torstai 21. helmikuuta 2013

Välttämätöntä kasvukipua

Jeesus lupaa, että hänen seuraajansa elämä ei ole helppoa: "Maailmassa teillä on ahdistus." (Joh. 16:33). Maailma on syntiinlankeemuksen seurauksena kaaokseen syöksynyt sotatanner, jossa ”tämän maailman ruhtinas” Saatana riehuu ”etsien, kenet voisi niellä.” Hankaluuksia aiheuttavat myös synnin rikkomat ihmiset, jotka tietämättöminä Jumalan tahdosta rikkovat itseään ja toisiaan yhä lisää. Koska yhteiskunta muodostuu rikkinäisen ihmisen luomista instituutioista ja järjestelmistä, voivat yhteiskunnan rakenteet tuoda kristityn elämään hankaluuksia, ahdistusta ja kärsimystä. Tämä pätee erityisesti maissa, joissa lait on säädetty kristittyjä sortaviksi.

Emme voi välttää vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, jos aiomme olla kuuliaisia mestarillemme. Elämään tässä rikkinäisessä sotatantereessa tulee varustautua asiaan sopivasti. Emme lähettäisi sotilasta sotaan ilmaan aseistusta. Raamattu neuvoo meitä samaan: ”Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan” (1. Piet. 4:1-2). Asetta käytetään luonnollisesti hyvin aggressiiviseen hyökkäykseen. Mutta kristittynä aseemme on Kristuksen mieli, joka Pietarin kirjeen asiayhteydessä tarkoittaa päättäväistä asennetta olla valmiina kestämään vaivaa, jotta Jumalan tahto voi toteutua. Kristityn elämälle välttämätön itsehillintä on eräs kärsimyksen muoto.

Todellista ihmisyyttä

Valitessamme Jumalan tahdon voimme joskus joutua valitsemaan omaa tahtoamme vastaan, mikä voi aluksi tuottaa epämukavuutta ja ahdistusta. Lopulta saamme nähdä, että Jumalan tahto on hyvä ja kaikille parhaaksi, myös itsellemme. Kypsä kristitty ei ole se, jolla on eniten tietoa tai hienoimmat puheet, eikä edes se joka on kärsinyt eniten, vaan kristitty joka on lakannut elämästä synnissä ja alkanut elää pyhää elämää. Pyhyys ei ole ikävää ja synkkää uskonnollisuutta, vaan harmonista Jumalan yhteydessä elämistä. Pyhä ihminen saa kokea todellista ihmisyyttä, sellaisena kuin Jumala on sen alun perin tarkoittanut.

Valitettavasti emme kasva pyhyyteen, jos kaikki elämässämme menee ”niin kuin Strömsössä.” Jaakobin kirjeessä todetaan: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. (Jaak. 1:2-4) Kestävyys on kreikaksi hypomone, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”kestää alla.” Ajatuksena on, että on kristillinen hyve oppia kestämään paineen alla olemista. Kyky kestää uskollisena ahdistuksen ja paineen alla saa meissä aikaan sellaista eheyttä, jota monesti myös sisäisen parantumisen seminaareissa tavoitellaan. Kun kohtaamme elämässämme vastoinkäymisiä, ne ovat meille tuhannen taalan paikkoja kasvaa kohti Kristuksen kaltaisuutta ja syvempää suhdetta Isäämme.

Ylennys tulossa

”Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus” (Hepr. 5:8). On helpompaa olla kuuliainen silloin kuin kaikki menee hyvin. Kuuliaisuuteen harjaannutaan kuitenkin vasta hetkissä, jolloin asiat eivät mene niin kuin itse toivoimme ja kuuliaisuus maksaa meille jotakin. Itse Jeesus Kristus opetteli kuuliaisuuttaan olemalla uskollinen Isän puheelle, silloinkin kun se teki hänestä epäsuositun tai vei hänet ristille. Jumala kuitenkin palkitsee kuuliaisuutemme monin verroin enemmän kuin voimme koskaan kuvitella. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella (Hepr. 12:2). Kun näemme vaivaa paineissa ja ahdistuksissa ja yritämme ojentautua Jumalan tahdon mukaan, voimme olla varmoja, että meitä odottaa suunnaton ilo. Jumalalla on tapansa aina siunata ja korottaa ihmistä, joka näkee vaivaa tai kestää ahdinkoa hänen tähtensä.  Tällaisille hän uskoo enemmän tuntemistaan, auktoriteettiaan ja voimaansa. Olennaista on siis, että opimme vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä reagoimaan oikein.

Läpi tentistä

Tällaisia toimintamalleja ei kuitenkaan opita hetkessä. Positiivista on se, että uusia mahdollisuuksia oppia tulee varmasti ja oppikirjasta (Raamatusta) saa luntata oikeat vastaukset koska vain! Kun meillä on vaikeaa ongelmiamme pitkittää yleensä se, että haemme ahdistukseemme kivunlievitystä vääristä paikoista. Kristus on luvannut: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Herra on luonaan luvannut sielullemme levon (Matt. 11:28-30). Jeesuksen seuraaminen lähtee siitä, että tulemme Herramme eteen saadaksemme kokea hänen rakkauttaan, lohdutustaan ja lepoaan. Tästä uskon kautta avautuvasta todellisuudesta nousee voima kuuliaisuuteen päivästä toiseen silloinkin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä.


Petri on toiminnanjohtajana Kotiryhmäverkosto ry:ssä, joka on kirkon sisällä vaikuttava jumalanpalvelusyhteisö pääkaupunkiseudulla. Aiemmin hän on ollut  muun muassa lähetystyössä Sudanissa. Petri on naimisissa ja pienen pojan isä. Rukous ja arjen lähetystyö ovat lähellä Petrin sydäntä.