tiistai 19. marraskuuta 2013

Onnellisen elämän aakkoset, ensimmäinen kirjain

Isäni kertoi minulle, miten olin 12-vuotiaana väitellyt koulukaverini kanssa uskonasioista. Olin vastaillut hänen väitteisiinsä sen minkä taisin, kunnes tuli seinä vastaan enkä osannut sanoa enää mitään. Hetken miettimisen jälkeen olin tokaissut voitonriemuisena: "Usko voittaa järjen!"

On päivänselvää, miksi Jeesus asetti lapsen meille esimerkiksi. Miksi ihmeessä me aikuiset emme voi joskus tyytyä isän vastaukseen "Siksi koska minä sanon niin." Minkä kumman takia meidän täytyisi aina ymmärtää kaikki? Tuntuu kuin välillä unohtaisimme että Jumala on Jumala ja me olemme ihmisiä. Jos me tietäisimme kaiken sen mitä Jumala tietää, emmekö olisi hänen veroisiaan? Meistä ei tule koskaan hänen veroisiaan, emmekä tule koskaan tässä ajassa saamaan selitystä kaikkeen. Koska hän on Jumala, hänen ei tarvitse selittää meille kaikkea.

Muistat varmasti Abramin, jolle Jumala myöhemmin antoi nimen Aabraham, paljouden isä. Jumala oli tehnyt liiton Abramin kanssa ja luvannut hänelle yhtä paljon jälkeläisiä kuin taivaalla on tähtiä. Vaikka lupauksen toteutuminen näytti täysin mahdottomalta, Abram uskoi Jumalaa. 1 Moos. 15:6 sanoo: "Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi."

Toisinaan uskominen voi olla epäuskosta kieltäytymistä. Vaikka uskomme ei olisi juurikaan plussan puolella, meidän ei kuitenkaan kannata antaa sen painua miinukselle. Voimme kieltäytyä kuuntelemasta vihollista, joka yrittää syöttää meille pajunköyttä. Jos meillä on taipumusta järkeilyyn, on sielunvihollisen aika helppo kuiskuttaa epäuskoisia ajatuksia päähämme. Silloin on yksinkertaisinta laittaa kädet korville ja sanoa: "Minä en kuuntele. Minä valitsen uskon. Jumala on hyvä ja hän on minun puolellani."

Jeesus sanoi (Joh. 20:29): "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Englanninkielisessä International Standard -versiossa Jeesuksen sanat on käännetty hyvin havainnollisesti: "Uskotko siksi, että olet nähnyt minut? Kuinka siunattuja ovatkaan ne, jotka eivät ole koskaan nähneet minua ja ovat silti uskoneet!" ("Is it because you have seen me that you have believed? How blessed are those who have never seen me and yet have believed!")


Jos uskomme vaikka emme ymmärrä, olemme vielä siunatumpia kuin jos uskomme vasta kun ymmärrämme!

torstai 14. marraskuuta 2013

Lapsimyönteinen seurakunta

Vuodet vierivät ja lapset kasvavat, niin myös seurakunnassa mukana olevat lapset. Sekä omat että toisten omat. Tämän olen huomannut hyvin kuluneiden 14 vuoden aikana, jolloin KohtaamisPaikka on ollut olemassa.

Yksi tärkeä lähtökohta KohtaamisPaikan toiminnassa oli se, että lapset ovat tärkeitä seurakuntalaisia. Halusimme, että lapset perheineen pääsevät helposti mukaan seurakuntayhteyteen. Toinen pointti oli se, että meillä on lapsillekin hengellistä opetusta emme siis tarjoa lastenhoitoa tai puhu ”lastenhoidosta”. Kolmas asia alusta asti oli se, ettei meillä ole ollut palkattua lapsityöntekijää. Lastenohjelmista ovat kaikki nämä vuodet vastanneet seurakuntalaiset, usein lasten vanhemmat. Monille lastenohjelmavastuu on koko perheen juttu, siis isätkin ovat mukana! Vastuuvuoro tulee kolmisen kertaa lukukaudessa.

Lasten läsnäolo seurakunnassa on rohkaisevaa. Kerron sinulle joitakin innostavia välähdyksiä syksyltäni. Olen siunaamassa ehtoollisen aikana lapsia alttarilla. Silmät ilosta loistaen he ottavat vastaan siunauksen. Heidän avoimuutensa koskettaa. Tai erään äidin laittama maili rohkaisee. Hän kertoo viidesluokkalaisen tyttärensä innosta olla mukana rakentamassa PerheKohtaamisen toimintapisteitä. Kuukauden odottaminen seuraavaan kertaan tuntuu tytöstä liian pitkältä ajalta. Tai lastenohjelmien vetäjien viesti lasten innosta jakaa omia rukousaiheitaan ja rukoilla yhdessä rohkaisee.

On hienoa saada nähdä, kuinka uudet sukupolvet ottavat omaa paikkaansa seurakunnassa myös vastuunkantajina. Syksyn alussa juttelin erään nuoren opiskelijan  kanssa, kun hän oli tulossa mukaan vetämään varkkien juttuja. Sanoin hänelle, että on hienoa, kuinka hän samalla on nuoremmille lapsille esikuvana Jeesukseen uskovasta nuoresta miehestä. Tähän tämä nuori mies vastasi, että hän itsekin muistaa hyvin, kuinka joitakin vuosia aikaisemmin oli katsellut vanhempia poikia ihaillen ja mallia ottaen.

Jeesus otti lapset rakasten syliinsä ja siunasi heitä. Rakennetaan seurakunnistamme sellaisia, joissa kaikenikäisten lastenkin on hyvä olla ja kasvaa.


Kirjoittaja Tiina Kilkki on Jyväskylän KohtaamisPaikan työssä yhdessä miehensä Mikan kanssa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ihmeet herättävät ihmetystä

Ihmeet herättävät ihmetystä. Myös uskovien keskuudessa. Se on saanut minut pohtimaan ihmeen olemusta ja merkitystä.

Länsimaiset ihmiset määrittelevät yleensä ihmeen ”luonnonlaeista poikkeavaksi tapahtumaksi” tai ”luonnonlakien vastaiseksi toiminnaksi”. Nämä määritelmät perustuvat maailmankuvaan, jonka mukaan Jumala loi maailman, mutta ei puutu nyt sen toimintaan. Maailmassa toimivat luonnonlait ja siksi ihme merkitsisi Hänen murtautumistaan todellisuuteen, jossa Hän ei ole läsnä.

Raamatun maailmankuva on toisenlainen: Jumala antaa sateen ihmisille (Matt.5:45), saa ruohon kasvamaan (Ps. 104:14) ja pitää kaikkea yllä Hänen sanansa voimalla (Hebr.1:3). Raamatullisessa kosmologiassa taivas ja maa eivät ole vastakohtia toisilleen vaan ne sivuavat toisiaan. Jumala loi maailman ja on aktiivisena sen keskellä.

Jotkut eivät usko ihmeisiin ellei kyseessä ole ”tapahtuma, jota on mahdoton selittää luonnollisilla tekijöillä.” Tämä määritelmä on liian tiukka jos otamme vakavasti ”raamatulliset ihmeet”. Raamatun valossa. Jopa monet Jeesuksen tekemät ihmeet osoittautuisivat epäaidoiksi. Jeesus paransi Pietarin anopin kuumeesta koskettamalla häntä ja käskemällä kuumetta (Mark.1:30-31; Luuk.4:39). Skeptikko voisi todeta, että kosketus ja käskysanan kuuleminen voi tuottaa suggestiivisen psykologisen tunteen ja siten kyseessä ei olisi puhtaasti jumalallinen tapahtuma. Jeesus paransi myös erään halvaantuneen miehen antamalla hänen syntinsä anteeksi (Mark.2:5-12) ja siihenkin voisi joku todeta: joskus halvaantumisen syyt ovat psykologisia.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ihmeet pitäisi ”havaita objektiivisesti” eli jokaisen pitäisi kyetä toteamaan todistusaineiston perusteella, että kyseessä on ihme. Raamatun määritelmä ihmeestä ei ole tällainen: ihmeet voivat herättää ihmisen hengellisesti (kuten Paavali) tai paaduttaa hänet hengellisesti (kuten farao). Joskus jopa hengellisen elämän ekspertit ovat sokeita Jumalan tekemille ihmeille: fariseukset väittivät, että Jeesus teki ihmeitä saatanan voimalla. Siksi ei ole ihme, että jotkut uskovaisetkin leimaavat karismaattisuuden shamanismiksi tai emotionaaliseksi manipulaatioksi.

Näyttää siis siltä, että monet määritelmät ihmeistä osoittautuvat ongelmallisiksi. Parhaimman määritelmän olen löytänyt teologian tohtori Wayne Grudemilta (Systematic Theology, 1994). Hänen mukaansa ”ihme on vähemmän yleinen Jumalan toiminta, jossa hän herättää ihmisissä kunnioittavaa pelkoa ja ihmetystä sekä antaa todistuksen itsestään.” Tämä määritelmä ottaa huomioon Raamatun maailmankuvan, jossa Jumala vaikuttaa aktiivisesti maailmaan.

Grudem huomauttaa, että ”ihmeistä” puhuminen kertoo maailmakuvasta, jossa ”luonnollinen” ja ”yliluonnollinen” erotetaan toisistaan. Evankelistat eivät käyttäneet sanaa ”ihme” tässä merkityksessä. He käyttivät kreikan kielistä sanaa ”merkki” (hepr. ’oth, kreik.semeion), joka viittaa johonkin toiseen, erityisesti Jumalan toimintaan. ”Ihme” (hepr. mopeth, kreik. teras) tarkoittaa tapahtumaa, joka saa ihmiset hämmästyksen ja ihmetyksen valtaan. ”Voimalliset teot” (hepr. geburah, kreik. dynamis) on teko, joka sisältää suuren jumalallisen voiman. Raamatun kirjoittajat käyttivät usein ilmaisua ”ihmeet ja merkit” kun he viittasivat ihmeisiin (2 Moos.7:3; 5Moos.6:22; Ps.135.9; Apt.4:30; 5:12; Room.15:19) Nämä sanat eivät tarkoita ihmettä siinä merkityksessä, että jokin tunkeutuu toisesta maailmasta tähän maailmaan. Ne merkitsevät signaaleja, merkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa tässä todellisuudessa.

Mikä sitten pitäisi hyväksyä ihmeeksi? Jeesuksen syntyminen neitsyestä oli ihme, mutta voisivatko epätavalliset rukousvastaukset olla ihmeitä? Vastaus on myöntävä jos ne aiheuttavat ihmetystä ja ihmiset kokevat Jumalan toimivan niiden kautta. Profeetta Elia rukoili kolmen vuoden ajan, että Israelissa ei sataisi. Sen jälkeen hän rukoili sateen tuloa ja se tuli (1 Kun.17:1; 18:42-45; Jaak.5:1-18). Joku voisi pitää sattumana, mutta se voidaan luokitella ihmeeksi.

Miksi Jeesus teki ihmeitä? Tärkein syy oli se, että ihmeet olivat signaaleja siitä, että Jesajan julistama lopunajan aikakausi oli alkanut (Matt.11:4-6 vrt. Jes.35:5-6;61:1). Parantumisihmeet ja demonien ulosajot olivat myös osoitus siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle (Matt.10:7-8; 12:28; Luuk.9:1-2).

Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tuloa maan päälle ja lähetti oppilaansa sen merkiksi parantamaan sairaita ja ajamaan ulos demoneja. Apostolien teot kertovat, että juuri niin tapahtui. Sen pitäisi olla normitoimintaa meillekin.

Ari Puonti


Kirjoittaja on Helsinki Vineyard-seurakunnan johtaja ja Healing Rooms-järjestön hallituksen puheenjohtaja.