Apostolien tekojen tuttu kuvaus luvun 2 jakeissa 42-47
kertoo seurakunnan keskeisistä asioista:
”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien
opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja
rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta
tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki
oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin
kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti
kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat
riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan
suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka
pelastuivat.”
Tässä on tavoite: seurakunnan ja yksittäisen Jeesuksen
seuraajan elämään kuuluu apostolien opetus, seurakuntayhteys, ehtoollinen ja
rukous. Ihmeet ja tunnusteot kertovat seurakunnan luonteesta: se ei ole vain
ihmisten yhteisö, vaan yliluonnollisen kohtaamispaikka. Jumalan antama uusi
elämä koskettaa väistämättä ajankäytön lisäksi myös suhdetta omaisuuteen.
Jumalan ylistäminen on itsestään selvää. Seurakunnan uudistukseen kuuluu aina
ulospäin suuntautuminen, niiden etsiminen, jotka eivät vielä ole Jumalan
rakkaudesta vakuuttuneet.
Merkille pantavaa on vilpittömyys ja riemullisuus. Silloin
kun Apostolisen tekojen malli tuntuu iloiselta tavoitteelta ja etuoikeudelta,
on mielestäni kyse Pyhän Hengen työstä. Kun tuota mallia ei haluta pitää
tavoitteena, ollaan menossa johonkin muuhun kuin Jumalan tahdon suuntaan.
Toisaalta, jos seurakunnan uudistusta markkinoidaan kireänä, syyttävänä
vaatimuksena, on sitäkään vaikeaa samaistaa Apostolien tekojen kohtaan.
Tasapainoinen kristillisyys lienee sitä, että elämme todeksi
seurakunnassa kaikkia edellä mainittuja asioita, ei vain osaa niistä. Jos joku
osa-alue puuttuu, on hyvä yrittää saada sekin mukaan.
Tasapainoista kristillisyyttä eletään todeksi, se ei ole
vain keskustelun tai ajattelun kohde. Siksi jokaisen kristityn on hyvä
osallistua säännöllisesti paikallisen kristillisen yhteisön elämään ja omalta
osaltaan huolehtia siitä, että tasapaino voisi toteutua.
Jukka Jämsén
pastori, Jyväskylä