Helena Lintinen
Muutaman kerran olen ollut
vaelluksella Vancouveria ympäröivillä vuorilla. On helppoja, keskivaikeita,
haastavia ja erityisen haastavia reittejä. Rinteet ovat sangen jyrkkiä, ja
usein joutuu kiipeämään kaikilla raajoilla, joskus tuntikausia. Ylös, ylös,
ylös. Minun kohdalleni on osunut näitä haastavamman sorttisia – kiitos siellä
asuvan poikamme Tommin, jonka intohimona on vuorilla vaeltaminen, kiipeily ja
lumiluolailu.
Mikä on jaksamisen ja joskus
jopa kivun sietämisen salaisuus, kun on siellä rinteessä? Vinkkejä on muutamia,
ja ne pätevät myös elämäämme Jumalan muutosagentteina ja Hänen valtakuntansa
edustajina tässä maailmassa ja omassa elämänpiirissämme.
1. Ota yksi askel kerrallaan.
Kun panee töppöstä toisen eteen tasaiseen tahtiin, huippu tulee väistämättä
eteen. Muuta Jumalakaan ei meiltä vaadi. Yksi askel kerrallaan, mutta
eteenpäin.
2. Ota aikaa syödä ja juoda.
Kiipeillessä energiavaje syntyy huomaamatta: Siksi säännöllisyys
energiatankkauksessa on tärkeää. Jumalan oma sana, Hänen läsnäolossaan
viipyminen tankkaa meitä.
3. Muista mennä oikeaan
suuntaan ja eteenpäin. Vuorilla on helppo eksyä. Joskus elämä potkii päähän, ja
lannistumme. Ei kuitenkaan jäädä siihen makaamaan, vaan katsotaan eteenpäin ja
otetaan seuraava askel.
4. Kiipeä yhdessä muiden
kanssa. Sama pätee elämäämme kristittyinä. Me tarvitsemme toinen toistamme
rohkaisemaan, olemaan peilinä, tukemaan, ohjaamaan, tsemppaamaan vaikeuksien
keskellä ja iloitsemaan kanssamme onnistumisista. Mikä voisi ollakaan parempi
vaelluseura kuin Jumalan perhe ja yhteys siinä.
5. Katso taaksesi ja näe ne huikeat rinteet, jotka jo olet
voittanut. Jumala auttaa meitä monenlaisten tilanteiden yli, ja usein se
rohkaisee suunnattomasti, kun katselle mennyttä ja todeta, että Jumala on
oikeasti ollut uskollinen ja pitänyt huolta ja vastannut rukouksiimme.
6. Pysy tarkkana: Usein
juuri helpoimmalta näyttävä maasto osoittautuukin vaarallisimmaksi, sillä
valppaus herpaantuu eikä varo askeleitaan. Sama pätee hengelliseen elämään.
7. Huipulla ihaile
ympäröivää kauneutta. Kun on kiivennyt 8 h ja lopulta lähes loppuun väsyneenä
saavuttaa huipun, koko päivän vaivannäkö palkitaan. Uskomaton kuulaus ja
henkeäsalpaavat näkymät ympäröivät joka puolelta.
Huipulle olisi helppo jäädä.
Mutta jos sen tekisi, elämä loppuisi lyhyeen. On palattava, mutta uusin voimin.
Aika ajoin saamme kokea
sitä, että Jumalan läsnäolo, käsittämätön hyvyys ja rakkaus ympäröivät meitä.
Siihen haluaisi jäädä. Mutta silloin jäisi tapahtumatta se, mihin Jumala on
meidät kutsunut: tuomaan Hänen valtakuntansa todellisuus ihmisten elämään siellä
missä he ovat - naapurissa,
työpaikalla, koulussa, perheessä – missä vain.
