Olin 90-luvun lopulla muutamia vuosia pienen kristillisen
yhdistyksen toiminnanjohtajana. Tuon työmuodon kulta-aika ja kasvun vuodet
olivat sijoittuneet 1960- ja 70-luvuille, jolloin kristittyjen yhteys ja
rukouspiiritoiminta olivat uutta Suomessa. Tunnuslause "Jeesus on
Herra" kokosi rukoilevia kristittyjä yhteen kaikenlaisista taustoista.
Kristilliset ashramit olivat Suomen ensimmäisiä retriittejä, täynnä rukousta,
hyvää opetusta ja hiljentymistä.
Kun tulin työhön mukaan pari-kolmekymmentä vuotta noiden
alkuvuosien jälkeen, huomasin että jokin oli vuosien varrella muuttunut.
Työnäky tuntui edelleen hyvin ajankohtaiselta, mutta jostain syystä toiminnassa
oli mukana enää harveneva joukko harmaapäitä, joille ashramtyö oli aikoinaan
merkinnyt hyvin paljon - ja edelleen merkitsi. Ihmettelin, miksi aikanaan niin
tuore ja ajankohtainen sanoma ei enää tavoittanut ihmisiä. Yritin
kolmekymppisenä toiminnanjohtajana kääntää historian kulkua ja palauttaa
menneiden päivien loiston, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitä oikein oli
tapahtunut?
Olisi ollut helppoa vain todeta, että aika oli toinen ja
liike oli jo täyttänyt tehtävänsä. Mutta löysin myös toisen vastauksen. Kun
jäljitin aikaa, jolloin uusia ihmisiä oli viimeksi tullut mukaan liikkeeseen,
minun oli palattava hämmästyttävän kauas menneisyyteen. Toki uusia osallistujia
oli tullut mukaan myöhemminkin, mutta uusia vastuunkantajia ei enää 70-luvun
jälkeen.
Tulin siihen johtopäätökseen, että työmuodon hiipuminen
alkaa siitä hetkestä, jolloin nuoremmat sukupolvet eivät enää pääse kantamaan
vastuuta työstä. Tuo muutos tapahtuu niin vaivihkaa, ettei sitä edes huomata
ennen kuin monta sukupolvea on jo jäänyt väliin. Kauan mukana olleilla on
edelleen yhtä kivaa kuin on aina ollut, mutta ennen niin tuoreen ja dynaamisen
liikkeen kosketuspinta nykyhetkeen on peruuttamattomasti ohentunut.
New Wine ei ole immuuni tälle kehitykselle. Uusi viini voi
huomaamattamme kypsyä niin vanhaksi ettei se enää kiinnosta uusien sukupolvien
nuoria. Tämä muodostaa erityisen suuren haasteen meille, jotka emme ole olleet
vastuussa vielä kovin monta vuotta. On niin helppoa tuntea, että olemme itsekin
vasta pääsemässä vauhtiin. Todellisuudessa meidän on jatkuvana prosessina
tehtävä tilaa uusille työntekijöille, koska myös uusia sukupolvia astuu esiin
koko ajan.
Tämä tuntuu oikeasti kamalalta. Christoffer Perret kirjoitti
23.1. New Wine -blogissaan aiheesta, josta en haluaisi tietää yhtään mitään. Ja
kuitenkin meidän on opittava nuo läksyt, jos haluamme olla mukana siinä, mitä
Jumala haluaa tehdä tässä ajassa. Meidän on ymmärrettävä, että kallisarvoinen
työnäkymme ei kuulu vain meille itsellemme, vaan yhteisesti koko Jumalan
kansalle. On suurta armoa, jos saamme edes hetken verran olla siinä mukana.
Nuoret, tulkaa ja ottakaa Valtakunnan työ omaksenne. Ja
antakaa se sitten eteenpäin.
Markku Sarento
Markku toimii kirkkoherrana Etelä-Pohjanmaalla sekä New Wine
-johtotiimin yhteyshenkilönä Englannin suuntaan. Sydämellä julistus- ja
rukoustyö yhdessä Johannan kanssa sekä moottoripyörät ja cajon.