Sankari voi tuntua turhan hienolta sanalta, mutta uskallan
kuitenkin käyttää sitä. Jokaisella sellainen varmaankin on, joku, jota ihailee
tai kunnioittaa ainakin jollakin tavalla. Lopulta elämämme tärkeimpiä asioita
on se, keitä pidämme sankareina. Se muovaa vähitellen luonnettamme. On hyvä
tarkkailla, ketä ihailemme, sillä se kertoo, mihin suuntaan olemme muuttumassa.
Jumalalta oppiminen on suhteessa oppimista. Nykyisin
puhutaan usein mentoroinnista. Se oli Jeesuksen menetelmä, kun hän valmensi
kahdentoista opetuslapsen joukkoa. Se oli myös Paavalin elämäntyyli: ”Seuratkaa
minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta” (1. Kor. 11:1), ”Noudattakaa
minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät
meidän tavallamme.” (Fil. 3:17) Paavali kulki lähetysmatkoillaan yleensä tiimin
kanssa ja uskalsi olla esimerkkinä toisille, vaikka hänenkään elämänsä ei
tietenkään ollut täydellistä.
Tahtoisin rohkaista meitä, että hankkisimme elämäämme
Paavalin, Barnabaksen ja Timoteuksen (Apt. 15-16), tai voisimme hahmottaa,
keitä he elämässämme ovat. Meillä olisi hyvä olla Paavali, joku hengellinen isä
tai äiti, meillä olisi hyvä olla Silas tai Barnabas, tasavertainen rohkaisija
ja työtoveri. Samoin meillä olisi hyvä olla myös Timoteus, joku nuorempi, joka
voi kasvaa meidän kanssamme.
Jos tällainen hahmottaminen tuntuu vieraalta, niin tärkeää
on kuitenkin, että mahdollisuuksien mukaan elämme seurakunnan yhteydessä
tavalla tai toisella. Seurakunnassa voimme nähdä, miten toiset kristityt elävät
ja ottaa heistä mahdollisesti mallia. Heissä voimme aavistella myös Jeesuksen
läsnäoloa ja Jumalan kehittämää luonteenlaatua. Itselleni esikuvat ovat olleet
tärkeitä vuosien varrella yrittäessäni hahmottaa, miten kristittynä tulisi
elää. Jeesus on myös antanut nimenomaan yhteen kokoontuville seuraajilleen
suuria lupauksia. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni,
siellä minä olen heidän keskellään." (Matt. 18:20)
Tärkein on siis lopulta suurin sankarimme, Jeesus Kristus.
”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle
arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen
heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.” (Fil.
3:8)
A. W. Tozer on todennut vapaasti sovellettuna jotenkin näin:
Tärkein asia sinussa on se, mitä uskot Jumalasta. Muutut sen kaltaiseksi, jota
palvot.
(“What comes to mind when we think about God is the most
important thing about us.” “Whatever a man wants badly and persistently enough
will determine the man's character.”)
Kannattaa siis olla tarkkana sen suhteen, ketä ihailee, ketä
pitää sankarina. Se muovaa meitä.
Jukka toimii Suomen Lähetysseurassa Lapuan hiippakunnan
lähetyssihteerinä ja asuu Jyväskylässä. Hän on Kirsin mies ja neljän lapsen
isä. Ulospäin suuntautuva seurakunta armolahjoineen innostaa edelleen! Jukka
vastaa New Winen johtajaretriittitoiminnasta.