Oletko ajatellut?

Tapio Sätilä

Oletko ajatellut taivasta? En tarkoita tuota sinistä, joka upeasti tänään loistaa. Oletko kuvitellut, minkälainen taivas on, mitä siellä on? Entä oletko lukenut kirjoja kuolemanrajakokemuksista?

Ymmärrän taivaskaipuun, mutta elämä on nyt - taivas ei minusta ole paikka, jossa elämä alkaa. Elämä on jo nyt, eikä minulla ole kiire kuolla päästäkseni taivaaseen. Taivaskaipuu ei mielestäni myöskään saa johtaa elämän välttelyyn ja pakenemiseen nyt.

Luin John Burken kirjoittaman kirjan Taivaan rajalla. Kirja on erinomainen, voin suositella. Kirjan suosituksissa Haberman kirjoittaa: "Minusta on aina tuntunut, että kuolemanjälkeisestä elämästä vallitsevan, hyvin perustellun käsityksen ja ihmisen käytännöllisen, tässä maailmassa vietettävään elämään sitoutumisen välillä pitäisi olla suora yhteys. Tämä teos kehittää oivasti tuota yhteyttä." Näin minulle ainakin kävi. Erinomainen, ihmeellinen paikka, johon olen matkalla, innostaa toimimaan nyt siten, että moni muukin pääsee sinne. Ja kun se on hyvä paikka, haluan toimia niin, että taivaan esimakua olisi tarjolla jo nyt.

Lukemisen jälkeenkin haluan edelleen elää täällä, tehtäväni on kesken. Kirja kuitenkin antoi ajattelemisen aihetta. Yksi suurista oivalluksista oli se itsestäänselvyys, että taivas on huikeasti paljon enemmän kuin on osannut kuvitella tai toivoa. Niin ja itse asiassa kirjan kertomukset eivät ole taivaasta. Ne ovat taivaan rajalta, reunalla käyneiden kertomuksia siitä, mitä he siihen mennessä näkivät ja kokivat.

Steve Sjogren oli leikkauspöydällä ja koki kuolemanrajakokemuksen. Hän totesi: "On lähes mahdotonta kuvailla täydellistä hyväksynnän tuntua, joka ympäröi minut. Keskellä tätä hyvin henkilökohtaista hyväksyntää osa minusta kuitenkin tiesi, että kaikki elämässäni ei sopinut yhteen sen kanssa, mitä Jumala oli aikonut varalleni."

Monet kertojista huomasivat tavoitelleensa vääriä asioita. Osa näki menneen elämänsä kuin elokuvana. Jotkut ihmettelivät asioita, jotka tuotiin esille - esim. toisen ihmisen auttaminen, jota kukaan ei ollut huomannut. Toiset ihmettelivät sitä, että heidän saamaansa tunnustusta, esim. tiedepalkintoa, ei edes mainittu tuossa elokuvassa. Mieleeni tulee Matt. 25: 44,45: "Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’"

Yksi kirjan teemoista oli palkitseminen. Burke toteaa, että Jumala palkitsee mielellään ja runsaasti - uskotko tämän? "Osasyy siihen, että ihmiset eivät käytä aikaa, rahaa tai mahdollisuuksiaan palvella tulevien palkintojen saamiseksi, on kyvyttömyys kuvitella tulevia palkintoja. Jotkut pelkäävät edelleen, että taivas on ikävystyttävä paikka - tai ei kovin tyydyttävä. Kun saamme selkeän kuvan mahdollisten maallisten palkintojen menettämisen aiheuttamista kustannuksista/siunauksista verrattuina ikuisiin palkintoihin, ymmärrämme asian ytimen. Tulevat palkinnot ovat - pyydän anteeksi sanaleikkiä - kuin toisesta maailmasta."

Onko sinun aika kuvitella taivasta ja saada selkeä kuva siitä, kuinka mahtava paikka, tulevaisuus ja palkka odottaa toisessa maailmassa teoista, jotka teet Jumalan tahdon mukaan Hänen kanssaan nyt täällä maan päällä?

Tapio Sätilä tapio.satila(ät)kolumbus.fi Tapio on kolmen lapsen isä, puoliso, opetuslapsi ja pastori. Intohimona paikallisseurakunta ja sen luontainen kehitys - ellei aivan itsestään kasvaminen. Harrastuksena mm. lukeminen, penkkiurheilu ja rakentaminen.