maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kuinka päästä eroon asenneongelmasta?


Minulla on asenneongelma: negatiivisuus suhteessa itseeni. Varsinkin väsyneenä olen taipuvainen alistumaan kielteisten ajatusten valtaan suhteessa omaan suoriutumiseeni, kykyihini ja ongelmatilanteiden kehittymiseen tulevaisuudessa. Kuten asenneongelmat useimmiten, se ei näy minusta heti päälle päin. Juuri siksi se onkin päässyt kehittymään: me ihmiset nimittäin kuvittelemme, että ei esimerkiksi kielteisillä asenteillamme ole väliä niin kauan kuin ne koskevat vain meitä itseämme. Piilottelemme todellisia tunteitamme ja ajatuksiamme ja puhumme ”haasteistamme” hymyillen, vaikka sisäisesti näkisimme pelkkää alamäkeä edessämme.

Asenteet kuitenkin tarttuvat. Ja mitä enemmän ihmisiä ympärilläni on ja mitä enemmän vaikutan, sitä enemmän ne tarttuvat. En voi pitkäjänteisesti levittää ympärilleni jotain muuta kuin mitä sisälläni on.

Siksi olen tarttunut haasteeseen muuttaa asennettani. Tiedostan, että hyvä asenne ei tule ilmaiseksi, lahjana. Se vaatii minulta aktiivista poisoppimista vanhasta ja mieleni harjoittamista uuteen ajattelutapaan. Paavali kehottaakin: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon” – eli älkää antako itsenne luisua synnin vääristämiin ajattelu- ja reagointimalleihin – ”vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Niinpä olen alkanut tehdä itselleni joka päivä kaksi kysymystä:
1)    Mistä asioista olen kiitollinen tänään?
2)    Olenko tyytyväinen itseeni?

Nämä ovat minun asenteentarkistuskysymyksiäni, joiden avulla diagnosoin, olenko menossa oikeaan suuntaan tänään. Niillä varmistan, että päivän päätteeksi en ainakaan jää hautomaan negatiivisia ajatuksia ja tyytymättömyyttä, jotka raahautuvat mukanani seuraavaan päivään ja sitä seuraavaan, niin että taakka lopulta kasvaa suuremmaksi kuin jaksan kantaa.

Jos siis haluat muuttaa asenteesi jossain asiassa, tee vaikkapa näin:
Kirjoita ylös, millaista asennetta tavoittelet. Miten ajattelet ja miten käyttäydyt ilmentäessäsi uutta asennetta?

Tarkista päivittäin, miten edistyt tässä uudessa asenteessa.

Älä odota, että tunteesi muuttuvat heti. Muuta ensin ajatteluasi ja käyttäytymistäsi. Ala elää niin kuin ihminen, joka on positiivinen/luottavainen/antelias/kannustava/kärsivällinen, tai mitä sitten tavoitteletkin.

Tunnusta ongelmasi ja pyydä tukea Jumalalta ja muilta ihmisiltä. Jumalalla ei ole asenneongelmaa: hän on kannustava, armollinen ja voimallinen sinulle joka päivä, vaikka sinä et olisikaan. Etsi ympärillesi myös ihmisiä, jotka ilmentävät oikeanlaista asennetta; heidän seuransa vahvistaa sinua uudessa suhtautumistavassasi.

Suvi Kankkunen

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Vieraanvarainen seurakunta



Vierailimme maaliskuussa New Wine -johtotiimillä All Saints -seurakunnassa Woodfordissa Lontoossa. Seurakunnan vieraana oli koskettavaa olla. Meidät otettiin lämmöllä vastaan.

Ut:ssa kehotetaan ainakin kahdesti osoittamaan vieraanvaraisuutta, Rm 12 ja Hp 13. Vieraanvaraisuutta voi harjoittaa monella hyvin käytännöllisellä tavalla. Välillä voi kysyä itseltään, että milloin viimeksi kutsuin jonkun seurakuntalaisen kotiini? Seurakunnan kokoontumiset ovat erinomaisia vieraanvaraisuuden harjoittamispaikkoja. Uudelle kävijälle vieraanvaraisuus voi olla ratkaisevaa, kun hän miettii seurakuntaan jäämistä. Ystävällinen ja lämmin vastaanotto sekä toisen huomioiminen kuuluvat vieraaanvaraisuuteen.

All Saints -seurakuntalaiset eivät tunne kaikki toisiaan, sillä seurakunta on iso. Neljässä keskenään varsin erilaisessa jumalanpalveluksessa käy sunnuntaisin n.750 ihmistä. Kirkkoherran vaimo kertoi kerran menneensä aamun ensimmäiseen ja hyvin perinteiseen jumalanpalvelukseen. Hänkin sai osakseen lämpimän vastaanoton joltain seurakuntalaiselta. Kirkkoherran vaimo totesi kysyttäessä olevansa ensimmäistä kertaa aamujumalanpalveluksessa. Kysymykseen asuinpaikasta hän oli todennut asuvansa ihan kirkon vieressä. Pikku hiljaa kysyjälle selvisi, että hän keskusteli jo pitkään seurakunnassa olleen kirkkoherran vaimon kanssa!

Kenelle voisin tällä viikolla osoittaa ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta? Meitä kaikkia tarvitaan, että oma seurakuntamme olisi vieraanvarainen.

Mika Kilkki

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Armo on hurja voima


Mitä enemmän puhun armosta, sitä enemmän koen, että voimaa virtaa sisään ja ulos. Onko tämä jotain mystiikkaa, sillä armohan on hyvin abstraktinen, tunnemaailmaan kuuluva käsite. Mutta entäs, jos se ei olekaan pelkkää tunnetta!

Kirjoitan fb:ssa ajatuksia armosta hyvin paljon ja mielelläni siitä puhunkin. Mutta sitten ajan karille: missä synnintunto, laki, parannuksenteko? Ja käräjöinti onkin jo valmis.

Armo ja totuus ovat usein aisaparina. Esim. Psalmi 85:11"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa." (1938 käännös) Tämä on kaunis kuvaus armon, totuuden, vanhurskauden ja rauhan intiimistä rinnakkaiselosta Jumalan kansan keskellä.

Armo ja Jeesus kuuluvat erottamattomasti yhteen, jopa niin että armo= Jeesus. Jeesus on myös totuus.  Kristus on meidän vanhurskautemme. Hän jättää meille rauhansa, tuon shalomin, joka sisältää elämän sen kaikessa täyteydessään. Tästä oikaisen johtopäätöksen: totuus ei olekaan lakia, vaan armoa täynnä oleva henkilö, nimeltä Jeesus. Ja minulla on suhde tuohon henkilöön, alati syvenevä ja lämpenevä suhde, joka rakentuu armon ja rakkauden varaan. Minulla ei ole intiimiä suhdetta lakiin tai lakikirjaan.

Toki totuus minusta on vähemmän mairitteleva, olenhan syntinen ihminen. Mutta totuus armosta on vielä väkevämpi: olen Kristuksessa armahdettu, vapaa syyllisyydestä sekä synnin ja lain alaisuudesta. Vaikka en aina olekaan hurskaan näköinen tai tapainen, olen Kristuksessa vanhurskas eli hyväksytty Jumalan lapseksi.

Armosta hyväksytty ja lapseksi otettu antaa minulle tukevan aseman Jumalan yhteydessä. Identiteettini ei perustu tekemisiini, vaan Jumalan lahjaan. Kuulun kuninkaan perheväkeen, ja saan käydä jääkaapilla lupaa kysymättä, siis elää kuten kotonani Taivasten valtakunnan saleissa.

No, mihin putosi laki ja lain- sekä synnintunto? Kun tuhlaajapoika palasi kotiin, oli hän täynnä katumusta ja alamittaisuuden tunnetta. Samaan aikaan isä jo puuhaili hänelle pitoja ja hommaili uusia vaatteita, sinettisormuskin löytyi hyvin nopeasti. Raamatun mukaan synnin tullessa suureksi, armo tulee ylenpalttiseksi. (Room.5:20). Synti ja synnintunto lamauttavat meidät kuin kobran katse ja myrkky, ellei armo tule äkkiä avuksi. Jumalan armo kulkee aina edellä, synnintunnonkin keskellä ja valaisee tietä sovitukseen ja vapauteen.

Armo on väkevä voima, joka johtaa täydelliseen sovintoon Jumalan kanssa. Se on myös universumin suurin muutosvoima. Laki ajaa pinnalliseen ja usein piinalliseen kiiltokuvaan, armo muuttaa sisältäpäin, sydämestä käsin ja ne muutokset näkyvät ja vaikuttavat uutta elämää.

Tiitus 2:11-12
"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa."

Onpas hurjaa tekstiä, mutta niin on armokin: hurja voima!

Heikki Hilvo



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Oletko valmis?


Reilu kuukausi sitten sain saatella äitini viimeiselle matkalle täällä ajassa. Saimme vielä viettää hyviä hetkiä yhdessä hänen ollessaan sairaalassa. Luimme sanaa, muistelimme mukavia asioita ja rukoilimme. Näin hän sai valmistautua iäisyyttä varten. Kun sitten kuoleman hetki tuli, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Niin yhtäkkiä kaikki tapahtui – hän oli poissa.

Elämä on lyhyt, vaikka se kestäisi 85 vuotta. Ei siis ihme, että Psalmeissa sanotaan: Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen (Ps 90:12). Läheisen muutto Taivaan kotiin herätti minussa voimakkaan viisauden kaipuun. Toivon, etten unohtaisi näköaloja ja tunnelmia, joita minulla oli kuolinvuoteen äärellä ja sen jälkeen.

On hyvä valmistautua kuolemaan, mutta vielä parempi on valmistautua elämään.

Läheisen kuolema pysäyttää miettimään, onko jotain, mitä en ole tehnyt, mutta haluaisin vielä tehdä? Kuinka voisin ottaa askelia toivomaani suuntaan, päämäärää kohti. Miten valmistautuminen johtaisi hyvään jo täällä maan päällä.

Sana opettaa paljon elämän laadusta ja käytöstä. Heprealaiskirjeessä kehotetaan ottamaan mallia niiden uskosta, jotka toivat lukijoille evankeliumin ja mallinsivat kristityn elämää Jeesuksen esimerkin mukaan.
Äitini elämässä tätä ilmensivät huumorintaju ja vapaus olla oma itsensä. Hän ei kuluttanut aikaansa valittamiseen, kateuteen eikä katkeruuteen. Hautajaisissa saimme kuulla, kuinka hänen iloinen ja toiset huomioiva persoonansa oli merkinnyt paljon niin sukulaisille, ystäville, tuttaville kuin naapureillekin.

Kun Jumalan hyvyys saa koskettaa, elämä muuttuu. Jeesus Kristus on sama tänäänkin. Se mikä tapahtui ennen ja on esikuvallista, voi tapahtua tänäänkin.

Daavidin elämästä voi nähdä, miten valmistautuminen Jumalan antamaan tehtävään voi olla pitkä ja raskas prosessi. Olosuhteet eivät olleet Daavidin hallinnassa, mutta sydämen asenteeseen ja valintaan hän pystyi vaikuttamaan. Paetessaan taas kerran Saulia hän päätyi pelon ja ahdistuksen keskellä luottamaan Jumalaan. Tästä kohtaamisesta rohkaistuneena hän halusi herättää aamuruskonkin.

Rukouselämä ja yhteyden kaipaaminen Jumalan kanssa ovat yhteistä useimmille tämän kirjoituksen henkilöille. Daavid oli löytänyt avaimen voittoon. Kun on aidosti vuodatettu sydämestä kipu, pelko, ahdistus ja muut raskaat tunteet, ja otettu vastaan armo Herraan luottaen, voidaan lähteä iloiten uuteen päivään ja uusiin haasteisiin.

Olemmeko siis valmiita? Haluan ainakin kasvaa kohti partiolaisilta tuttua asennetta: ”aina valmiina”. Meissä tapahtuu kyllä valmistumista, päivittäinen Herran kohtaaminen valmistaa tuleviin tehtäviin – ja suureen kohtaamiseen päiviemme päättyessä.


Leila Valmari