Ekaluokkalaisten ensimmäinen luistelutunti.
Viisi aikuista häärii pukuhuoneessa asentamassa luistimia,
kypäriä ja vähän muutakin kohdalleen parinkymmenen lapsen apuna.
Hetkeä myöhemmin penkeillä istuu harvinaisen keskittynyt
joukko. Arvaan mitä kypärien sisällä liikkuu. He tietävät, että mahalaskun
mahdollisuus on suuri ellei peräti todennäköinen. Jäähän muksahtaminen saattaa
sattua ja mikä pahinta, toiset saattavat nauraa.
Kaukalo on pieni jäähallin perukoilla ja pieniä ovat
luistelijatkin, jotka enemmän tai vähemmän huterasti tupsahtelevat luukusta
jäälle. Suurta sen sijaan on into ja yritys. Moni koettelee rajojaan ja
kokeilee sellaista, mitä ei ennen ole tehnyt vaikka onnistuminen onkin
epävarmaa.
Koko tunnin he jaksavat viilettää isot kypärät huojuen ja
osoittautuvat vielä toistensa luottamuksen arvoisiksi: pyllähdyksille ei
tosiaan naureta. He hellyttävät minut kerta kaikkiaan ja koko tilanne pyörii
mielessäni pitkään. Jälkeenpäin mieleeni nousi Jeesuksen opetus
lastenkaltaisuudesta ja asetuin
itsekin oppitunnille.
"Sallikaa lasten tulla minun luokseni,älkää estäkö
heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti, joka ei ota
Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark
10:14b-16)
Ihailen tuota luistelua harjoittelevien ekaluokkalaisten
tahtoa ja uskallusta. Vanhemmalla iällä elämänkokemus on jo opettanut yhtä ja
toista omista rajoistamme. Osaamme (ja haluamme) välttää tilanteita, joissa
tiedämme mahalaskun mahdollisuuden vaanivan. Onhan se usein viisauttakin, mutta
epäilen, että meiltä jää moni siunaus kokematta, asia oppimatta, tehtävä
tekemättä ja ihme näkemättä oman arvokkuutemme varjelemisen tähden.
Luistelutuntimme onnistuminen perustui myös pitkälti varusteita
pukeneiden vanhempien avun varaan. Toisten avun vastaanottaminen käy lapsilta
yleensä luonnostaan. Heidän kokemuksensa elämästä tähän asti kertoo, että
toisen ihmisen huolenpito on
välttämätöntä, elämän ja kuoleman kysymys suorastaan.
Meidän elämämme, viimeiseen hengenvetoon asti, on Jumalan
huolenpidon varassa paljon enemmän kuin ikinä tajuamme. Myös toisen ihmisen
avussa piilee Jumalan huolenpito. Viime kesän New Wine -tapahtumasta yksi
minulle vahvimmin elämään jäänyt opetus oli Kjell-Axel Johanssonilta. Hän puhui
Jeesuksen rukoustaistelusta Getsemanessa (Matt 26 : 36-38) muistuttaen, että
jos meidän Herrammekin pyysi ystäviään valvomaan kanssaan tuolla hetkellä, niin
hänen esimerkkinsä mukaisesti meidänkin on syytä opetella pyytämään apua toinen
toisiltamme.
Oppituntini pohjalta muotoutui muistilista, jolla yllytän
meitä kaikkia tänä vuonna enemmän lasten kaltaisiksi ainakin näillä kolmella
tavalla:
pyytämällä ja vastaanottamalla apua Jumalalta ja toisilta
ihmisiltä
harjoittelemalla uskaliaasti sitä, mihin Jumala meitä vetää
olemalla vähemmän tärkeitä omasta arvokkuudestamme
Toivotan sinulle Jumalan läsnäolon täyttämää elämää vuonna
2013!
Kirsi Jämsén, Jyväskylä
Kirsi on Jukka Jämsénin vaimo, em. lasten äiti ja opettaa
Jyväskylän kristillisessä koulussa. Kirsi syttyy, kun näkee tavallisten
ihmisten palvelevan toisia Jumalan antamilla lahjoilla ja haluaa olla
rohkaisemassa Jumalan äänen kuuntelemiseen ja valtakunnan hommiin tavallisen
elämän keskellä.
