On upeaa löytää raikas lähde, kun jano vaivaa.
Löydettyämme oikein hyvän lähteen, voi olla, että haluamme samaa vettä yhä uudelleen. Voimme jopa rakentaa putket, joita pitkin veden saa esimerkiksi kesämökille.
Me Jeesuksen seuraajat olemme löytäneet lähteen, Jeesuksen. Hän on kuin raikasta vettä likaisen ja sekavan maailman keskellä, vettä, jota haluamme tarjota muillekin. Kirkon historia on tavallaan kertomusta siitä, miten kristityt ovat rakentaneet putkia, että kaikki saisivat tätä vettä. Lähde on sama, mutta putkityöt näyttävät olevan erilaisia: toisistaan poikkeavia tapoja viettää jumalanpalveluksia, eri musiikkityylejä, valtavia kirkkoja tai yksinkertaisia kokoontumistiloja, aina samanlaisina toistuvia rukouksia tai vapaata juttelua taivaallisen Isän kanssa.
Näyttää siltä, että usein kristityt ovat vähitellen ihastuneet omiin putkitöihinsä ja unohtaneet veden. Tärkeintä ei enää olekaan uskominen Jeesukseen, läheinen suhde häneen ja tuon suhteen tuomat hedelmät: anteeksiantamus, rauha, ilo, muiden palveleminen jne. Tärkeintä ovatkin oman kirkkokunnan tai porukan tavat. Kristillisyydestä tulee ilotonta ja voimatonta, raskasta puuhaa. Se on ikään kuin auto, jonka tankki on tyhjä ja jota pitää työntää, kun alun perin sen piti auttaa liikkumisessa.
Ulkopuoliset ihmettelevät putkirakennelmia. He eivät saakaan seurakunnalta raikasta vettä, vaan selityksiä putkitöiden yleishyödyllisyydestä (ja kalleudesta, jonka vuoksi toivotaan taloudellista tukea).
Hyvätkään käytännöt, lähetystyöstä ja avustustoiminnasta lähtien, eivät ole elävää vettä. Ne ovat sen seurauksia, suhteen hedelmiä. Jopa Raamatun tutkijat saattavat olla vain putkitöiden äärellä näkemättä lähdettä: ”Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. - - - Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.” (Joh. 5: 26,39,40)
Olisiko niin, että kun tilanteesta tulee tällainen, Jumala itse siirtää hieman lähteen paikkaa, jotta ihmiset löytäisivät rakenteiden sijaan uudelleen elävän Jeesuksen ja hänen armonsa, jonka hän on ristillä ansainnut?
Länsimaissa painotetaan valtavasti rakkaussuhteen merkitystä. Siksi tuntuu kummalliselta, että ihmisillä on suuria vaikeuksia ymmärtää läheisen jumalasuhteen keskeistä merkitystä kristillisyydessä. Kuka voisi pitää ihanteena sellaista avioliittoa, jossa ei ole läheistä suhdetta ja rakkautta? Silti kirkon ydintehtäväksi tarjotaan usein jotain muuta kuin suhdetta Jeesukseen, josta kaikki hyvä saa alkunsa.
Usko Jeesukseen avaa sisimpäämme raikkaan lähteen. Sen saamme onneksi löytää yhä uudelleen!
“Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.” (Joh. 7: 37-39)
 | Jukka Jämsén
jukka.jamsen(ät)evl.fi
Jukka toimii Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteerinä (lähetys- ja kansainvälinen työ) ja asuu Jyväskylässä. Hän on Kirsin mies ja neljän lapsen isä. Ulospäin suuntautuva seurakunta armolahjoineen innostaa edelleen! Jukka vastaa New Winen johtajaretriittitoiminnasta. |
