Mikko Matikainen
Keväällä katselin pihassamme kasvavaa omenapuuta. Lehdet
puskivat esiin ja kukat puhkesivat. Puun ympärillä oli surinaa ja pörinää, kun
mehiläiset ja kimalaiset kävivät imemässä mettä. Samalla ne pölyttivät
omenapuun kukat. Eri lajikkeiden omenapuut pölyttävät toisensa parhaiten. On
olemassa lajikkeita, joiden hedelmä sinänsä ei ole kummoista syötävää, mutta ne
tekevät lähellään kasvavat puut todella hedelmällisiksi. Erilaisuus tekee
konkreettisesti omenapuut hedelmällisiksi ja tuottaa runsaimman sadon. Tämän
vuoksi on hyvä istuttaa eri lajikkeita samalle alueelle. Kun kukat ovat
täyttäneet tehtävänsä, tuottaneet iloa ja ruokkineet pörisijät, ne vähitellen
kuihtuvat ja kuolevat.
Kevään edettyä kuihtuneet kukat ja niiden terälehdet
satoivat tuulen puhaltaessa maahan. Hetken valkoiset kukat värjäsivät nurmikkoa
maatuakseen sitten pois näkyvistä. Kuihtuneet kukat antoivat vielä ravinteensa
maahan. Nyt lehtien seassa, melkein silmiltämme salassa, on nähtävissä omenan
alkuja. Vielä niitä täytyy etsiä lehtien keskeltä, sillä ne eivät juurikaan
erotu samanvärisistä lehdistä. Syyskesällä tilanne muuttuu omenien saadessa
vähitellen muotoaan ja väriään. Kypsyvät hedelmät tekevät omenapuun jälleen
hyvin kauniiksi. Kun omenat ovat valmiit, koittaa korjuun aika.
Jos omenapuusta irrottaa keväällä oksan ja laittaa sen
veteen, niin se saattaa kukkia, mutta hedelmää se ei voi tuottaa irrallaan
omenapuun rungosta. (Vrt. Joh. 15:5) Hedelmän kasvaminen ottaa aikaa ja vaatii
yhteyttä sekä suotuisia olosuhteita. Hedelmän kasvua ei voi pakottaa, mutta sen
kasvua voi seurata ja siihen voi suostua. Oksan on pysyttävä rungossa ja näin
se saa tarvitsemansa ravinnon sekä nauttii auringon valosta. On puhuttelevaa,
että tuottaakseen hedelmää omenapuu joutuu luopumaan kukista, joiden tilalle
hedelmät sitten kasvavat. Voisiko olla niin, että elämään liittyvän kauneuden
väistyminen ja Hengen hedelmien kasvu liittyvät jollakin salatulla tavalla
toisiinsa.
Omenapuuta katsellessani olen ajatellut kristityn elämää. On
aika kukoistaa, herättää toisissa iloa nuoruuden innossa, sitten saa luopua
nuoruuden hehkeydestä ja alkaa kasvaa vastuuntunnossa. (ja silti pysyä
tuoreena) Salatulla tavalla Jumalan Henki pääsee kasvattamaan Hedelmiään,
rakkautta, iloa, rauhaa ja monia muita hyviä asioita. Ihminen voi kyllä kukkia
nuoruuden innolla, mutta irrallaan Jeesuksesta hän ei kypsy ja tuota ikuisesti
kestävää hedelmää. On erittäin puhuttelevaa olla lähellä kokenutta ihmistä,
joka on elämän karaisema, täynnä Hengen hedelmää, iloa ja rauhaa. Uurteet
kasvoissa ja naurunrypyt tekevät ihmisen kauniiksi, eri tavalla, kuin nuoruuden
kauneus. Jeesuksessa ihminen on aina kaunis omana itsenään ja omassa
elämänvaiheessaan.
Yhteys Jeesukseen on myös yhteyttä Hänen maailmanlaajaan
ruumiiseensa, jossa saamme olla mukana. Odotan innolla Himoksen New
Wine-tapahtumaa, jossa saamme olla yhdessä ja iloita omasta elämän
vaiheestamme, Jumalan luomiskauneudesta omassa ja toisten Jumalan lasten
elämässä. On suuri etuoikeus kokea yhteyttä toisiimme ja Herraamme. Me saamme
rukoilla yhdessä, viipyä sanan äärellä ja ylistää. Saakoon rakkauden Henki saa
tehdä hyvää työtään meissä jokaisessa, kiinnittää meidät yhä lujemmin
Jeesukseen, havahduttaa meidät antamiinsa lahjoihin ja kasvattaa meissä Hengen
Hedelmää. Iloitsen yhteisestä näystämme ja erilaisuudestamme.
Vuorovaikutuksessa toistemme kanssa voi tapahtua ristiin pölytystä eri
porukoiden ja seurakuntien kesken. On mahtavaa olla koko perheenä yhdessä
koolla ja luottaa siihen, että lapset, nuoret ja me kaikki saamme osamme.
Kukitaan ja kypsytään keskellä kauneinta kesää. Nähdään Himoksella.
Mikko Matikainen
Kuka on Mikko Matikainen?
Mikko pitää itseään Jumalan juoksupoikana, aviopuolisona ja
yksinkertaisena isänä. Mikko palvelee Kristusta Rekolan seurakunnan
kirkkoherrana Vantaalla. Hän haluaa auttaa seurakuntaa ja sen jäseniä kuulemaan
Jumalan ääntä ja ottamaan käyttöön Herran antamat lahjat sekä elämään ilon
pilke silmissä.
