keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Mukavaa muutospuhetta

Me tykkäämme puhua muutoksesta, eikö niin? Esimerkiksi, tiedän olevani 20 kiloa ylipainoinen. Tiedän sen vaikuttavan huonosti terveyteeni, varsinkin kun ikää karttuu. Olen saanut monia oivalluksia siitä, miten painonpudotus onnistuisi. Olen siitä paljon keskustellut ystävieni kanssa. Mutta ... paino ei oivalluksista tai keskusteluista ole pudonnut juurikaan.

Nuoruudessani oli seurakuntapiireissä käytössä eräs tärkeä kysymys, mikä erotti "tosiuskovat" taviksista: "Uskotko armolahjoihin?". Käytännössä sillä ei välttämättä ollut mitään tekemistä armolahjojen kanssa vaan enemmänkin viitattiin tiettyyn tyyliin toimia. Niin tai näin, pelkästään armolahjoihin uskominen ei riitä. Ellemme käytä lahjoja, ne menettävät merkityksensä meidän ja seurakuntamme elämässämme. Vaikka kuinka niihin uskoisimme, vasta lahjoja käyttäessä näemme niiden synnyttämää hedelmää.


Olen osallistunut satoihin hengellisiin tapahtumiin, seminaareihin ja konferensseihn, jossa on puhuttu uudistumisesta ja sen välttämättömyydestä. Ja jotenkin minusta aina tuntuu, että kun kuuntelen näitä puheita, keskustelua uudistumisesta, pohdin muutoksen tarvetta, saan jonkun oivalluksen; minusta alkaa tuntua, että muutosta tapahtuu .... Mutta sitten tule arki. Tajuan, että se on ollut vain tunnetta, mikä on jotenkin kummallisella tavalla vaikuttanut jotenkin todelliselta. Jopa näin todelliselta, että kuvittelin muutoksen jo tapahtuvan. Mutta  muutos ei ole muutosta ennen kun tapahtuu muutosta.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Lapsellista juttua

Osallistuin maaliskuussa New Wine lastentiimien koulutuspäivään Jyväskylässä. Saimme vieraiksi Englannista kaksi lapsityöstä innostunutta miestä Mark Griffithsin ja Simon Perryn. Koulutuspäivä oli innostava ja haluankin kertoa sinulle tuon päivän herättämistä ajatuksistani.

Seuraavan sukupolven on tärkeää kuulla hengellistä opetusta. Tiedollisen opetuksen lisäksi lapset tarvitsevat kokemuksia elävästä Jumalasta. Lasten on luonnollista kokea Jeesuksen läheisyyttä, kuulla Hänen puhettaan. Heille on luonnollista rukoilla sairaiden puolesta. He osaavat ylistää. Kokemus elävästä, rakastavasta Jeesuksesta jättää lähtemättömänn jäljen lapsen sisimpään ja tälle perustalle voi syntyä elävä usko. Lasten kanssa voi siis tehdä ihan oikeita ja samoja juttuja kuin aikuistenkin kanssa – tietenkin ikätasolle sovellettuna.

Eräs KohtaamisPaikassa käyvä äiti kertoi viime viikolla, kuinka Eevi – melkein 3 v - oli rukoillut kipeän isän puolesta. Isällä oli vatsatauti. Kesken leikkien Eevi omatoimisesti laittoi kätensä isän mahan päälle ja sanoi: ”Jeesus, paranna isän mahatauti. Amen.” Sitten tyttö jatkoi leikkiään. Eevi lähti äidin kanssa KohtaamisPaikkaan ja kotiin palatessa hän sanoi, että Jeesus on nyt parantanut isän. Kotona isällä oli vielä mahatauti, mutta yöllä isän maha sitten parani – ihan niinkuin Eevi oli uskonut.

Seurakuntaperheenä me kaikki osallistumme yhdessä seuraavan sukupolven hengelliseen kasvatukseen. Jokainen aikuinen on lapsityöntekijä. Luit ihan oikein, sinäkin olet mukana lapsityössä! Vaikutan omalla suhtautumisellani lapsiin. Jos valitan heidän häiritsevän osallistumistani, teen lapsityötä negatiivisesti. On tärkeää, että kaikki seurakunnan aikuiset ovat myönteisellä tavalla kiinnostuneita lapsista. Voimme moikata, kysellä kuulumisia ja huomioida lapsia aivan kuten teemme toisille aikuisillekin. Ketä lasta voisin huomioida seuraavan kerran kirkossa? Onko joku meidän seurakunnan lapsista yksinäinen kirkolla? Lapset ovat tärkeitä seurakuntalaisia.

Vanhempien kannattaa sitoutua tulemaan lasten kanssa seurakuntaan säännöllisesti. Omassa seurakunnassa voi lapsia olla vähän, jolloin kesätapahtumat tuovat rikkaan lisän lastenkin hengelliseen elämään. Niissä  voi päästä kuulumaan isoon Jeesukseen uskovien joukkoon. Lapsillekin tämä on innostavaa ja rohkaisevaa. Olen kuullut monen kertovan, että Himoksen New Wine -tapahtumassa on lapsille löytynyt kavereita eri puolilta Suomea. Yhteyttä on pidetty pitkin talvea ja taas seuraavana kesänä nähty Himoksella. Olettehan jo ilmoittautuneet tämän kesän New Wine -tapahtumaan?

Tiina Kilkki

KohtaamisPaikka Jyväskylä

torstai 10. toukokuuta 2012

Opetuslapsen elämä 24/7

”Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.” (All that is necessary for the triumph of evil is that good men do nothing.) (Edmund Burke)

Ajatuksena ihmisten jako selkeästi hyviin ja pahoihin on arveluttava. Jokaisessa meissä on Jumalan luoma hyvyys ja toisaalta syntisyyden, rikkinäisen Jumala-suhteen synnyttämä pahuus. Kuitenkin tämä lainaus on mietityttänyt minua paljon. Usein me Jeesuksen seuraajat rukoilemme, että Jumala puhuttelisi heitä, jotka eivät tunne Jeesusta omana pelastajanaan. Toivomme, että Jumala kutsuisi luomaansa ihmistä niin, että tämä tulisi kyselemään meiltä Jeesuksen seuraajilta suuntaa elämälleen, eikä meidän tarvitsisi kertoa Jumalasta muille. Näin välttäisimme kiusallisen tunteen siitä, että tyrkytämme toisille jotakin sellaista, jota he eivät halua kuulla

Löydän itsestäni helposti sen ajatuksen, että Jumala kyllä kutsuu ihmisiä luokseen, eikä minun tarvitse olla aktiivinen heidän etsimisessään. Uuden testamentin antama kuva on kuitenkin toisenlainen. Elämä ruhjoo ja puhuttelee kyllä jokaista, mutta Jumalan hyvyys tulee näkyviin ennen kaikkea Jeesuksessa. Ristin ja ylösnousemuksen tuntemaan oppiminen ja elävän Jeesuksen kohtaaminen on välttämätöntä. Kuitenkin ihminen voi elää koko elämänsä kohtaamatta Jeesusta, jos me Jeesuksen seuraajat emme elä todeksi hyvää sanomaa emmekä kerro sitä eteenpäin.

Kumpi on todennäköisempää: se, että Jumala onnistuu puhuttelemaan niitä, jotka lukevat Raamattua, kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa? Vai se, että hän onnistuu puhuttelemaan niitä, jotka eivät voisi vähempää välittää Raamatusta, rukouksesta ja seurakuntaelämästä? Voisikohan asia olla niin päin, että Jeesus haluaisi puhutella meitä seuraajiaan, niin että me osaisimme mennä toisten ihmisten luokse?

En tarkoita tässä mekaanista evankeliumin paasaamista kaikille, vaan herkkyyttä kuulla Pyhän Hengen hiljaiset kehotukset ja taitoa kohdata ihmisiä näiden kehotusten ohjaamana. Herkkyyttä ymmärtää, milloin voi tarjoutua rukoilemaan sairastavan naapurin puolesta. Rohkeutta kuunnella Jumalan ääntä sisällään, kun tulee sitkeästi mieleen joku ihminen, jota pitäisi käydä tapaamassa tai jolle olisi hyvä ehkä soittaa. Suostumista jonkun ajatuksen tai raamatunpaikan kertomiseen, kun sellainen pukkaa mieleen jotakin tiettyä ihmistä varten. Kokemukseni mukaan tämä on hyvin rohkaisevaa ja jopa hauskaa! Samaa sanovat muutkin, jotka ovat uskaltaneet kokeilla. Jumalalla on rohkaisevaa sanottavaa meille kaikille. Sen kuulemisesta en ole kuullut kenenkään loukkaantuvan, jos toimitaan hienotunteisesti ja kunnioittavasti. Pyhä Henki etsii ihmisiä ja haluaa meidän olevan mukana etsimisessä.

Jos haluamme tietää, millaista on Jeesuksen seuraajan elämä 24/7, kannattaa muistaa Matteus7/24: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” Jumala on luvannut olla kanssamme, kun yritämme kuunnella hänen ääntään. Sitä kuulemme Raamatussa ja Raamatun mukaisesti omassatunnossamme ja armolahjojen kautta. Kuunnellaan hyvää Jumalaa, aktiivisesti, ja laitetaan kuulemaamme käytäntöön, levollisesti. Koko ajan. Joka päivä.

Jukka Jämsén

Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri

tiistai 1. toukokuuta 2012

Hyvän uutisen ydin

Kristillisessä julistuksessa käytetään paljon vakiintuneita termejä kuten synti, mutta harva tietää mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Selitystä vailla oleva kristillinen slangi tuo vaaran tehdä tulkintoja, joissa termi mielletään tavalla, joka ei enää vastaa Raamatun sanomaa. Sama ongelma koskee myös evankeliumin ytimen kertomista. Itseäni on alkanut vaivata vanha tuttu iskulause: "Tule uskoon niin pääset taivaaseen kun kuolet". Tämä haaste on jossain määrin raamatullinen, mutta uskaltaisin sanoa, että se ei ole ehkä kuitenkaan tarkasti sitä mitä Jeesus julisti. Onko ilosanoma siis siinä, että uskoontulo on pääsylippu pois maailman kärsimyksistä taivaan iloihin? Onko suuntana poistuminen maailmasta? Onko se hyvä uutinen tälle maailmalle? Eikö se muistuta pikemminkin buddhalaista julistusta: elämä on kärsimystä ja pääset pois materiaalisesta todellisuudesta valaistumisen kautta nirvanaan, ikuisen autuuden tilaan. Pari vuotta sitten havahduin siihen, että Jeesus määritteli evankeliumin toisella tavalla:

"Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan ilosanomaa (kreik. evankeliumi) . Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan kuningaskunta on tullut lähelle. Muuttakaa ajattelutapanne ja uskokaa tämä ilosanoma (kreik. evankeliumi)!" (alkutekstin mukaan Mark.1:14-15)

Hyvä uutinen, evankeliumi oli siinä, että Jumala on tullut ihmisten keskelle, ei se, että me pääsemme pois tästä todellisuudesta. Itseasiassa maailmanhistorian loppunäytös on siinä kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Me emme siis siirry aineettomiksi haamuiksi soittelemaan harppua ikuisessa nirvanassa. Me saamme samanlaisen ruumiin kuin Jeesuksella oli ylösnousemuksen jälkeen. Maailma luodaan uudeksi ja luonto uudistuu. Voit lukea siitä Ilmestyskirjan lopusta.

Jeesuksen mukaan evankeliumi, ilosanoma oli se, että Jumalan kuningaskunta - eräs todellisuuden ulottuvuus, jossa Jumala hallitsee kuninkaana ja sen takia siellä ei ole syntiä, sairautta, kuolemaa, demoneja, vihollisuuksia, köyhyyttä - on saapunut lähelle ihmisiä, ikäänkuin käden ulottuville. Se ei ole murtautunut vielä kokonaan maailmaan - sen takia synti ja kärsimys ei ole poistunut kokonaan - mutta se on niin lähellä, että voit astua siihen pääsee sisälle kääntymällä Jumalan puoleen ja uskomalla ilosanoma siitä, että Jumalan kuningaskunta on tullut lähelle.

Jeesuksen ilosanomassa on toivo tälle maailmalle, ihmisille, jotka elävät helvetin esimaku suussaan. Jeesuksen seuraajien tehtävä on tuoda heille maistiaisia taivaan esimausta, Jumalan rakkaudesta ja armosta, syntien anteeksisaamisesta, sairauksien parantumisesta ja pahoista hengistä vapautumisesta. Jumalan todellisuus kohtaa meidän todellisuutemme. Taivas koskettaa maata. Se on uskomattoman hyvä uutinen.

Ari Puonti

Helsinki Vineyardin johtaja