torstai 4. lokakuuta 2018

Puhuvat omenat

Kirsi Jämsén

Aurinko paistaa, mutta syksyisellä tavalla. Värit ja tuoksutkin pihalla puhuvat selvää syksyä. Enää ei tarkene jäädä pyjamassa teekupin kanssa pihapöydän ääreen istuskelemaan. On aika kerätä tavarat katon alle. 

Pihamme ei ole kummoinen puutarha, pihasuunnittelun punaisena lankana kun aikoinaan oli lasten toive isosta nurmikosta. Nurmikon laidoilla on kuitenkin muutamia paikkoja, joista voi kerätä vähän syötävää satoa ja se on minulle suuri ilon aihe joka vuosi. 

Tänä vuonna, kevään innostuneen rapsuttelun, kylvön ja kastelun jälkeen meidän tontilla on enimmäkseen oleiltu, jos ei pakollisia nurmikon leikkuita lasketa. Piha on siis kuluneen kesän ja varsinkin työarjen aloittaneen syksyn aikana saanut olla omissa oloissaan. Jopa siinä määrin hiljaiseloa on ollut, että joku naapuruston vapaana kulkevista kissoista on alkanut käyttää takapihan kasvimaatilkkua vessanaan. Onneksi satokausi siellä nurkalla pihaa alkaa olla ohi. Etupihalla sen sijaan satokausi jatkuu, sillä kaksi neljästä omenapuukääpiöstämme on talvilajiketta. Ne ovat alkaneet jo lupaavasti pudotella muutamia omenoita, vaikka pitävätkin lopuista vielä lujasti kiinni. 

Ihmettelen aina yhtä paljon sitä, miten omenat vain itsestään ilmestyvät puiden oksille. Suuria, kauniita ja maistuvia omenoita vain tulee siihen pienimpäänkin, roskakatoksen varjossa kasvavaan, jonka rusakot ovat moneen kertaan kalunneet. Minulle nuo omenat puhuvat Jumalan hyvyyydestä, rakkaudesta, viisaudesta, rikkaudesta ja anteliaisuudesta. Kasvun ihmeen todistaminen muistuttaa Jumalan luomisvoimasta ja siksi oman pihan omenan tai salaatin rouskuttaminen sytyttää aina sydämeen pienen sadonkorjuujuhlan.


Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta käyttäen kuvaa viljasta, joka kasvaa itsestään:

Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti, kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." Mark 4:26-29

Minua koskettaa ja rohkaisee tässä kuvassa se, että siemenen kylvön ja sadon korjuun välissä tapahtuu kasvu ihan luonnostaan, pakottomasti ja ponnistelematta. Se on ihmettä ja salaisuutta siinä mielessä, ettei maamies tiedä, miten kaikki tapahtuu.

Kun Jeesuksen sovitustyön todellisuus itää ihmisessä, juurtuu, kasvaa ja tuottaa satoa, on siinäkin ihmettä ja salaisuutta, sillä Pyhä Henki ohjaa kasvua ja tuo voimansa siihen mukaan. Siemen kannattaa kylvää! Jeesuksen sanoissa rohkaisee myös se, että Jumalan valtakunnan sadon kypsyessä on tähkissä täydet jyvät. Minulle se puhuu siitä, että Jumalan suunnitelma tässä maailmassa toteutuu. Hän pitää siitä huolen.



Kirsi Jämsén
kirsi.jamsen(ät)kristillinenkoulu.fi
Kirsi on Jukan vaimo, em. lasten (nyt jo aikuisten) äiti ja ammatiltaan luokanopettaja. Jyväskylän KohtaamisPaikassa hän toimii yhtenä KohtaamisRyhmän vetäjänä ja rukouspalvelijana. Tämä innostaa: Kun näkee tavallisten ihmisten palvelevan toisiaan Jumalan antamilla lahjoilla, niin että Jeesuksen luo on helpompi löytää.