Ann-Marie Pesonen
”Äiti, milloin on pääsiäinen? Milloin tulee kesä? Mä odotan,
että pääsen isin kanssa grillaamaan nakkeja.”
Kotonamme eletään jatkuvassa odotuksessa kohta neljävuotiaan
tyttäremme kanssa. Kun jouluaatto oli ohi, alettiin odottaa pääsiäistä ja nyt
odotetaan kesää.
Odottaminen on hyvin intensiivistä ja mitä lähempänä
odotuksen kohde on, niin sitä suuremmaksi kasvaa kihelmöivä innostus. Kun sitä
seuraa äitinä vierestä, niin siinä on jotain todella liikuttavaa. Joskus
odottaminen on kyllä myös turhauttavaa, kun minuutit tuntuvat tunneilta
ikkunalla istuessa, isovanhempia odottaessa.
Mitä tai ketä sinä odotat?
Raamattu puhuu Herran odottamisesta. ”Odota Herraa. Ole
luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.” (Ps. 27:14) Joskus
siinäkin voi käydä kärsimättömäksi ja epätoivoiseksi, kun jonkin asian kanssa
odottaa, että Herra tulisi, ilmestyisi, toisi apunsa ja kenties puuttuisi aivan
ihmeellisellä, yliluonnollisella tavalla tilanteeseen.
Usein huomaan odottavani ennen kaikkea sitä, että Jumala
toimisi. Mutta odotanko Häntä itseään? Odotanko sitä, että saan olla Hänen
kanssaan? Odotanko sitä, että Hän kohtaa minut, tekee työtään minussa? Odotanko
sitä totuuden peiliä, jonka Hän tuo eteeni rakkaudessaan?
Pääsiäisen aikana minua puhutteli Jeesuksen ja Magdalan
Marian kohtaaminen (Joh. 20:11-18). Maria huomasi Jeesuksen haudan olevan
tyhjä. Hän oli hyvin hämmentynyt, järkyttynyt ja surun murtama.
Hän ei varmasti osannut edes odottaa kohtaavansa Jeesuksen.
Raamattu puhuu siitä, että opetuslapsetkaan eivät oikein ymmärtäneet, että
Jeesus nousisi kuolleista. Kaikki vaikutti olevan ohi Jeesuksen kuoltua.
Maria oli tunnekuohunsa keskellä eikä ensin edes tunnistanut
Jeesusta. Mutta sitten yht’äkkiä hän kuuli oman nimensä: ”Maria”. Hän tajusi,
että tuo ääni olikin hyvin tuttu. Tuon äänen, joka on täynnä lempeyttä ja
rakkautta, hän oli kuullut ennenkin. Samassa Maria nostettiin surun ja
järkytyksen keskeltä ihan toisenlaisiin maisemiin. Kohtaamisen jälkeen hän
lähti innostuneena opetuslasten luokse kertomaan, että Jeesus elää! Maria oli
täynnä toivoa!
Tänään me voimme pysähtyä kaikkien kiireidemme tai mieltä
askarruttavien asioiden keskellä odottamaan Herraa. Ja Hän tulee! Saamme
kohdata ylösnousseen Herramme. Hän antaa meille voiman, Hän täyttää meitä
elämällä, rakkaudella, rauhalla ja toivolla. Mitä itse kukin meistä tarvitsee.
Hän puhuu meille ja viitoittaa tietä, näyttää suunnan.
Hän tekee toki ihmeitäkin ja muuttaa olosuhteita. Olen
saanut kokea sen itsekin. Saamme odottaa myös sitä, että Hän ilmestyy kaikkivaltiaana
ja auttaa meitä.
Mutta ennen kaikkea Hän haluaa kohdata meidät ja täyttää
meitä Hengellään. Hän haluaa myös osoittaa, missä olemme uskoneet valheita,
jotta meissä voisi asua yhä enemmän totuus ja elämä.
Tänään minä haluan odottaa Häntä ja täyttyä sillä toivolla,
jonka Hän antaa ennen kuin astun niihin haasteisiin, jotka ovat edessäni.
Tänään haluan antaa Herrani valaista ajatukseni ja asenteeni, jotta totuus saa
suuremman sijan minussa. Tänään kaipaan olla niin täynnä toivoa, rakkautta,
armoa ja elämää, että voisin välittää niitä muillekin.
 |
| Ann-Marie Pesonen |
