torstai 31. toukokuuta 2018

Ihmetellään yhdessä

Markku Sarento

Raamatussa kerrotaan Pietarin ihmetelleen pääsiäisaamuna mielessään, mitä oikein oli tapahtunut. Tyhjän haudan arvoitus selvisi kuitenkin hänelle ja muillekin opetuslapsille aika pian. Sen sijaan pitkäperjantain eli Jeesuksen kuoleman merkitys avautui Pietarille vasta pitkän ajan kuluessa ja vähitellen.

Pian pääsiäisen jälkeen Pietari julisti helluntaisaarnassaan Jumalan anteeksiantoa juutalaisille, kun nämä kääntyvät ja tunnustavat syyllisyytensä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Myöhemmin Corneliuksen kodissa Pietari sitten oivalsi pelastuksen olevan tarjolla kaikille, myös pakanoille. On silti hyvä huomata, että Jeesuksen sovitustyöstä Pietari opettaa selkeästi vasta kirjeissään (1 Piet 2:24 ja 3:18).

Apostoli Paavali sen sijaan ymmärsi Jeesuksen sovitustyön merkityksen Pietaria nopeammin, ja hän olikin ensimmäinen kristitty joka kirjoitti aiheesta laajasti ja johdonmukaisesti. Eikä hänen opetuksensa nyt ihan niin vaikeatajuista ollut kuin mitä Pietari näytti ajattelevan. Hämmästyttävää kuitenkin on, että Paavalin alkuperäinen opetus hämärtyi jo ensimmäisillä vuosisadoilla. Ja että Jeesuksen rististä opetetaan nykyään niin eri tavoin.

Ehkä asiat selviävätkin paremmin, kun niitä ihmettelee yhdessä toisten kanssa eikä vain itsekseen kuten Pietari. Vaikkapa sitten muutaman viikon päästä Himoksella!


Markku Sarento

markku.sarento(ät)outlook.com
Markku on evankelista ja pastori, jonka sydän sykkii Jeesuksen ristin evankeliumille. Markku tykkää tehdä seurakuntavierailuja Johannan kanssa ja on loputtoman innostunut moottoripyöristä ja cajonista.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Stailataanko?

Tapio Sätilä

Kun olet myymässä kotiasi, saatat saada ehdotuksen stailauksesta, kodin muokkaamisesta niin, että ostajat kiinnostuisivat kodistasi ja kaupat syntyisivät helpommin. Asuntokaupan jälkeen stailauksen huonekalut viedään pois ja muuttotilanteessa on jäljellä vain seinät ja rakenteet, jotka olivat kaupan kohteena.

Mitä siis tapahtuu? Mikä on kotisi? Stailauksen myötä syntyvä mielikuva kodista, vai sisustuksen takana olevat seinät ja rakenteet?

Putkiremonttia kuvaavassa TV-ohjelmassa oli päästy vaiheeseen, jossa tekninen toteutus oli valmis ja asukkaat muuttivat takaisin koteihinsa. Juontaja totesi, ”vielä on paljon tehtävää, jotta asunnosta tulee koti.”

Meillä oli kotimme rakentamisessa periaatteena, että minä huolehdin seinistä ja rakenteista. Vaimoni Heli on vastannut sisustuksesta, kodin hengen luomisesta. Kokemukseni mukaan molemmat on tarvittu.

Uskon että tarvitaan sekä stailaus, kodin henki, että rakenteet - myös seurakunnassa ja yhteisössä. Jumalan läsnäolo on luovuttamatonta, se tarvitaan jotta yhteisö olisi Jumalan. Mutta yhteisö ja seurakunta tarvitsevat myös rakenteet jotka ylläpitävät elämää, mahdollistavat kodin, mahdollistavat Jumalan läsnäolon ihmisten keskellä.

Paavali kirjoitti: ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle.” (Tit. 1:5) Minä ymmärrän tämän tarkoittavan sopivien, elämää tukevien rakenteiden asettamista paikoilleen.

Myös Apostolien teoista näemme rakenteiden kehittymisen, kun seurakunta kasvoi ja tavoitti uusia ihmisiä. Ihmisten tarpeista huolehtimisesta uhkasi tulla este apostolien rukouselämälle ja Jumalan sanan julistamiselle. Ratkaisuna tähän joukosta valittiin sopivia henkilöitä hoitamaan pöytäpalvelusta, diakoniaa. Näin elämä sai lisätilaa, tarpeista huolehdittiin ja Jumalan sanaa levitettiin.

New Winen unelma on muuttaa kansakuntia kristillisten seurakuntien ja yhteisöjen kautta. Nämä seurakunnat ja yhteisöt tarvitsevat Jumalan läsnäolon ja elämän mahdollistavat rakenteet.



Tapio Sätilä

tapio.satila(ät)kolumbus.fi
Tapio on kolmen lapsen isä, puoliso, opetuslapsi ja pastori. Intohimona paikallisseurakunta ja sen luontainen kehitys - ellei aivan itsestään kasvaminen. Harrastuksena mm. lukeminen, penkkiurheilu ja rakentaminen.



perjantai 18. toukokuuta 2018

Karpaattienkello yllätti

Tiina Kilkki

Tykkään kukista ja puutarhanhoidosta. Kasvatan mielelläni kesäkukkia siemenistä. Joitakin vuosia sitten keväällä ostin monta pussia karpaattienkellon siemeniä. Tiedätkö kukan? Kaunis violetin tai valkoisen värinen kellokukka. Olin ihastunut violetteihin ja ajattelin, että siemenistä itse kasvattamalla saisin edullisesti ja paljon samalla kertaa. Tuumasta toimeen.

Kylvin siemenet suoraan kukkapenkkiin. Monta pussia pienen pieniä siemeniä. Lannoitusta ja vettä. Vettä ja odotusta. Mutta mitään ei siinä penkissä tapahtunut koko kesänä. Kukan kukkaa ei kasvanut. Voit arvata, että olin pettynyt. Unelmani upeasta, muhkeasta karpaattienkello-penkistä ei toteutunut.

Tuli seuraava kesä. Kitkin kukkapenkkiä. Silmiini pisti yksi hento taimi. Mitä ihmettä? Se näytti ihan karpaattienkellolta. Innoissani siirsin sen toiseen parempaan kasvupaikkaan mielessäni ajatus, että voisikohan tämä oikeasti olla karpaattienkellon taimi? Ja mitenkähän osaisin sitä hoitaa, ettei se kuihtuisi?

Toden totta, se oli ihastelemani kellokukka. Hyvällä paikalla se kasvoi ja kukoisti. Olin iloinen. Minulle tämä yksi pieni taimi oli Jeesuksen yllätyslahja!

Mutta kuinka ollakaan, karpaatti innostui lisääntymään. Yhdestä pienestä taimesta on vuosien mittaan syntynyt monta uutta pehkoa. Niin paljon, että naapureillekin on riittänyt. Ja tänä kesänä taas mietin, että pitääkö pehkoja poistaa! Siemen on siunaantunut ainakin satakertaisesti!

Tämä pieni taimi puhuu minulle. En aina tiedä, mitkä asiat Jumalan valtakunnassa lähtevät elämään ja kasvamaan. Jeesus pyytää meitä kylvämään hänen sanaansa, rakastamaan, välittämään, auttamaan, parantamaan, tekemään hyvää. Nämä kaikki - välillä pieniltäkin tuntuvat jutut - voivat hyvään maahan päästyään tuottaa satakertaisen sadon. Ehkäpä näemme sadon tulokset kokonaisuudessaan vasta kerran perillä? Nyt on kylvämisen aika. 


Tiina Kilkki

tiina.kilkki(ät)kohtaamispaikka.net
Tiina on Jyväskylän KohtaamisPaikan työssä yhdessä miehensä Mikan kanssa. Tiina tykkää pitkistä kävelylenkeistä Mikan kanssa, puutarhanhoidosta ja käsillään tekemisestä.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kansiot


Jukka Jämsén

Elämme suoritusten maailmassa. Monet kokoavat itsestään kansion, johon kootaan työhistoria, koulutus, osaaminen, kielitaito ja kaikki muukin vähänkään myönteiseltä vaikuttava piirre. Näihin piirteisiin kiinnitetään huomiota erityisesti työpaikkaa haettaessa. Sosiaalisessa mediassa rakennetaan profiilia, jolla on varmaankin saman tapainen tavoite: tuomme parhaita puoliamme esiin. Viranomaisilla ovat omat kansionsa, joihin kerätään esimerkiksi terveystietoja, tulotietoja verotusta varten ja joillakin myös rikosrekisteriä. Jokaisella on varmaankin sellainen oma sisäinen elämänsä, jota ei kehtaa näyttää muille, ainakaan ihan kokonaan. Kansioita riittää.

Kerran profiilit, rekisterit, salaisuudet, kansiot ja kirjat avataan kokonaan, pohjia myöten. ”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan” (Ilm. 20:11, 12).

Tämä raamatunkohta voi tuntua hurjalta jatkeelta kaikkeen siihen suorittamiseen, johon olemme tottuneet. Jeesus tuntuu vain lisäävän tätä painetta: ”Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili” (Matt. 12:36). Tiedämme myös, että Jeesus opetti jo sydämen asenteiden ja ajatusten olevan tärkeitä, eli nekin tullaan käymään läpi. Jeesukselle hyvin tärkeää oli rakkaus eli hyvyyden osoittaminen ja tekeminen toisille, joten sen laiminlyöminen ei käy (Matt. 5:27-48).

Teot, sanat ja ajatukset. Hyvyys tai sen puute.
Miten mahdamme selvitä?

En tiedä, kuinka moni huomasi edellä olevassa Ilmestyskirjassa kohdan ”avattiin myös elämän kirja”. Se on elämämme tärkein kansio.

On totta, että viimeisellä tuomiolla käydään läpi kaikkien ihmisten kaikki asiat. Ratkaisevaa eivät kuitenkaan ole teot, hyvät tai pahat. Tuomion lopputulos riippuu siitä, löytyykö nimi elämän kirjasta (Ilm. 20:15). Sama näkyy jakeessa, jossa todetaan, että ikuiseen elämään pääsevät ”ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27). Tuo elämän kirja mainitaan Uudessa testamentissa seitsemän kertaa. Jeesuskin viittaa siihen: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan" (Luuk. 10:20).

On ihan hyvä, että tekomme käydään läpi ikuisen elämän alussa, vaikka niitä olisikin jo aiemmin pyytänyt anteeksi. Muuten taivaassa tulisi helposti välteltyä Jeesusta: ”Mitähän hän sanoo mistäkin elämäni asiasta?” Tärkeintä ovat puhtaat välit Jeesuksen kanssa. Ratkaisevinta on nimi kirjassa, eivät teot.

Miksi tuo elämän kirja on niin tärkeä? Mitä siinä kansiossa on? Siinä ei ole yhtään omaa tekoamme, vaan Jeesus. Hänen koko rikkautensa: elämä, risti, ylösnousemus... Hän on kertarysäyksellä pyyhkinyt pois kaiken vääryytemme ja antaa lahjaksi todellisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen. ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:28). Synnit on jo annettu anteeksi Jeesuksen ristillä. Nyt saamme elää vapaina Jumalan lapsina, Jeesuksen seuraajina.

”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24).

Jukka Jämsén

jukka.jamsen(ät)evl.fi
Jukka toimii Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteerinä (lähetys- ja kansainvälinen työ) ja asuu Jyväskylässä. Hän on Kirsin mies ja neljän lapsen isä. Ulospäin suuntautuva seurakunta armolahjoineen innostaa edelleen! Jukka vastaa New Winen johtajaretriittitoiminnasta.