New Winen arvoissa on ilmaus ”Jumalan valtakunta - jo nyt ja ei kuitenkaan vielä”. Ajassamme (samoin kuin historiassa) näemme liikkeitä, joissa painottuu jompi kumpi puoli Jumalan valtakunnan todellisuudesta - joko se, että valtakunta kaikessa voimassaan on läsnä nyt eikä sitä tarvitse odottaa, tai se, että valtakunta sijoittuu tulevaisuuteen ja meidän tehtävämme täällä on ainoastaan odottaa sitä.
Jos painotus on vahvasti siinä, että Jumalan valtakunta on jo nyt, eli tulee täydessä voimassaan tämän maailman keskelle, korostuvat erilaiset ihmeet ja merkit, onnistumiset ja voitot, jotka osoittavat ja edistävät Jumalan hallintavaltaa ja hyvyyttä keskellämme. Näitähän me rukoilemme ja iloitsemme niitä nähdessämme.
Ilman tätä puolta Jumalan valtakunnan todellisuudesta uskomme kiinnittyy pelkästään tuonpuoleiseen ja sekä motivaatiomme että voimamme vaikuttaa tässä maailmassa, ympärillämme elävien ihmisten keskellä, jäävät usein heikoiksi. Kristillisyydestä tulee harrasta ja hurskasta toivomista ja tulevan odottamista ilman yhtymäkohtia tämän maailman todelliseen hätään. Siten myös Jumalan suuruus ja hänen rakkautensa ihmistä kohtaan hänen vastatessaan ihmisen tarpeeseen jäävät meiltä näkemättä.
Jos taas painotus on siinä, että Jumalan valtakunta ei ole vielä, vaan vasta tulossa, korostuu ero tämän maailman rappeutuneisuuden ja tulevan maailman täydellisyyden välillä ja siitä nouseva toivo, että kaikki ei vielä ollut tässä; paha tulee vielä saamaan palkkansa ja hyvyys, totuus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat kerran täydellisesti.
Ilman tätä puolta valtakunnan todellisuudesta meidän on vaikea vastata ihmiselle, jonka kärsimys rukouksistamme huolimattakin jatkuu, syyllistämättä häntä tai itseämme. Ilman tätä puolta menetämme kykymme nähdä Kristus ja osoittaa myötätuntoa heikkoudessa, kärsimyksessä ja siinä, mikä meille näyttäytyy tappiona.
Jumalan valtakunta on siinä, kun rohkeasti rukoilemme sairaiden puolesta ja iloitsemme ihmeistä ja onnistumisista. Ja Jumalan valtakunta on siinä, kun itkemme itkevien kanssa, kuljemme sairaan rinnalla ja seisomme tappion kärsineen tukena. Emme voi valita jompaa kumpaa emmekä edes puhua painottaen jompaa kumpaa, vaan meidän on julistettava ja elettävä todeksi molempia.
Nimittäin painottaessamme toista ilman toista, alamme lopulta heikentyä siinäkin, mikä aiemmin oli vahvuutemme. ”Jo nyt, ei vielä” ei olekaan vain sanonta tai ilmaus, vaan ajan yläpuolella olevan Jumalan todellisuutta, jonka kanssa me ajalliset mutta iankaikkisuutta varten luodut olennot joudumme venyttämään uskoamme. Rohkaistaan toinen toisiamme tässä venytysharjoituksessa!
Suvi Kankkunen
suvi.kankkunen(ät)svk.fi
Suvi asuu Tampereella ja johtaa uuden sukupolven HOPE-raamattukoulua Suomen teologisella opistolla. Hän on New Winen avustava johtaja, vastuualueenaan kesätapahtuma sekä nuorisojohtajien verkosto. Kiinnostuksen kohteet ulottuvat nykytanssista johtajien kehittämiseen ja tieteenfilosofiasta sisustusprojekteihin.
Suvi asuu Tampereella ja johtaa uuden sukupolven HOPE-raamattukoulua Suomen teologisella opistolla. Hän on New Winen avustava johtaja, vastuualueenaan kesätapahtuma sekä nuorisojohtajien verkosto. Kiinnostuksen kohteet ulottuvat nykytanssista johtajien kehittämiseen ja tieteenfilosofiasta sisustusprojekteihin.
