Me vietämme nykyään paljon aikaa kasvot kuvaruutuun päin.
Televisio ja nettimaailma ovat muuttaneet elämäämme paljon, ainakin niiden
kohdalla, joilla on varaa kuvaruutuun eli televisioon, tietokoneeseen tai
älypuhelimeen. Olemme ikään kuin kasvokkain sellaisen todellisuuden kanssa,
joka on luotu kaukana. Ennen ihmiset olivat ”kasvokkain” vain lähellä olevan
todellisuuden kanssa, sellaisen, johon katse lähiympäristössä ylettyi. Nyt
eteemme tulvii erilaisia kuvia eri puolilta maailmaa ja jopa avaruudesta.
Mitä tämä ”kasvokkain” oleminen meihin vaikuttaa?
Itse ainakin huomaan olevani kyllästynyt, kylläkseni saanut.
Totta kai edelleen esimerkiksi hyvä elokuva tuottaa mielihyvää, mutta vain, jos
juoni on hyvä. Nyt kuva ei enää itsessään riitä viehättämään, vaan siihen
kaipaa sisältöä. Kuvien paljous on aiheuttanut sen, että niistä on tullut osittain
ikään kuin roskaa, jota täytyy työntää syrjään nähdäkseen jotain kaunista ja
hyvää.
Raamattu kertoo, että ihminen on luotu olemaan kasvokkain
Jumalan kanssa. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet
loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1:27. Olen yrittänyt
ymmärtää tuota Jumalan kuvana olemista siten, että olemme ihmisenä kuin peili,
joka kuvastaa sitä, johon päin ihminen on kääntynyt. Jos vietämme aikaa
kasvokkain Jumalan kanssa, häneen päin kääntyneenä, alamme heijastaa hänen
kuvaansa. ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta
kirkkauteen.” 2. Kor. 3:18a
Kirkkain kuva Jumalan kasvoista on Jeesus. ”Hän on pelastanut
meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan,
hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on
näkymättömän Jumalan kuva.” Kol. 1:13-15.
Miten voisimme olla ”kasvokkain” Jeesuksen kanssa? Itselleni
se tarkoittaa ainakin Raamatun lukemista. Kaiken kuva- ja infotulvan keskellä
Raamattu ikään kuin huokuu rauhaa ja puhtautta. Jos en pääse Raamattuun
käsiksi, käyn mielessäni ulkomuistista läpi kymmentä käskyä (2. Moos. 20:2-17), uskontunnustusta (katekismus.fi) ja Isä meidän -rukousta (Matt. 6:9-13).
Niillä kristityt ovat pärjänneet ainakin viimeiset 500 vuotta, siitä lähtien,
kun Martti Luther löysi Raamatun ydinasiat uudelleen. Niiden läpi käyminen joka
päivä ei vie montaa minuuttia ja ne palauttavat mieleen ja sydämeen Jeesuksen
kasvot.
Seurakunnassa saan olla kasvokkain muiden Jeesuksen
seuraajien kanssa ja yhdessä heidän kanssaan ”kasvokkain” Raamatun ja sen
mukaisen opetuksen kanssa.
Yksin tai yhdessä muiden kanssa rukoillessa saan aavistella
Pyhän Hengen läsnäoloa meissä ja minussa. ”Me kaikki, jotka kasvot
peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman
kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka
on Henki.” 2. Kor. 3:18
Mieti, mitä klikkaat auki! Kannattaa avata ainakin Raamattu,
seurakunnan ovi ja oma sydämensä rukoukseen, esimerkiksi Isä meidän -rukouksen
sanoin. Niiden kautta opimme tuntemaan Jeesuksen rakastavat ja pyhät kasvot yhä
paremmin. Ilman häntä olen kuin kuva tai peili ilman sisältöä. Hänen kasvonsa
taas ovat parasta, mitä tiedän. Lopulta tulemme näkemään hänet
lähietäisyydeltä: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta,
mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” 1. Kor. 13:12
 | Jukka Jämsén
jukka.jamsen(ät)evl.fi
Jukka toimii Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteerinä (lähetys- ja kansainvälinen työ) ja asuu Jyväskylässä. Hän on Kirsin mies ja neljän lapsen isä. Ulospäin suuntautuva seurakunta armolahjoineen innostaa edelleen! Jukka vastaa New Winen johtajaretriittitoiminnasta |
