Tämän blogin kirjoitti Pekka Valmari Rovaniemeltä
Jeesus opetti seuraajiaan osuvin
vertauksin, joita olisi vaikea unohtaa vaikka yrittäisi.
Opetuslapset saivat kuunnella ja kysellä useamman vuoden, mutta työ
jäi heidän kohdallaan silti kesken. Heidän onnekseen, ja
meidänkin, Jeesus lupasi jatkaa sitä Pyhän Henkensä välityksellä
(Joh 14:26). Ja niin Hän tekeekin. Missä vain.
Yksi mieleen palaavimpia opetuksia
avautui itselleni – Linnanmäen Vekkulassa. Se paikka saa ihmisen
toimimaan aivan kummallisesti. Jokainen, joka on yrittänyt kävellä
läpi vinon huoneen tai pyörivän tynnyrin koskematta kaiteisiin,
tietää sen. Kaatuisimme aivan väkisin, ellei kaidetta olisi.
Pyörivä tynnyri tarjoaa erityisen osuvan kuvan siitä mitä meille
todellisuudessa tapahtuu silloin, kun elämän käänteet lannistavat
ja masentavat, ja toivokin uhkaa hiipua.
Ulkoapäin katsoessa näkee vain
kyljellään olevan, pyörivän tynnyrin ja sen läpi johtavan sillan
kaiteineen. Senkin näkee, mitä näiden takana tynnyrin toisella
puolella on. Katsoessa ei voi käsittää, mikä voima voi estää
meitä kävelemästä suoraan sillan yli ilman ongelmia. Aluksi
yritys sujuukin hyvin. Mutta kun ehdimme tarpeeksi pitkälle pimeään
tynnyriin, kaikki muuttuu – vastustamaton voima alkaa kaataa meitä
sivulle, ja vain kaide estää putoamisen tynnyrin sisäpohjalle.
Sama toistuu, vaikka yrittäisit kuinka monta kertaa tahansa. Miksi
ihmeessä?
Se, mitä näemme, tarjoaa
tasapainoaistille kiinnekohdan – vaikka horjuisimme, näkökentän
asiat pysyvät paikoillaan. Horisontti pitää meidät tietoisena
vaakasuorasta ja talot ja puut pystysuorasta. Pyörivään tunneliin
mentäessä näemme, että tynnyri pyörii, ja ulkopuolinen maailma
pysyy paikallaan. Mutta syvemmällä sisällä, kun tynnyrin
tähtikuvioitu pyörivä sisäpinta täyttää tarpeeksi suuren
prosenttiosuuden näkökentästämme, asiat kiepsahtavatkin toisin
päin. Aivot alkavat pitää tynnyriä ja sen tähtitaivasta
paikallaan pysyvänä, ja ulkomaailma tynnyrin takana onkin nyt se,
joka pyörii. Aistimus pakottaa meidät korjaamaan asentoamme
tähtitaivaan mukaan – sehän on aina liikkumaton, kun sitä
katselee – ja ilman kaidetta olisimmekin jo tynnyrin pohjalla.
Samalla tavoin hengellisessä elämässä
Kristukseen kiinnitetty katse pitää meidät tietoisena suunnista ja
auttaa ymmärtämään olosuhteet oikein. Jumala on suuri ja hyvä.
Hänen Sanansa ja valtakuntansa ovat todellisempia ja suurempia kuin
tämä näkyvä maailma. Hän välittää ja pitää meistä huolta
ja on kanssamme vaikeissakin tilanteissa. Voimme luottaa Häneen.
Mutta sitten – kun tämänpuoleiset haasteet ja vaikeudet täyttävät
tarpeeksi suuren prosenttiosuuden hengellisestä näkökentästämme,
menetämme hengellisen suuntavaistomme ja tasapainomme. Menetämme
rohkeutemme ja toivomme. Mielemme on alkanut pitää tämän maailman
todellisuutta Jumalan Valtakuntaa suurempana, ja alamme kaatua
”realiteettien” antamien tuntemusten ohjauksessa. Emme tunne enää
voivamme luottaa Jumalaan, vaan masennumme helposti.
Tynnyrin läpi selviytyy ongelmitta
vain, jos rajoittaa tarkoituksella näkökenttäänsä niin, että
voi huomioida vain sillan ja sen takana näkyvän, paikallaan pysyvän
maailman. Tämä meidän kannattaa tehdä myös silloin, kun liian
suuri osuus hengellisestä näkökentästämme uhkaa peittyä
vastoinkäymisten, kielteisten tunteiden ja pettymysten alle. Niiden
aiheuttama hengellinen aistiharha voi saada meidät valtaansa ja
kaataa meidät. Eikä elämän tynnyreissä suinkaan ole aina
kaiteita.
Silmiä ei
tarvitse eikä pidäkään ummistaa kaikelta, mutta voimme rajoitta
tarkoituksella joksikin aikaa nuo sinänsä todelliset ongelmat
hengellisen näkökenttämme laitamille – kiinnittäen
päättäväisesti katseemme Kristukseen. Pietarille Jeesus opetti
saman asian kävelyllä myrskyssä aallokon päällä. Kun Jumalan
todellisuus saa pysyä selvänä näkökentässämme, voimme luottaa
Häneen ja pysyä oikeassa suunnassa. Asenteemme kestää, ja
pääsemme sillan yli tynnyrin ulkopuolelle, valoon. Eikä tuota
tehdessä turvauduta silmänkääntötemppuun – vaan päinvastoin
vältetään paha sellainen. Ellei Jumalan todellisuus, johon katse
kannattaa kohdistaa, ole todella suurempi kuin tämä maallinen, ei
Paavalin mukaan koko uskossa ole mitään mieltä. Mutta se on
suurempi.