Mitä hengellisyys on ja minkälainen on hengellinen ihminen? Paavalin teologiassa hengellisyys liittyy Pyhään Henkeen. Ne, joita Jumalan Henki johtaa, ovat hengellisiä. Hengellisyyden vastakohtana on lihallisuus, joka Paavalin kielessä viittaa pelkästään inhimilliseen, heikkoon ja Jumalasta irralliseen elämään. Lihallisuus saattaa joskus ilmetä myös vihamielisyytenä Jumalaa kohtaan.
Hengellisyys ei ole kuitenkaan ylihengellisyyttä ja hypettämistä, jossa pyrimme irti ruumiillisuudesta. Raamatun mukaan ruumis on jotain joka seuraa mukanamme ylösnousseeseen elämäänkin. Emme ole matkalla pilvenlonkareelle soittelemaan harppua aineettomilla sormilla, vaan Jumalan siunaamaan elämään ylösnousemusruumiissa. Meitä ei ole tarkoitettu enkelien kaltaisiksi, eikä meidän siihen myöskään tulisi pyrkiä, kuten Paavalin ohjeet kielillä puhumisesta hurmaantuneille korinttilaisille osoittavat (1 Kor. 12-14). He kun ajattelivat hengellisyyden olevan enkelien kaltaisuutta ja mielsivät ylösnousemuksen - joka heidän mielestään oli jo tapahtunut (1 Kor. 15) - siirtymiseksi korkeammalle hengelliselle tasolle, josta merkkinä oli kielillä puhuminen.
Paavali ei hylkää kielillä puhumista tai muitakaan armolahjoja, mutta samalla ohjaa korinttilaiset ymmärrettävään hengellisyyteen. Paavalin mukaan Henki luo järjestystä, ja seurakunta rakentuu vain aidosti hengellisen eli ymmärrettävän toiminnan kautta. Kristityn ei siis tarvitse eikä pidä jättää aivojaan narikkaan. Työ, jota Pyhä Henki meissä tekee, on ennen kaikkea mieleemme liittyvää uudistavaa työtä, jossa ajattelumme ja identiteettimme etsii uudet radat Kristuksesta.
Teksteissään Paavali painottaa mielen ja ajattelun merkitystä paljon. Mietipä esimerkiksi tätä paikoitellen varsin kirjaimellisesti kääntämääni jaksoa Roomalaiskirjeestä: "Siispä, Jumalan laupeuteen viitaten, minä kehotan teitä, sisaret ja veljet, antamaan ruumiinne Jumalalle eläväksi, pyhäksi, kelpaavaksi uhriksi - tämä on teidän JÄRJELLISTÄ jumalanpalvelustanne. Älkää mukautuko tähän aikakauteen, vaan muuttukaa MIELEN uudistamisen kautta, YMMÄRTÄÄKSENNE, mikä on Jumalan tahto, hyvää, kelpaavaa ja täydellistä. Sillä minulle annetusta armosta käsin sanon jokaiselle teistä: “Älkää AJATELKO ylpeästi itsestänne enemmän kuin mitä on tarpeen AJATELLA, vaan AJATELKAA siten, että AJATTELETTE SELVÄJÄRKISESTI – itse kukin kuten Jumala jakoi uskon määrän…" (Room. 12:1-)
Jaejakso puhuu ylpeyttä vastaan ja kutsuu kristityn kohtuullisuuteen, mutta samalla viesti mielen tärkeyden suhteen on selvä: aivoja ei saa laittaa narikkaan. Kristityn mieli on tärkeä. Muistatko sinä ravita mieltäsi ja ponnistella sen eteen, että ymmärtäisit Jumalan tahdon? Milloin olet viimeksi syventynyt Raamatun teksteihin ja painiskellut niistä nousevien kysymysten äärellä? Eiköhän yhdessä vaihdeta tylsistyttävä iltasanomahömppä ja Netflixin tuijottaminen harmaan massan harjoittamiseen. Ehkäpä sitten Kristus myös alkaa saamaan muotoa meissä, emmekä ole niin paljon synnin riepoteltavissa.
