Tiedän, että Raamatun mukaan laittomuuden lisääntyessä monen rakkaus kylmenee. Entäs toisin
päin: kun rakkaus kylmenee, niin laittomuus lisääntyy! Jokin suhde näillä on,
näillä rakkaudella ja laittomuudella. Mitä enemmän on toista, sitä vähemmän on
toista, noin matemaattisesti. Emme elä tyhjiössä, joten tuo suhdekaava saattaa
hyvinkin toimia.
Jotta siis voisimme pitää vihan ja laittomuuden kurissa,
tarvitsemme paljon rakkautta, palavaa rakkautta, rakkauden hehkua, sitä jota
suuret vedetkään eivät voi sammuttaa. Mutta mistä?
Aina välillä nousee sellainen profeettojen lauma, joka
hehkuttaa ahjossaan tulisia hiiliä syntisiä varten. Heidän mukaansa Jumala on
vihainen ja odottaa vain sopivaa aikaa, jolloin voi syöstä tulta ja tulikiveä
kaupunkien päälle. Siinä menevät hurskaat ja vähemmän hurskaat samoilla liekeillä. Näiltä tuomion pasuunoilta
ei kannata odottaa rakkauden hehkutusta. Tuntuu, että he ihan hykertekevät
käsiään tuhoa odottaessaan.
Anteeksi vaan, arvon profeetat, mutta olettekohan te
liikkeellä oikealla asenteella?
No, siitä synnistä ja tuomiosta. Synti on aina vakava asia
ja sen kanssa ei leikitellä. Tuomiokin on todellista ja Jumalan pyhyys vetää
ihmiskunnan tilille eräänä päivänä. Jumalalle selkänsä kääntänyt ihmisparka on
kääntänyt selkänsä myös armolle ja sovitukselle. Mutta!
Mutta, pelotteleminen ei ole paras tie rakkauden
valtakuntaan. Ilman särkyneen sydämen rakkautta toimiva uskonnollisuus on
kylmää ihmisliturgiaa, joka aloittaa uuden jääkauden. Siinä ei ole lämpöä,
saati palavuutta, joka sulattaisi sydämen paatumuksen ja vetäisi ihmisen
suhteeseen, joka on täynnä armoa ja hyvyyttä. Jumala näet on rakkaus ja usko
Jumalaan merkitsee rakkauden suhdetta Hänen kanssaan.
Lailla on tehtävänsä, se ajaa epätoivoon: voi, minua, minä
hukun! Ja jos siihen tilaan ei anneta armoa ja anteeksiantamusta, niin ihminen
todella hukkuu, tukehtuu lain hapettomuuteen. Mutta kun syntinsä tunteva löytää
Jeesuksen ja armon, niin hän pääsee hengittämään raikasta ilmaa; se tuulee ja
tulee Taivaasta, Jumalan sydämeltä, joka on täynnä rakkautta. Lakihenkistä
uskonnollisuutta on varottava sen kylmän kovuuden ja kovan kylmyyden tähden.
Oikea profeetta rakentaa, kehottaa ja lohduttaa Paavalin
mukaan. Kun hän kohtaa langenneen ihmisen ( joita me kaikki olemme!), niin
hänen sydämessään on surua sen tähden, mitä synti saa aikaan, miten se tuhoaa
ihmisen ja erottaa hänet Jumalasta. Siinä ei ole vihaa ihmistä kohtaan, siinä
ei ripustella myllynkiviä syntisten kaulaan. Oikea profeetta kyllä varoittaa
synnin seurauksista ja vakavuudesta, mutta tekee senkin murtuneella sydämellä,
ei tuomion hengessä, ei toivoen jumalattoman kuolemaa, vaan pelastumista.
Jeesuksen mielenlaatu vetää meidät syntiset puoleensa. Hän
uhrinsa ristillä on kova juttu. Sen ristin juurella näkee Jumalan valtavan
armollisuuden ja se armo vetää mielenmuutokseen ja jatkaa kasvattamista Jumalan
pyhyyden tuntemisessa. Sieltä se rakkaus löytyy. Siinä ei enää kiviä tarvita,
hautakivikin on pois vieritetty. Elämä voi alkaa. Taistelu laittomuutta vastaan
voi alkaa Jumalan rakkauden asein.
Heikki on töissä Suomen Lähetysseurassa kirkollisen työn
koordinaattorina. Hän on perheensä kanssa ollut lähetystyössä Taiwanilla.
Heikki lenkkeilee paljon sekä kirjoittelee blogeja ja ajatelmiaan Facebookiin.
Hän nauttii, kun saa olla mukana rukouspalvelussa ja opettaa Jeesuksesta.