maanantai 24. helmikuuta 2014

Pyörivä tynnyri – ja Jeesus – huvipuistossa

Tämän blogin kirjoitti Pekka Valmari Rovaniemeltä

Jeesus opetti seuraajiaan osuvin vertauksin, joita olisi vaikea unohtaa vaikka yrittäisi. Opetuslapset saivat kuunnella ja kysellä useamman vuoden, mutta työ jäi heidän kohdallaan silti kesken. Heidän onnekseen, ja meidänkin, Jeesus lupasi jatkaa sitä Pyhän Henkensä välityksellä (Joh 14:26). Ja niin Hän tekeekin. Missä vain.

Yksi mieleen palaavimpia opetuksia avautui itselleni – Linnanmäen Vekkulassa. Se paikka saa ihmisen toimimaan aivan kummallisesti. Jokainen, joka on yrittänyt kävellä läpi vinon huoneen tai pyörivän tynnyrin koskematta kaiteisiin, tietää sen. Kaatuisimme aivan väkisin, ellei kaidetta olisi. Pyörivä tynnyri tarjoaa erityisen osuvan kuvan siitä mitä meille todellisuudessa tapahtuu silloin, kun elämän käänteet lannistavat ja masentavat, ja toivokin uhkaa hiipua.

Ulkoapäin katsoessa näkee vain kyljellään olevan, pyörivän tynnyrin ja sen läpi johtavan sillan kaiteineen. Senkin näkee, mitä näiden takana tynnyrin toisella puolella on. Katsoessa ei voi käsittää, mikä voima voi estää meitä kävelemästä suoraan sillan yli ilman ongelmia. Aluksi yritys sujuukin hyvin. Mutta kun ehdimme tarpeeksi pitkälle pimeään tynnyriin, kaikki muuttuu – vastustamaton voima alkaa kaataa meitä sivulle, ja vain kaide estää putoamisen tynnyrin sisäpohjalle. Sama toistuu, vaikka yrittäisit kuinka monta kertaa tahansa. Miksi ihmeessä?

Se, mitä näemme, tarjoaa tasapainoaistille kiinnekohdan – vaikka horjuisimme, näkökentän asiat pysyvät paikoillaan. Horisontti pitää meidät tietoisena vaakasuorasta ja talot ja puut pystysuorasta. Pyörivään tunneliin mentäessä näemme, että tynnyri pyörii, ja ulkopuolinen maailma pysyy paikallaan. Mutta syvemmällä sisällä, kun tynnyrin tähtikuvioitu pyörivä sisäpinta täyttää tarpeeksi suuren prosenttiosuuden näkökentästämme, asiat kiepsahtavatkin toisin päin. Aivot alkavat pitää tynnyriä ja sen tähtitaivasta paikallaan pysyvänä, ja ulkomaailma tynnyrin takana onkin nyt se, joka pyörii. Aistimus pakottaa meidät korjaamaan asentoamme tähtitaivaan mukaan – sehän on aina liikkumaton, kun sitä katselee – ja ilman kaidetta olisimmekin jo tynnyrin pohjalla.

Samalla tavoin hengellisessä elämässä Kristukseen kiinnitetty katse pitää meidät tietoisena suunnista ja auttaa ymmärtämään olosuhteet oikein. Jumala on suuri ja hyvä. Hänen Sanansa ja valtakuntansa ovat todellisempia ja suurempia kuin tämä näkyvä maailma. Hän välittää ja pitää meistä huolta ja on kanssamme vaikeissakin tilanteissa. Voimme luottaa Häneen. Mutta sitten – kun tämänpuoleiset haasteet ja vaikeudet täyttävät tarpeeksi suuren prosenttiosuuden hengellisestä näkökentästämme, menetämme hengellisen suuntavaistomme ja tasapainomme. Menetämme rohkeutemme ja toivomme. Mielemme on alkanut pitää tämän maailman todellisuutta Jumalan Valtakuntaa suurempana, ja alamme kaatua ”realiteettien” antamien tuntemusten ohjauksessa. Emme tunne enää voivamme luottaa Jumalaan, vaan masennumme helposti.

Tynnyrin läpi selviytyy ongelmitta vain, jos rajoittaa tarkoituksella näkökenttäänsä niin, että voi huomioida vain sillan ja sen takana näkyvän, paikallaan pysyvän maailman. Tämä meidän kannattaa tehdä myös silloin, kun liian suuri osuus hengellisestä näkökentästämme uhkaa peittyä vastoinkäymisten, kielteisten tunteiden ja pettymysten alle. Niiden aiheuttama hengellinen aistiharha voi saada meidät valtaansa ja kaataa meidät. Eikä elämän tynnyreissä suinkaan ole aina kaiteita.

Silmiä ei tarvitse eikä pidäkään ummistaa kaikelta, mutta voimme rajoitta tarkoituksella joksikin aikaa nuo sinänsä todelliset ongelmat hengellisen näkökenttämme laitamille – kiinnittäen päättäväisesti katseemme Kristukseen. Pietarille Jeesus opetti saman asian kävelyllä myrskyssä aallokon päällä. Kun Jumalan todellisuus saa pysyä selvänä näkökentässämme, voimme luottaa Häneen ja pysyä oikeassa suunnassa. Asenteemme kestää, ja pääsemme sillan yli tynnyrin ulkopuolelle, valoon. Eikä tuota tehdessä turvauduta silmänkääntötemppuun – vaan päinvastoin vältetään paha sellainen. Ellei Jumalan todellisuus, johon katse kannattaa kohdistaa, ole todella suurempi kuin tämä maallinen, ei Paavalin mukaan koko uskossa ole mitään mieltä. Mutta se on suurempi.