tiistai 10. syyskuuta 2013

Kuinka päästä siihen mihin pyrkii?

Sain olla puolisoni kanssa hyvin koskettavassa hengellisessä suurtapahtumassa. Moni asia siellä puhutteli. Niistä koskettavimmat ja syvimmälle mieleen painuneet voisi kiteyttää kahteen sanaan: Nälkä ja nöyryys.

Jumala näyttää vaikuttavan erityisen paljon hyvää niiden ihmisten elämässä ja heidän elämänsä välityksellä, jotka rakastavat häntä palavasti ja joilla – sen vuoksi – on sammumaton nälkä hänen läheisyyteensä. Heillä on annettavaa.

Toisten silmissä he ovat päässeet siihen mihin hyvin monet kristityt aivan oikein pyrkivät, ja pidemmällekin. Mutta nälkä tunnetusti kasvaa syödessä, ja he tietävät, että tarjolla on enemmänkin. Rakkaus voi aina syventyä, ja Jumalan ihmeitä tekevä läsnäolo ihmisen elämässä voi aina lisääntyä. Tämä vie heitä aina vain eteenpäin, ja samalla hyvä hedelmä lisääntyy entisestään (kuten se nälkäkin). Paavali tiesi tämän (1 Kor. 13-14:1). Ja kun motiivina on rakkaus hyvään Jumalaan eikä esimerkiksi velvollisuudentunne, voi huikeankin elämän pitää tasapainossa. – Ehkäpä vasta tällä tiellä kirkastuukin, mitä tasapainoinen kristillisyys voi Jumalan mielestä olla?

Toinen Jumalan rakastamisesta nouseva, merkittävä, suurimpien Jumalan palvelijoiden puheesta ja elämästä huokuva piirre on nöyryys. – Kukaan tuskin voisikaan kuvitella vaikkapa röyhkeää äiti Teresaa. Eniten Jumalan makuista elämää elävät hengelliset johtajat ovat nöyriä. Heillä ei ole tarvetta korottaa itseään tai omaa liikettään – he antavat iloiten ja aidosti kunnian suurista ja pienistä teoistaan Jumalalle itselleen. Lisäksi he pysyvät hengellisesti terveinä ja kykenevinä ottamaan vastaan (ja hoitamaan hyvin) yhä suurempia tehtäviä Jumalalta. Hän taas puolestaan tuntuu jakavan niitä hyvin mielellään löytäessään niille nöyriä ja uskollisia toteuttajia.

Nöyryys on suuri asia. Se on paljon enemmän kuin itsekorostuksen puute tai alttius palvella toisia. Nämä liittyvät lähinnä ihmistason suhteisiin, mutta suhteessamme Jumalaan nöyryydellä on toinenkin ulottuvuus. Nöyryyttä on hänen tarjoamiensa tehtävien, niin pienten, suurten kuin valtavienkin, hoitaminen rakastaen, iloiten ja uskollisesti. Aito nöyryys ei ole nöyristelyä eikä itsensä vähättelyä – eikä nöyryyttä taida olla myöskään Jumalan ehdotusten torjuminen omaan vähäisyyteemme tai puutteisiimme vedoten.

Jos johtaja on hyvä ja nöyrä, hän johtaa hyvin – vaikkei se aina päällisin puolin näyttäisikään nöyryydeltä. Esimerkin saamme Mooseksesta. Johtajuushaaste oli valtaisa: tehtävä kesti 40 vuotta, johdettavana oli miljoonapäinen vastahakoinen ja vikuroiva kansa ja paikkana helteinen, vedetön kivierämaa. Nykytekniikan apukeinot puuttuivat tietysti täysin.

Mooses päätti hyväksyä Jumalan tarjoaman käsittämättömän suuren ja vaikean tehtävän. Vaikka se oli itse asiassa mahdoton, Mooses ei kieltäytynyt, vaan suostui vain vähän yksityiskohdista neuvoteltuaan kantamaan siitä vastuun. Se tuskin tapahtui ilman pelkoa ja epäilyksiä. Pikemminkin Mooses varmaan teki sen niistä huolimatta – ja teki, vaikka selviytymiskeinona oli vain heittäytyä kokonaan Jumalan varaan ja yrittää valita täysi, epäilyksistä piittaamaton usko ja luottamus Jumalaan. Hyväksymällä Herransa ehdotuksen ja valinnan Mooses osoitti todellista, syvää nöyryyttä Jumalan edessä. Raamatun mukaan hän olikin ”hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos.11:34)

Monien konferenssipuhujien elämä ja teot heijastivat Jumalannälkää ja Mooseksen kaltaista nöyryyttä.  Olemmeko me muut nälkäisiä ja nöyriä? Emme ehkä ole johtajia – paitsi oman elämämme ja mahdollisesti lähipiirimme suhteen. Mutta päästäksemme paremmin Jumalan meille kullekin antamia päämääriä kohti tarvitsemme rohkaisua, hyvää mallia ja esikuvia. Niitä voi saada näkyvillä olevilta hyviltä johtajilta. Vieläkin enemmän tarvitsemme tietysti Jumalan ja hänen Henkensä kasvavaa läsnäoloa omassa elämässämme. Sitä tuntuvat vetävän magneetin tavoin puoleensa nämä kaksi ihmisen Jumalaa kohtaan tuntemaa asiaa, nälkä ja nöyryys. Ne jäivätkin sydämelle oppaina tiellä kohti kristityn henkilökohtaisten kutsumusten täyttymistä.


Pekka on Rovaniemen vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja. Yhdessä puolisonsa Leilan kanssa hän koordinoi paikallista New Wine -toimintaa. Lasten ja nuorten asiat ovat tuttuja oman perheen lisäksi siviilityöstä.