Heli Sätilä
Minua ovat jo pitkään kiehtoneet Paavalin rohkaisevat sanat
Timoteukselle:
”Ja suuri voitto onkin jumalisuus (usko Jumalaan) yhdessä
tyytyväisyyden kanssa.”
(1. Tim. 6:6; 1938) Paavali on edellä juuri varoittanut
vääristä opettajista, jotka vääristelevät totuutta, haluavat kinastella joka
asiasta ja pitävät jumalisuutta keinona rahallisen voiton saamiseen. Hän
jatkaa, että ”emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään
viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1.
Tim.6: 7-8) ja varoittaa rikastumisen halun ja rahan himon vieneen monet pois
uskosta ja aiheuttaneen näille ihmisille monenlaista kärsimystä, esim.
tyytymättömyyttä.
Vuoden 1992 käännösversiossa kerrotaan, että ”suuri
rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on… kun
meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” New Living
Translation ilmaisee asian: ”Yet true godliness with contentment is itself
great wealth.” Viesti on: usko Jumalaan yhdessä tyytyväisyyden kanssa on
ihmisen elämässä tärkeä ja tavoiteltava asia – elämän rikkaus.
Usko Jumalaan lienee selvä mitä sillä tarkoitetaan, mutta…
Mitä on tyytyväisyys, mitä se saa aikaan ja miten siihen pääsee?
Uudessa testamentissa Paavalista saa sen kuvan, että hän oli
tyytyväinen ihminen. Hän kohtasi monenlaisia vastoinkäymisiä: väkivaltaista
vastustusta, vihapuhetta, sairastumisia, pettymyksiä, turhautumista,
hylkäämisiä, puutetta. Silti hänellä tuntuu olevan – kuten muotia on sanoa –
positiivinen ja optimistinen elämänasenne. Hän ei ollut ylioptimistinen
haihattelija tai selkärangaton ”nössö”, eikä hän antanut helpolla periksi. Hän
opetti Kristuksesta, puhui ihmisistä hyvää ja rohkaisi heitä, mutta ei epäillyt
varoittaa harhaopettajista tai moittia vääristä motiiveista. Hän kirjoittaa,
että ”minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan elää
myös runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä
olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että
puutteessa.” (Fil.4:11-12; 1938)
Mikä oli Paavalin tyytyväisyyden salaisuus? Hän jatkaa:
”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa” (jae 13). Kristuksellakin oli
positiivinen elämänasenne, vaikka Hän kohtasi monenlaisia olosuhteita.
Kristuksen asenteesta Paavali otti mallia. Ylösnousseen Kristuksen voimasta
Paavali sai voiman tyytyväisyyteen. Toisin sanoen: usko ja luottamus Jeesukseen
auttoivat olemaan tyytyväinen olosuhteista huolimatta.
Ennen ajattelin, että tyytyväisyys on vain tunne. Tunteethan
ovat tunnetusti ailahtelevia ja olosuhteista riippuvaisia. Psykologien mukaan
tyytyväisyys on asenne, jonka voi valita. Myös tyytymättömyys ja valittaminen
ovat valintoja. Joyce Meyer kirjoittaa The Power of Being Thankful – Devotional
-blogissaan (1): ”Sinulla ja minulla on päivittäin tilaisuuksia valittaa. Mutta
valittaminen ei auta yhtään; se ainoastaan avaa oven sielunviholliselle.
Valittaminen ei ratkaise ongelmia vaan luo kasvualustan suuremmille ongelmille.
Valittamisen sijasta valitkaamme vastata Herralle joka päivä kehittämällä
kiitollisuuden asenne (attitude of gratitude). Kyseessä ei ole vain hetkellinen
kiitosmieli vaan jatkuva elämänasenne.”
Tyytyväisyys, kiitollisuus ja positiivisuus kytkeytyvät
toisiinsa. Tyytyväisyys on valinta, johon tarvitaan Jumalan voimaa ja armoa. Ne
meille on luvattukin! ”Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä
aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan (valitsemaan) mitään omin
päin, mitään mikä olisi meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta.”
(2.Kor.3:4,5; 1992)
Positiivista ja negatiivista elämänasennetta on tutkittu
psykologiassa aktiivisesti jo kymmeniä vuosia. Merkittäviä eroja on havaittu
mm. elinajan odotteessa, sairastumisriskeihin liittyvissä elintavoissa, elämän
haasteisiin ja vastoinkäymisiin suhtautumisessa ja sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa positiivisesti ajattelevien hyväksi. Negatiivisuuden on
huomattu luovan kasvualustaa asioiden märehtimiselle, kateudelle ja
vertailemiselle, valittamisen kierteelle, masennukselle, ahdistuneisuudelle ja
pakenemiselle eristäytymiseen ja päihteisiin.
Lääkärit Mustonen ja Mattila totesivat nämä samat asiat
Elämä pelissä -aineistosta: positiivisesti asioihin suhtautuva sietää paremmin
vastoinkäymisiä eivätkä vastoinkäymiset kuormita ja harmita yhtä kauan aikaa
tai yhtä intensiivisesti kuin negatiivisesti asiat näkevällä (jolla v-käyrä on
jatkuvasti korkealla koska edellisestä pettymyksestä ei vielä ehdi toipua, kun
seuraava jo tulee). Paavo Väyrysen kerrotaan kysyneen ”Voiko vitutukseen
kuolla?” Tutkijat vastaavat ”Ehkei suoraan, mutta kyllä se merkittävästi
riskejä suurentaa” (2).
Psykologiassa ajatellaan, että positiivisuus on
luonteenpiirre, josta ehkä 25% on perittyä, mutta loppu määräytyy kasvatuksen
ja oppimisen kautta. Negatiivisesti ajattelevallakin on siis toivoa oppia
ajattelemaan positiivisemmin! Matka asenneuudistukseen voi tosin olla pidempi
ja kuoppaisempi, mutta ei missään nimessä mahdoton. ”Kaikki minä voin hänessä
(Kristuksessa), joka minua vahvistaa.”
Missä olen itse menossa? Joyce Meyerin sanoin: ”En vielä ole
siellä missä toivoisin olevani, mutta en enää ole siellä missä olin vähän aikaa
sitten”. Olen keskeneräinen, mutta – ihanaa! – olen kasvamassa. Ei Isä odota
täydellisyyttä vaan avointa ja rehellistä sydäntä.
Tyytyväisyyden ja kiitollisuuden opettelemiseksi psykologit
suosittelevat ottaa iltaisin tavaksi miettiä kolmea asiaa, jotka onnistuivat
kuluneen päivän aikana, ja lisäksi miettiä miksi ne onnistuivat. Toinen hyvä
vaihtoehto on pitää kiitollisuuspäiväkirjaa ja merkitä ylös viisi onnistunutta
tapahtumaa viikon ajalta yhteensä kymmenen viikon, eli lähes 3 kuukauden
aikajaksona. Tänä aikana aivot ohjelmoituvat jo hyvin ajattelemaan
positiivisemmin. Vielä yksi tärkeä juttu: vähennän vatvomasta huolia ja
murheita. Psykologit suosittelevat kovalle murehtijalle seuraavaa: varaa joka
ilta 30 minuutin ”murehtimisaika”, jolloin ei saa tehdä muuta kuin vatvoa
huoliaan. Muina aikoina voin sanoa itselleni, että palaan ajattelemaan huolia
murehtimisaikana.
Mutta eikö näitä ohjeita ole annettu jo ajat sitten! Miten
Paavali nyt kirjoittikaan? ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina
se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin
Jumalan rauha (jota voisi myös tyytyväisyydeksi kutsua), joka ylittää kaiken
ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte
Kristuksessa Jeesuksessa (uskossa). Lopuksi, veljet (ja sisaret), ajatelkaa
kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta,
rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen… silloin
rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4: 6-9; 1992)
Viitteet:
1. Joyce
Meyer: The Power of Being Thankful – Devotional (päivä 6), FaithWords, You
Version raamatunlukusuunnitelmat
2. Mustonen P, Mattila AS: Pessimistiä harmittaa useammin,
pidempään ja enemmän!, Duodecim 2017; 133:2231-2236
Heli Sätilä
heli.satila(ät)kolumbus.fi Heli on ammatiltaan lääkäri ja toimii lastenneurologina. Hän on tullut uskoon ala-asteella ja haluaa miehensä Tapion rinnalla viedä eteenpäin ja elää todeksi sanomaa Kristuksesta.
|