"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi,
pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu
meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse
suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään
olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt
hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti
syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi
periksi." Hepr. 12:1-3
Jeesus antoi meille tehtävän: Tehkää opetuslapsia.
Yksinkertainen tehtävä, mutta valitettavan vaikea toteuttaa. Näin elämän suuret
asiat usein ovat; yksinkertaisia mutta vaikeita. Olen tehnyt tästä Jeesuksen
käskystä elämäni tehtävän. Olen päättänyt mitata elämäni onnistumisen sen
mukaan, miten hyvin tämä toteutuu. Tehtävä on periaatteessa hyvin
yksinkertainen. Se ei ole monimutkainen; meidän pitää opettaa ihmisille kaiken
minkä Jeesus opetti. Siinä se.
Samalla tehtävä on kuitenkin hyvin vaikea, ei helppo. Jeesus
ei nimittäin vaatinut seuraajiaan ainoastaan oppimaan tietopohjaisesti, vaan
tekemään samoja tekoja kuin hän teki; parantamaan sairaat, vapauttamaan
kahlitut ja sorretut, ruokkimaan nälkäiset. Ja paljon muuta tämän lisäksi.
Ja välillä tehtävä tuntuu mahdottomalta. Näky seurakunnasta
ja kirkosta Jeesuksen opetuslapsien perheenä tuntuu hyvin kaukaiselta, ja oma
vaellukseni ei näytä tuottavan hedelmää. Haluaisin antaa periksi.
Silloin ajattelen Heprealaiskirjeen sanoja: "Juoskaamme
sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna
Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään." Katse
Jeesukseen. Se taitaa olla paras
neuvo elämän vaellukselle, varsinkin sellaiselle joka haluaa olla mukana
seuraamassa Jeesusta, ja kutsumaan muita seuraamaan häntä. Loppujen lopuksi
tämä vaellus on juuri niin yksinkertainen. Ja samalla niin vaikea. :-)
Christoffer Perret
Helsinki
