Anteeksi, Herra, että käytän nimeäsi tässä blogini
otsikossa. Saatanhan näet olla väärässä, ei sinua varmaan mikään hirvitä,
olethan jo nähnyt koko ihmiselon kirjon ja kaikkea olet joutunut kuulemaan ja
kuuntelemaan.
Mutta itseni tunnistan tuosta otsikosta ja tuumaan vaan,
kuinka usein pyörittelet päätäsi minunkin takiani...siis minun hengellisyyteni
takia.
Hengellisyyteni mitta on ollut milloin missäkin: olenko
tarpeeksi rukoillut, lukenut Raamattua, käynyt kirkossa, antanut kolehtia,
todistanut Jeesus sinusta, välttänyt syntiä, käyttänyt uskonnollista sanastoa,
antanut itsestäni hyvän uskovaisen mallin...herttainen, eihän tällä luettelolla
ole loppua!
Kun tarkemmin vilkaisen Jeesus esimerkkiäsi, niin löydän
sinut tekemästä kummia: istut veromiesten pidoissa, muutat veden viiniksi,
nukut veneessä, kun muut opetuslapset pelkäävät myrskyn kourissa, jakelet
pikkupojan eväät tuhansille, hoputat Pietaria kävelemään veden päällä, kaadat
pöytiä temppelin pihalla, juttelet puuhun kiivenneen aikuisen miehen kanssa,
jaat terveyttä ja anteeksiantoa sinne ja tänne, sallit miesten rikkoa kotisi
katon ja ties mitä muuta, usein vielä tungoksessa teillä ja toreilla.
Opetuksesi olivat täynnä esimerkkejä arjesta.
Mutta tuohan kuulostaa elämältä!
Olenkohan jotenkin ymmärtänyt tämän uskovaisuuden väärin?
Olenko ymmärtänyt sen kieltoja täynnä olevaksi uskonnollisuudeksi tai hartaaksi
harrastamiseksi?
Sitten löydän vielä Sanastasi, miten rukoilit tosi
kummallisiin aikoihin: aikaisin aamulla, kun varmaan kukotkin vielä nukkuivat
orsillaan tai sitten yöllä yksinäisyydessä, vuorilla, pitkiäkin aikoja. Minulle
tuntikin on jo pitkä aika. Ihmisten edessä julkisesti rukouksiasi tuskin edes
voidaan sanoa rukouksiksi: ne olivat kosketusta, teräviä käskyjä...ja ihme!
ihmeitä tapahtui samantien!
Mikä tämä juttu on, Herra? Mistä on kyse?
Siitäkö, ettei olekaan kyse orjamaisesta keskittymisestä ns
hengellisiin tai uskonnollisiin ohjeisiin. Sinä et taida pomottaa etkä
pompotella. Sinä kutsut yhteyteen, suhteeseen, verkostoon kanssasi. Kaikkialla
Sanassasi löydän esikuvia ihmeellisestä suhteesta: lapseus, ystävyys,
työtoveruus. Ja jopa niinkin intiimi yhteys kuin morsiamena oleminen. Että
ohhoh!
Vau, sanoo sydämeni. Huomaan tässä suhteessa olevani koko
ajan saamapuolella. Malja alkaa läikkyä yli ja sydämeen tulee virta, joka
tulvii kuin kevätpuro lumien sulaessa. Pietari varmaan koki jotain sama, kun
sai sen suuren kalansaaliin. Muistathan!
Hengellisyys alkaa näyttäytyä uudessa valossa. Saan nauttia
sinun, maailman valkeuden läsnäolosta. Vanha Simeon koki tämän, kun olit pieni
lapsi hänen sylissään. Sen sinä tiedätkin, mutta laitan tähän tuon
Raamatunkohdan muille luettavaksi: Luukas 2: 25-35. Ja samalla: hyvää
Kynttilänpäivästa alkavaa kevättä meille kaikille. Valo voittaa, kiitos Jeesus!
Niin kuin sinä olet Jumalan kasvojen kirkkaus, niin me saamme heijastaa valoasi
kaikkialle maailmaa. Valossa on muutosvoima.
Heikki on töissä Suomen Lähetysseurassa kirkollisen työn
koordinaattorina. Hän on perheensä kanssa ollut lähetystyössä Taiwanilla. Heikki
lenkkeilee paljon sekä kirjoittelee blogeja ja ajatelmiaan Facebookiin. Hän
nauttii, kun saa olla mukana rukouspalvelussa ja opettaa Jeesuksesta.
