keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kuinka mukautuneita me ollaan?

Pekka Valmari 

Mitä tuollaiseen kysymykseen voisi vastata? 

- Miten niin mukautuneita? No, kai sitä jonkin verran, eihän me täydellisiäkään olla. Mutta ehkei sitä ihan hirveästikään... Jos nyt jotain pitäis sanoa, niin oisko vaikka... no siinä... 25-35 % verran?? 

Joillakin se voi olla aika lailla reilumpaakin, jos usko ei oikein aukea tai kiinnosta, mutta muut asiat sitäkin enemmän. Ehkä näin on joskus vähän itselläkin. Mutta mistä tässä oikein on kyse?

Paavali kirjoitti Rooman uskoville mukautumisesta, vaikkei ollut nähnytkään heitä. Kyse tuntui olevan osin yksittäisistä arkielämän ratkaisuista, mutta etupäässä kuitenkin suunnasta ja asenteista,  jotka päiviämme ja elämämme kulkua ohjailevat:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Rm 12:2). 

Lausetta edelsi kehotus antautua Jumalalle tekojen tasolla - antaa ”ruumiinsa eläväksi uhriksi” Jumalalle. Loppuluku kuvaa uskollista ja kunnioittavaa Jumalan ja lähimmäisten palvelua omilla lahjoilla, armolahjoilla ja hengen hedelmällä, asenteilla, rauhan rakentamisella, vilpittömällä rakkaudella ja palavuudella Hengessä.

Suuria asioita. Niin suuria, että niiden onnistumiseen taidetaan tarvita Jumalan rakastamista. Aikansa noin kyllä voisi ehkä elää velvollisuudentunnostakin, muttei oikein hyvin, ja vain aikansa. 

Koko luku 12 johtaa ymmärtämään syvemmin, miksi Jeesus nimesi kaikkein tärkeimmäksi käskyn "rakastaa Jumalaa yli kaiken". Muuten meidän on vaikeaa päästä eteenpäin. Rakastava ihminen taas voi sydämestään toimia noin ja kasvaa kuvattuun suuntaan. Silloin Jumala ja Pyhä Henki saavat pehmentää sydämiämme ja tuoda sinne lisää rakkautta ja halua hyvään - ja elämä alkaakin enenevästi muistuttaa Paavalin tekstiä. Jumalan valtakunta voi Jeesuksen ajattelemalla tavalla päästä näkyville vajavuuksistamme huolimattakin (Mt 5:16).

Mukautuminen ympäröivän maailman tapoihin, asenteisiin ja arvoihin on luvun kuvauksen vastakohta, ja sen Paavali kielsi. Sitä kehityssuuntaa pitää siis välttää, kuten varmaan ajattelemmekin. Mutta – mikä lienee meille olennaisempaa – asiassa ei ole hyvä jäädä edes paikalleen. Ennen uskoon tuloa olimme pakostakin mukautuneita maailmaamme, eihän meillä yleensä paljon muuta ollutkaan, ja uskonelämän alussa prosenttiluku voi sen jäljiltä vielä olla aika korkea. Jumalan tarkoitus onkin saada sydämemme ihastumaan Häneen niin, että avaudumme ja antaudumme ilolla Hänen hyvyydelleen ja läheisyydelleen, jolloin Hän pääsee vapaammin parantamaan ja muuttamaan meitä. Silloin rakkaus kasvaa meissä suuremmaksi kuin halumme jäädä eri asioissa ennallemme, mukautuneiksi – mikä vain syventäisi mukautuneisuuttamme.

Kirjassaan Taivaan rajalla John Burke kertoo yli sadasta kuoleman rajalla käyneestä ja Jumalan tai Jeesuksen kohdanneesta ihmisestä. Taivas oli kaikista niin monin verroin maanpäällistä elämää parempi, ettei kukaan olisi halunnut palata tänne. Palattuaan kuitenkin heidän elämänsä muuttui usein hyvin suuresti: syvästi rakastavaksi ja paljon aiempaa enemmän Paavalin kuvauksen kaltaiseksi. He siis huomasivat, kristitytkin, että entinen elämä oli ollut paljon mukautuneempaa maailmaan kuin he olisivat voineet uskoakaan

Taivaan rajalla Rakkauden valtakunnan nähneet tietävät asian kokemuksesta. Me muutkin voimme ymmärtää sen paremmin heidän kertomansa ja Jeesuksen ja Paavalin opetusten avulla.

Meillä on siis pohjimmiltaan kaksi vaihtoehtoa. Joko rakastumme Jumalaan ja Häntä rakastaen pääsemme sekä kohtaamaan kasvavia siunauksia että ymmärtämään haasteitamme paremmin, ja Pyhä Henki tukee ja auttaa meitä niissä eteenpäin. Tai sitten mukaudumme, jolloin suurempi osuus tai prosenttimäärä Jumalan etukäteen meidän jokaisen elämää varten valmistamista hyvistä asioista ja teoista (Ef 2:10) jää toteutumatta. 

Haluanko siis rakastaa vai mukautua?

Jos haluamme rakastaa, Isä auttaa ja neuvoo jokaista lastaan. Hänen seurassaan se onnistuu.



Pekka Valmari
valmarit(ät)gmail.com
Pekka on Rovaniemen Vapiksen pj. Yhdessä puolisonsa Leilan kanssa hän koordinoi paikallista New Wine -toimintaa. Lasten ja nuorten asiat ovat tuttuja oman perheen lisäksi siviilityöstä.