maanantai 24. joulukuuta 2012

Kristus meissä maailman toivo

Olen minä tässä miettinyt tätä elämän menoa. Miettinyt toisenkin kerran ja ihmetellyt. Välillä se vetää hiljaiseksi, kun taas toisen kerran se villiintyy sanojen virraksi.

Mietin mitä minä sanoisin tai kirjoittaisin. Sain vain kaksi sanaa: Jumalan nälkä. Hiljennyin ja sitten sanat alkoivat virrata verkkaisesti. Tunteet, ajatukset ja kokemukset solisivat muotoutuen sanoiksi, jotka löysivät toinen toisensa. Niin syntyi Jopin psalmi Jumalan nälästä.

Lue sinä, toinen nälkäinen. Löydä ja koe täyttymystä Jumalassa. Ja hänen tekonsa, läsnäolonsa ja vaikutuksensa tehköön sinusta ja minusta, meistä yhdessä seurakunnan, joka sekä levittää Jumalan nälkää, että ravitsee.

Jumalan nälkä
Kaiherrus minussa, joka odottaa täyttymystänsä.
Kaiherrus, jonka tunnistan ja muistan olleen läsnä elämässäni kaiken aikaa.

Jumalan nälkä.
Maistiaisista se on vain yltynyt.
Katsellessani toisten elämää ja kokemuksia oma kaipuuni on vain kasvanut.
Joskus, liian harvoin, jotain olen itse kokenut, vaikutus on ollut sama.
Jano, nälkä ja tarve on kasvanut kasvamistaan.
Koen sen hiljaisena kaipuuna ja ikävänä, tai rajuna kipuna, tyhjyytenä joka nielaisee kaiken.

Jumala nälkä.
Se on ajanut minut epätoivoon. Ja epätoivossa tarrautumaan korvikkeisiin.
Korvikkeisiin, jotta tuntisin, jotta kokisin edes jotain.
Ja koenhan minä; syyllisyyttä, häpeää ja kasvavaa epätoivoa.

Jumalan nälkä.
Ei ole kuitenkaan kadonnut. Ei, vaan kasvanut kasvamistaan.
Se on edelleen kuin kirkas tähti pimeällä taivaalla antaen toivoa.
Ja lohdutusta; koska kaipaan voin vielä toivoa.
En ole vielä tyystin paatunut, ajautunut pois Jumalan vaikutuspiiristä.

Jumala nälkäni muistuttaa minua alkuperästäni tässä maailmassa.
Tässä synnin ja korvikkeiden maassa, en ole tyytynyt, enkä tyydy sen antimiin.
Tyydytykseni, leponi ja tarkoitukseni täyttyvät vain sinussa, sinun läheisyydessäsi.
Jumalan nälkä, se olet sinä minussa.
Mutta miten voisin sen ymmärtää.
Miten voisin sen antaa viedä minut mennessään.
Miten se, jonka nyt koen kaipuuna ja kipuna, voisi muuttua voimakseni.
Todellisuudeksi, jonka kautta sinä ja sinun muotosi minussa voisi kirkastua.

Jumalan nälkä.
Miten se voisi levitä kauttani.
Ei kipuna, vaan janona ja samalla täyttymyksenä.
Jumala sinä minussa ja minä sinussa.
Me yhdessä synnin ja maailman voittajina.
Palvelijoina kunnes vajaa lopullisesti lakkaa ja sinun valtakuntasi täyttää kaiken.

Ja minut ravitaan…


Jopi on Turun vapaaseurakunnan (tunnetaan myös nimellä Armontalo) johtaja. Jopi rakastaa positiivista ja radikaalia toimintaa enemmän kuin kauniita puheita. Jopi nauttii sitä, että saa tunnistaa ja valtuuttaa sekä varustaa nuoria johtajia Jumalan valtakunnan toimintaan.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Hengitysvaikeuksia?

Syksyn mittaan olen kärsinyt hengitysvaikeuksista. Muutaman askeleen jälkeen hengittäminen on ollut työlästä. On sanottu, että rukous on Jumalan lapsen hengittämistä. Tämä toteamus on saanut uutta ulottuvuutta elämässäni. Hengittäminen ja rukous ovat todella välttämättömiä. Säännöllisyys on tarpeen. Pitkät tauot ovat pahasta. Ja kun elämässä on haasteita, pitkiä matkoja käveltävänä, tarvitaan tehokasta hengittämistä. Näin on rukouksenkin kanssa. Aina tarvitaan rukousta ja erityistilanteissa tarvitaan kiihkeää rukousta.

Elämän rajallisuus on toinen asia, josta nämä hengitysvaikeudet puhuivat. Lapsena minulle luettiin iltarukous: levolle lasken Luojani, armias ole suojana, jos en sijaltani nousisi, ota tykösi. En oikein ole tajunnut tuota rukousta. Siinä on vaikeita sanoja. Ajatus siitä, ettei aamulla herää on ollut minulle täysin vieras. Nyt marraskuussa, elämäni ensimmäisen kerran, totesin, että entä jos huomista aamua ei tulekaan. Tähän asti olin pitänyt itsestään selvyytenä seuraavaa aamua. Lisäksi tällä viikolla kuulin työtoverini menehtyneen sairauteen. Elämä on oikeasti rajallinen lahja. Psalmissa 90:12 pyydetään: ” Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen”.  Löysin rauhan rukouksessa. Löysin varmuuden, että Jumala ottaa minut tyköni Jeesuksen tekemän työn tähden. Tässä rauhassa ja varmuudessa on hyvä nukahtaa joka ilta.


Tapio on New Wine Finland -johtotiimin jäsen ja on kolmen lapsen isä, puoliso, opetuslapsi ja pastori. Intohimona paikallisseurakunta ja sen luontainen kehitys - ellei aivan itsestään kasvaminen. Harrastuksena mm. lukeminen, penkkiurheilu ja rakentaminen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Äärettömän lähellä

Yksi New Winen arvoista on Jumalan äärettömyys ja läheisyys. Tällä tarkoitetaan sitä, että me uskomme Jumalan majesteettisuuteen, kaikkivaltiuteen ja äärettömyyteen. Mutta samanaikaisesti uskomme, että me voimme kohdata tämän äärettömän suuren Jumalan läheisesti ja henkilökohtaisesti ja päästä syvään yhteyteen hänen kanssaan. Jotta voimme päästä tähän ja elää hänen kunniakseen, me tarvitsemme elävän Jumalan muuttavaa ja luovaa sanaa.

Kahden edellisen blogikirjoittajan aiheet ovat liittyneet Raamattuun. Enkä yhtään ihmettele. Myös omaan mieleeni on noussut monia Raamattuun liittyviä muistoja ja merkittäviä virstanpylväitä elämäni varrelta. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että sain ensimmäisen Raamattuni ollessani vasta lapsi, ja pyhäkoulun ja kodin vaikutuksesta intoni sen lukemiseen kasvoi. Niin opin tuntemaan Jumalaa ja uskoni alkoi vahvistua. Raamatusta sain arvopohjan elämäni valintoja varten, ja sen kautta Jumala on puhunut ja johdattanut monissa elämäni vaiheissa.

Raamattu ei ole vain mielenkiintoinen ja erilainen lukukokemus, vaikka onhan se sitäkin. Ovathan tutkijat löytäneet siitä harvinaislaatuisen taidokasta runoutta ja monipuolista symboliikkaa. Mutta erityisesti Raamattu kertoo elävästä Jumalasta ja hänen meille ihmisille valmistamastaan pelastuksesta ja vapautuksesta. Se kertoo, mitä pelastus oikein tarkoittaa ja miten pääsemme siihen sisälle, elämään siinä. Raamattu todistaa Jumalan halusta olla jatkuvassa ja tiiviissä vuorovaikutuksessa meidän kanssamme.

Raamattu on pullollaan kertomuksia siitä, miten Jumalan lausuma sana on muuttanut täysin ihmisten elämän. Lähes mistä kohtaa vain kun Raamatun aukaisee, siellä Jumala puhuu tai Herra sanoo tai Jeesus opettaa jotakin. Ja aina, kun Jumala lausuu jotain, tapahtuu uskomattomia asioita. Jumalan sanassa on voima, eikä se palaa tyhjänä, vaan tekee aina sen, mitä varten se on lähetetty (Jes. 55:11). Kun Jumalan sana tulee kohti, ei kukaan eikä mikään jää entiselleen.


Johanna Sarento toimii taloushallinnon tehtävissä seurakunnassa. Sydämen toive on nähdä Jumalan valtakunnan laajentuvan ja olla siinä mukana. Johannalla ja Markulla on kolme aikuista lasta. New Winessa hän on johtotiimin sisäisen tiedonkulun yhteyshenkilönä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Raamattu ja minä


Jumalan kirja, Raamattu herättää meissä ihmisissä monenlaisia tunteita, käsityksiä ja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Kohta taas luemme jouluevankeliumia kirkoissa ja kodeissa. Mitä Raamattu minulle merkitsee? Tässä muutama hetki kohtaamisista Raamatun kanssa.
Kasvoin täysin uskonnottomassa kodissa ensimmäiset 7 vuotta. Kouluun mennessä en vielä tiennyt mitään kirjasta nimeltä Raamattu. En edes, että sellainen kirja oli olemassa. 

Muistikuva 1

Ollessani ekalla luokalla heräilin usein yollä. Monena yönä näin, kuinka isäni istui nojatuolissa lukemassa jotain kirjaa. Joka yö sama kirja. Hänen suupielessään olevan savukkeen savu kohosi valkoisina kiemuroina lukulampun valossa. Tuhkakuppi täyttyi aamuyöhön mennessä. Kirja ihan ilmeisesti piti hänet otteessaan.
Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että tuo kirja oli Raamattu. Ensimmäinen kohtaamiseni Raamatun kanssa.
Aikaa myöten Raamatun sanoma muutti isäni ja perheeni elämän.

Muistikuva 2

Toinen tärkeä kohtaaminen Raamatun kanssa liittyi lukioaikaan ja Jeesus-herätyksen aikaan. Raamatusta tuli pikkuhiljaa nuoren elämän käsikirja, josta hahmottuivat etiikan raamit ja elämänmalli.
Raamattuni sai sen ajan ”hippi”-lookin. Se oli aina mukana. Sitä luettiin ahkerasti ja etsittiin ratkaisuja moniin asioihin. Poliittisen tiedostamisen herääminen, eriarvoisuuskysymykset, evoluutio vai luominen - keskustelut kävivät kiivaina, kysymyksiä nousi, hippi-Raamattuni kului käsissä.

Muistikuva 3

Nelikulmainen pöytä jossain Pohjanmaan pienen seurakunnan takahuoneessa. Istun juurivihityn mieheni kanssa pöydän ääressä vastakkain. Luemme 1. Mooseksen kirjaa toinen toisillemme - kommentoiden.
Kulunut hippi-Raamattu oli vaihtunut uuteen.  Sen ensilehdellä oli omistuskirjoitus, jonka poikaystäväni oli antanut ohjenuoraksi: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen joka on saanut taidon” (Sl 3:13).
Samalla aukeamalla lukee myös:
“Read the Bible – to see Him more clearly
         to love Him more dearly
         to follow Him more closely
         to serve Him more sincerely”
Raamatusta tuli yhteinen kirja, jonka kautta aloimme tutustua Jumalaan, Hänen suunnitelmiinsa – siihen, miten Hän katsoo maailmaa. Maailmankuva avartui, Jumalan suuruus hämmensi ja kiehtoi.

Muistikuva 4

Luokkahuone raamattukoulussa. Taululla outoja koukeroita, koinee-kreikkaa. Pänttäämistä, kielioppia, uusia sanoja . . . Pikkuhiljaa Raamatun sanat alkoivat saada syvempiä, vivahteikkaampia merkityksiä. Alkukielisten ilmaisujen suorasukaisuus yllätti ja häkellytti. Missä onkaan se ”kaanaan” kielinen sävy, jota olin tottunut kuuntelemaan Raamatusta puhuttaessa? Uuden kielen avautuessa Raamatun lukemisesta tuli yhä kiehtovampaa.

Muistikuva 5

Neljä lasta sohvalla rivissä. Odottavat malttamattomina, että jatketaan edellisiltaista kertomusta Daavidista. Jokainen haluaa vuorollaan pitää sinistä Lasten Raamattua kädessään. Pojat olivat päivällä leikkineet Daavidia, oli viitat ja miekat, oli taistelujen tohinaa. Mutta ”Daavid on PARAS-H-H!” Koska Jumala on hänen kanssaan.
Vuosien varrella Lasten Raamattu luettiin monta kertaa kannesta kanteen ja aikanaan se vaihtui sarjakuva-Raamattuun, joka edelleen – kovin kuluneena ja hiirenkorvilla – istuu kirjahyllyssä hienompien kirjojen välissä.
Isompina lapsilla oli kullakin omat Raamatut, jotka eri tahtiin ikääntyivät isäntiensä käsissä. Yhdellä oli vaarin antama hieno ”saarna-Raamattu”, toisella pokkari, kolmannella modernein englanninkielinen, neljännellä itsekansitettu tilkkupeitto-Raamattu.
Raamatun teksti ja sisältö pitävät otteessaan, antavat perustan, raamit ja suunnan elämälle.

Muistikuva 6

Ennen pitkää alkukiellisestä uudesta Testamentista tuli työkalu. Kielioppi, rakenteet ja sanat tulivat osaksi työnkuvaani. Nyt Raamattuni rinnalla on syntaksia, analyyttista sanakirjaa, tekstivariantteja …Yritän avata samoja rikkauksia, joita itse opin vuosia sitten, uusille lukijoille.

Muistikuva 7

Varhainen kevätaamu, mukissa tuoksuu tuore kahvi, kuuntelen, kun mieheni lukee ääneen Luukkaan evankeliumista. Uudenlainen kuva Jeesuksesta aukenee: miten radikaali, miten epäuskonnollinen, miten rohkea, millainen tilannehuumorin taju…  En vielä taidakaan tuntea kovin hyvin sitä Jeesusta, jonka edesottamuksia Luukas kuvailee. Tällasita Jeesusta tahdon seurata ja oppia Häneltä! Matka siis jatkuu…

Muistikuva 8

Isäni, 95 v., loikoilee vuoteellaan vanha ruskea käytön kuluttama Raamattu käsissään. Kuinkahan monta kertaa isä on sen jo lukenut läpi?. Isän elämän se muutti, oli ohjekirjana lähes 50 vuoden ajan  aina  vanhuuden hauraimpiin  vuosiin. Kuitenkin aina se oli aina  tuore ja mielenkiintoinen hänelle.

Tämä Jumalan Sana kantaa minuakin, miestäni, lapsiamme ja lapsenlapsiamme.

Helena toimii Suomen Alfa-kurssin toiminnanjohtajana ja Suomen teologisen opiston tuntiopettajana. Helena on Simon vaimo ja he asuvat Tammisaaressa. Helenan erityisosaamisiin kuuluvat Uuden testamentin kreikka, puutarhan hoitaminen sekä kaikenlaiset kauniit jutut.