Sain olla puolisoni kanssa hyvin koskettavassa hengellisessä
suurtapahtumassa. Moni asia siellä puhutteli. Niistä koskettavimmat ja
syvimmälle mieleen painuneet voisi kiteyttää kahteen sanaan: Nälkä ja nöyryys.
Jumala näyttää vaikuttavan erityisen paljon hyvää niiden
ihmisten elämässä ja heidän elämänsä välityksellä, jotka rakastavat häntä
palavasti ja joilla – sen vuoksi – on sammumaton nälkä hänen läheisyyteensä.
Heillä on annettavaa.
Toisten silmissä he ovat päässeet siihen mihin hyvin monet
kristityt aivan oikein pyrkivät, ja pidemmällekin. Mutta nälkä tunnetusti
kasvaa syödessä, ja he tietävät, että tarjolla on enemmänkin. Rakkaus voi aina
syventyä, ja Jumalan ihmeitä tekevä läsnäolo ihmisen elämässä voi aina
lisääntyä. Tämä vie heitä aina vain eteenpäin, ja samalla hyvä hedelmä
lisääntyy entisestään (kuten se nälkäkin). Paavali tiesi tämän (1 Kor.
13-14:1). Ja kun motiivina on rakkaus hyvään Jumalaan eikä esimerkiksi
velvollisuudentunne, voi huikeankin elämän pitää tasapainossa. – Ehkäpä vasta
tällä tiellä kirkastuukin, mitä tasapainoinen kristillisyys voi Jumalan
mielestä olla?
Toinen Jumalan rakastamisesta nouseva, merkittävä,
suurimpien Jumalan palvelijoiden puheesta ja elämästä huokuva piirre on
nöyryys. – Kukaan tuskin voisikaan kuvitella vaikkapa röyhkeää äiti Teresaa.
Eniten Jumalan makuista elämää elävät hengelliset johtajat ovat nöyriä. Heillä
ei ole tarvetta korottaa itseään tai omaa liikettään – he antavat iloiten ja
aidosti kunnian suurista ja pienistä teoistaan Jumalalle itselleen. Lisäksi he
pysyvät hengellisesti terveinä ja kykenevinä ottamaan vastaan (ja hoitamaan
hyvin) yhä suurempia tehtäviä Jumalalta. Hän taas puolestaan tuntuu jakavan
niitä hyvin mielellään löytäessään niille nöyriä ja uskollisia toteuttajia.
Nöyryys on suuri asia. Se on paljon enemmän kuin
itsekorostuksen puute tai alttius palvella toisia. Nämä liittyvät lähinnä
ihmistason suhteisiin, mutta suhteessamme Jumalaan nöyryydellä on toinenkin
ulottuvuus. Nöyryyttä on hänen tarjoamiensa tehtävien, niin pienten, suurten
kuin valtavienkin, hoitaminen rakastaen, iloiten ja uskollisesti. Aito nöyryys
ei ole nöyristelyä eikä itsensä vähättelyä – eikä nöyryyttä taida olla myöskään
Jumalan ehdotusten torjuminen omaan vähäisyyteemme tai puutteisiimme vedoten.
Jos johtaja on hyvä ja nöyrä, hän johtaa hyvin – vaikkei se
aina päällisin puolin näyttäisikään nöyryydeltä. Esimerkin saamme Mooseksesta.
Johtajuushaaste oli valtaisa: tehtävä kesti 40 vuotta, johdettavana oli
miljoonapäinen vastahakoinen ja vikuroiva kansa ja paikkana helteinen, vedetön
kivierämaa. Nykytekniikan apukeinot puuttuivat tietysti täysin.
Mooses päätti hyväksyä Jumalan tarjoaman käsittämättömän
suuren ja vaikean tehtävän. Vaikka se oli itse asiassa mahdoton, Mooses ei
kieltäytynyt, vaan suostui vain vähän yksityiskohdista neuvoteltuaan kantamaan
siitä vastuun. Se tuskin tapahtui ilman pelkoa ja epäilyksiä. Pikemminkin
Mooses varmaan teki sen niistä huolimatta – ja teki, vaikka selviytymiskeinona
oli vain heittäytyä kokonaan Jumalan varaan ja yrittää valita täysi,
epäilyksistä piittaamaton usko ja luottamus Jumalaan. Hyväksymällä Herransa
ehdotuksen ja valinnan Mooses osoitti todellista, syvää nöyryyttä Jumalan
edessä. Raamatun mukaan hän olikin ”hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu
ihminen maan päällä” (4. Moos.11:34)
Monien konferenssipuhujien elämä ja teot heijastivat
Jumalannälkää ja Mooseksen kaltaista nöyryyttä. Olemmeko me muut nälkäisiä ja nöyriä? Emme ehkä ole johtajia
– paitsi oman elämämme ja mahdollisesti lähipiirimme suhteen. Mutta
päästäksemme paremmin Jumalan meille kullekin antamia päämääriä kohti
tarvitsemme rohkaisua, hyvää mallia ja esikuvia. Niitä voi saada näkyvillä
olevilta hyviltä johtajilta. Vieläkin enemmän tarvitsemme tietysti Jumalan ja
hänen Henkensä kasvavaa läsnäoloa omassa elämässämme. Sitä tuntuvat vetävän
magneetin tavoin puoleensa nämä kaksi ihmisen Jumalaa kohtaan tuntemaa asiaa,
nälkä ja nöyryys. Ne jäivätkin sydämelle oppaina tiellä kohti kristityn
henkilökohtaisten kutsumusten täyttymistä.
Pekka on Rovaniemen vapaaseurakunnan vanhimmiston
puheenjohtaja. Yhdessä puolisonsa Leilan kanssa hän koordinoi paikallista New
Wine -toimintaa. Lasten ja nuorten asiat ovat tuttuja oman perheen lisäksi
siviilityöstä.