tiistai 19. marraskuuta 2013

Onnellisen elämän aakkoset, ensimmäinen kirjain

Isäni kertoi minulle, miten olin 12-vuotiaana väitellyt koulukaverini kanssa uskonasioista. Olin vastaillut hänen väitteisiinsä sen minkä taisin, kunnes tuli seinä vastaan enkä osannut sanoa enää mitään. Hetken miettimisen jälkeen olin tokaissut voitonriemuisena: "Usko voittaa järjen!"

On päivänselvää, miksi Jeesus asetti lapsen meille esimerkiksi. Miksi ihmeessä me aikuiset emme voi joskus tyytyä isän vastaukseen "Siksi koska minä sanon niin." Minkä kumman takia meidän täytyisi aina ymmärtää kaikki? Tuntuu kuin välillä unohtaisimme että Jumala on Jumala ja me olemme ihmisiä. Jos me tietäisimme kaiken sen mitä Jumala tietää, emmekö olisi hänen veroisiaan? Meistä ei tule koskaan hänen veroisiaan, emmekä tule koskaan tässä ajassa saamaan selitystä kaikkeen. Koska hän on Jumala, hänen ei tarvitse selittää meille kaikkea.

Muistat varmasti Abramin, jolle Jumala myöhemmin antoi nimen Aabraham, paljouden isä. Jumala oli tehnyt liiton Abramin kanssa ja luvannut hänelle yhtä paljon jälkeläisiä kuin taivaalla on tähtiä. Vaikka lupauksen toteutuminen näytti täysin mahdottomalta, Abram uskoi Jumalaa. 1 Moos. 15:6 sanoo: "Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi."

Toisinaan uskominen voi olla epäuskosta kieltäytymistä. Vaikka uskomme ei olisi juurikaan plussan puolella, meidän ei kuitenkaan kannata antaa sen painua miinukselle. Voimme kieltäytyä kuuntelemasta vihollista, joka yrittää syöttää meille pajunköyttä. Jos meillä on taipumusta järkeilyyn, on sielunvihollisen aika helppo kuiskuttaa epäuskoisia ajatuksia päähämme. Silloin on yksinkertaisinta laittaa kädet korville ja sanoa: "Minä en kuuntele. Minä valitsen uskon. Jumala on hyvä ja hän on minun puolellani."

Jeesus sanoi (Joh. 20:29): "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Englanninkielisessä International Standard -versiossa Jeesuksen sanat on käännetty hyvin havainnollisesti: "Uskotko siksi, että olet nähnyt minut? Kuinka siunattuja ovatkaan ne, jotka eivät ole koskaan nähneet minua ja ovat silti uskoneet!" ("Is it because you have seen me that you have believed? How blessed are those who have never seen me and yet have believed!")


Jos uskomme vaikka emme ymmärrä, olemme vielä siunatumpia kuin jos uskomme vasta kun ymmärrämme!