maanantai 11. helmikuuta 2013

Tilaa uusille sukupolville

Olin 90-luvun lopulla muutamia vuosia pienen kristillisen yhdistyksen toiminnanjohtajana. Tuon työmuodon kulta-aika ja kasvun vuodet olivat sijoittuneet 1960- ja 70-luvuille, jolloin kristittyjen yhteys ja rukouspiiritoiminta olivat uutta Suomessa. Tunnuslause "Jeesus on Herra" kokosi rukoilevia kristittyjä yhteen kaikenlaisista taustoista. Kristilliset ashramit olivat Suomen ensimmäisiä retriittejä, täynnä rukousta, hyvää opetusta ja hiljentymistä.

Kun tulin työhön mukaan pari-kolmekymmentä vuotta noiden alkuvuosien jälkeen, huomasin että jokin oli vuosien varrella muuttunut. Työnäky tuntui edelleen hyvin ajankohtaiselta, mutta jostain syystä toiminnassa oli mukana enää harveneva joukko harmaapäitä, joille ashramtyö oli aikoinaan merkinnyt hyvin paljon - ja edelleen merkitsi. Ihmettelin, miksi aikanaan niin tuore ja ajankohtainen sanoma ei enää tavoittanut ihmisiä. Yritin kolmekymppisenä toiminnanjohtajana kääntää historian kulkua ja palauttaa menneiden päivien loiston, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitä oikein oli tapahtunut?

Olisi ollut helppoa vain todeta, että aika oli toinen ja liike oli jo täyttänyt tehtävänsä. Mutta löysin myös toisen vastauksen. Kun jäljitin aikaa, jolloin uusia ihmisiä oli viimeksi tullut mukaan liikkeeseen, minun oli palattava hämmästyttävän kauas menneisyyteen. Toki uusia osallistujia oli tullut mukaan myöhemminkin, mutta uusia vastuunkantajia ei enää 70-luvun jälkeen.

Tulin siihen johtopäätökseen, että työmuodon hiipuminen alkaa siitä hetkestä, jolloin nuoremmat sukupolvet eivät enää pääse kantamaan vastuuta työstä. Tuo muutos tapahtuu niin vaivihkaa, ettei sitä edes huomata ennen kuin monta sukupolvea on jo jäänyt väliin. Kauan mukana olleilla on edelleen yhtä kivaa kuin on aina ollut, mutta ennen niin tuoreen ja dynaamisen liikkeen kosketuspinta nykyhetkeen on peruuttamattomasti ohentunut.

New Wine ei ole immuuni tälle kehitykselle. Uusi viini voi huomaamattamme kypsyä niin vanhaksi ettei se enää kiinnosta uusien sukupolvien nuoria. Tämä muodostaa erityisen suuren haasteen meille, jotka emme ole olleet vastuussa vielä kovin monta vuotta. On niin helppoa tuntea, että olemme itsekin vasta pääsemässä vauhtiin. Todellisuudessa meidän on jatkuvana prosessina tehtävä tilaa uusille työntekijöille, koska myös uusia sukupolvia astuu esiin koko ajan.

Tämä tuntuu oikeasti kamalalta. Christoffer Perret kirjoitti 23.1. New Wine -blogissaan aiheesta, josta en haluaisi tietää yhtään mitään. Ja kuitenkin meidän on opittava nuo läksyt, jos haluamme olla mukana siinä, mitä Jumala haluaa tehdä tässä ajassa. Meidän on ymmärrettävä, että kallisarvoinen työnäkymme ei kuulu vain meille itsellemme, vaan yhteisesti koko Jumalan kansalle. On suurta armoa, jos saamme edes hetken verran olla siinä mukana.

Nuoret, tulkaa ja ottakaa Valtakunnan työ omaksenne. Ja antakaa se sitten eteenpäin.  

Markku Sarento


Markku toimii kirkkoherrana Etelä-Pohjanmaalla sekä New Wine -johtotiimin yhteyshenkilönä Englannin suuntaan. Sydämellä julistus- ja rukoustyö yhdessä Johannan kanssa sekä moottoripyörät ja cajon.