tiistai 27. marraskuuta 2012

Mitä lukisin?

Jo nuorena opin, että kristityn on hyvä lukea Raamattua. Välillä on ollut kiinnostavaa lukea ja välillä taas on homma maistunut puulta. Ehkä sinullekin tuttua?

Kerran oli taas menossa puuduttava vaihe. Tuntui, etten saa Raamattuun otetta. Kertailin tuttuja lempijakeita miettien, mistä kohtaa alkaisin lukea säännöllisemmin. Olimme KohtaamisPaikassa juuri tuolloin aloittamassa yhteistä raamatunlukuohjelmaa. Ajattelin, että lähden mukaan. Katsoin lukuohjelmaa ja ensimmäinen ajatukseni oli – jos olen nyt ihan rehellinen – se, että minähän tiedän nämä juoluevankeliumin tapahtumat jo, en jaksaisi tuttuja juttuja aina uudelleen kelata.

Tartuin kuitenkin Raamattuun. Pyysin, että Pyhä Henki puhuisi lukemani tekstin kautta ja aloin lukea Luukkaan evankeliumia. Kuinka ollakkaan vanha tuttu teksti alkoi elää. Hämmästyin ja innostuin. Tämä koskettaa ja rohkaisee.

Minua rohkaisi Luukkaan 2. luvun lopun kertomus siitä, kuinka vanha Simeon odotti Herran Voideltua, lohduttajaa. Sain uutta toivoa ja rohkeutta odottaa apua omien keskeneräisten asioideni kanssa. Vakuutuin, että asiani on Jeesuksen tiedossa ja Hän auttaa ajallaan.

Jatkan edelleen Raamatun lukemista KohtaamisPaikan lukuohjelman mukaan. Se on osoittautunut käytännölliseksi tueksi raamatunlukemisessa. Myös minulle.


Tiina on Jyväskylän KohtaamisPaikan työssä yhdessä miehensä Mikan kanssa. Tiina ja Mika ovat tuoreita appivanhempia. Tiina tykkää puutarhanhoidosta ja käsillään tekemisestä. Facebook-sivujen kuvatkin kertovat näistä tykkäämisistä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuka on sankarisi?

Sankari voi tuntua turhan hienolta sanalta, mutta uskallan kuitenkin käyttää sitä. Jokaisella sellainen varmaankin on, joku, jota ihailee tai kunnioittaa ainakin jollakin tavalla. Lopulta elämämme tärkeimpiä asioita on se, keitä pidämme sankareina. Se muovaa vähitellen luonnettamme. On hyvä tarkkailla, ketä ihailemme, sillä se kertoo, mihin suuntaan olemme muuttumassa.

Jumalalta oppiminen on suhteessa oppimista. Nykyisin puhutaan usein mentoroinnista. Se oli Jeesuksen menetelmä, kun hän valmensi kahdentoista opetuslapsen joukkoa. Se oli myös Paavalin elämäntyyli: ”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta” (1. Kor. 11:1), ”Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme.” (Fil. 3:17) Paavali kulki lähetysmatkoillaan yleensä tiimin kanssa ja uskalsi olla esimerkkinä toisille, vaikka hänenkään elämänsä ei tietenkään ollut täydellistä.

Tahtoisin rohkaista meitä, että hankkisimme elämäämme Paavalin, Barnabaksen ja Timoteuksen (Apt. 15-16), tai voisimme hahmottaa, keitä he elämässämme ovat. Meillä olisi hyvä olla Paavali, joku hengellinen isä tai äiti, meillä olisi hyvä olla Silas tai Barnabas, tasavertainen rohkaisija ja työtoveri. Samoin meillä olisi hyvä olla myös Timoteus, joku nuorempi, joka voi kasvaa meidän kanssamme.

Jos tällainen hahmottaminen tuntuu vieraalta, niin tärkeää on kuitenkin, että mahdollisuuksien mukaan elämme seurakunnan yhteydessä tavalla tai toisella. Seurakunnassa voimme nähdä, miten toiset kristityt elävät ja ottaa heistä mahdollisesti mallia. Heissä voimme aavistella myös Jeesuksen läsnäoloa ja Jumalan kehittämää luonteenlaatua. Itselleni esikuvat ovat olleet tärkeitä vuosien varrella yrittäessäni hahmottaa, miten kristittynä tulisi elää. Jeesus on myös antanut nimenomaan yhteen kokoontuville seuraajilleen suuria lupauksia. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt. 18:20)

Tärkein on siis lopulta suurin sankarimme, Jeesus Kristus.

”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.” (Fil. 3:8)

A. W. Tozer on todennut vapaasti sovellettuna jotenkin näin: Tärkein asia sinussa on se, mitä uskot Jumalasta. Muutut sen kaltaiseksi, jota palvot.

(“What comes to mind when we think about God is the most important thing about us.” “Whatever a man wants badly and persistently enough will determine the man's character.”)

Kannattaa siis olla tarkkana sen suhteen, ketä ihailee, ketä pitää sankarina. Se muovaa meitä.


Jukka toimii Suomen Lähetysseurassa Lapuan hiippakunnan lähetyssihteerinä ja asuu Jyväskylässä. Hän on Kirsin mies ja neljän lapsen isä. Ulospäin suuntautuva seurakunta armolahjoineen innostaa edelleen! Jukka vastaa New Winen johtajaretriittitoiminnasta.