on terveyden ja elämän tunnusmerkki, jota voi odottaa ja johon tulee pyrkiä. Jeesus toteaa hedelmän olevan kriteerin, jolla arvioidaan palvelutehtävän onnistumista.

Kun nämä kaikki kuusi olosuhdetekijää voivat hyvin ja ovat tasapainossa, tapahtuu kasvukin itsestään. Näihin olosuhteisiin voimme vaikuttaa. Helppoa, eikö vaan?! Ei ehkä aina. Esimerkiksi voimavarojen muuntaminen tarkoittaa vastatuulen hyödyntämistä, muutosvastarinnan hyödyntämistä. Tällainen suhtautuminen vastustukseen ei ole helppoa, mutta se on haastavaa ja palkitsevaa. Näin on kaikkien olosuhdetekijöiden kanssa.

”Aivan itsestään” -kasvun mukaan seurakunnassa on kaikki se, mitä kasvuun tarvitaan. Kasvaakseen seurakunnan tulee raivata pois kasvun esteet ja luottaa Jumalaan. Otetaan tämä haasteena vastaan ja käydään yhdessä esteiden poistamiseen luottaen siihen, että Jumala auttaa meitä tekemään osuutemme.

Hyvää kesää kaikille!
Tapio

Lisätietoa

Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys. Terveen seurakunnan kahdeksan avaintekijää (2003) ja Miten maalaat maailmasi. Seurakunnan luontainen kehitys (2009). Päivä Osakeyhtiö.

Christian A. Schwarz ja Christoph Schalk, Näin toteutuu seurakunnan luontainen kehitys (2003). Päivä Osakeyhtiö.


www.slksuomi.fi >>