torstai 10. toukokuuta 2012

Opetuslapsen elämä 24/7

”Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.” (All that is necessary for the triumph of evil is that good men do nothing.) (Edmund Burke)

Ajatuksena ihmisten jako selkeästi hyviin ja pahoihin on arveluttava. Jokaisessa meissä on Jumalan luoma hyvyys ja toisaalta syntisyyden, rikkinäisen Jumala-suhteen synnyttämä pahuus. Kuitenkin tämä lainaus on mietityttänyt minua paljon. Usein me Jeesuksen seuraajat rukoilemme, että Jumala puhuttelisi heitä, jotka eivät tunne Jeesusta omana pelastajanaan. Toivomme, että Jumala kutsuisi luomaansa ihmistä niin, että tämä tulisi kyselemään meiltä Jeesuksen seuraajilta suuntaa elämälleen, eikä meidän tarvitsisi kertoa Jumalasta muille. Näin välttäisimme kiusallisen tunteen siitä, että tyrkytämme toisille jotakin sellaista, jota he eivät halua kuulla

Löydän itsestäni helposti sen ajatuksen, että Jumala kyllä kutsuu ihmisiä luokseen, eikä minun tarvitse olla aktiivinen heidän etsimisessään. Uuden testamentin antama kuva on kuitenkin toisenlainen. Elämä ruhjoo ja puhuttelee kyllä jokaista, mutta Jumalan hyvyys tulee näkyviin ennen kaikkea Jeesuksessa. Ristin ja ylösnousemuksen tuntemaan oppiminen ja elävän Jeesuksen kohtaaminen on välttämätöntä. Kuitenkin ihminen voi elää koko elämänsä kohtaamatta Jeesusta, jos me Jeesuksen seuraajat emme elä todeksi hyvää sanomaa emmekä kerro sitä eteenpäin.

Kumpi on todennäköisempää: se, että Jumala onnistuu puhuttelemaan niitä, jotka lukevat Raamattua, kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa? Vai se, että hän onnistuu puhuttelemaan niitä, jotka eivät voisi vähempää välittää Raamatusta, rukouksesta ja seurakuntaelämästä? Voisikohan asia olla niin päin, että Jeesus haluaisi puhutella meitä seuraajiaan, niin että me osaisimme mennä toisten ihmisten luokse?

En tarkoita tässä mekaanista evankeliumin paasaamista kaikille, vaan herkkyyttä kuulla Pyhän Hengen hiljaiset kehotukset ja taitoa kohdata ihmisiä näiden kehotusten ohjaamana. Herkkyyttä ymmärtää, milloin voi tarjoutua rukoilemaan sairastavan naapurin puolesta. Rohkeutta kuunnella Jumalan ääntä sisällään, kun tulee sitkeästi mieleen joku ihminen, jota pitäisi käydä tapaamassa tai jolle olisi hyvä ehkä soittaa. Suostumista jonkun ajatuksen tai raamatunpaikan kertomiseen, kun sellainen pukkaa mieleen jotakin tiettyä ihmistä varten. Kokemukseni mukaan tämä on hyvin rohkaisevaa ja jopa hauskaa! Samaa sanovat muutkin, jotka ovat uskaltaneet kokeilla. Jumalalla on rohkaisevaa sanottavaa meille kaikille. Sen kuulemisesta en ole kuullut kenenkään loukkaantuvan, jos toimitaan hienotunteisesti ja kunnioittavasti. Pyhä Henki etsii ihmisiä ja haluaa meidän olevan mukana etsimisessä.

Jos haluamme tietää, millaista on Jeesuksen seuraajan elämä 24/7, kannattaa muistaa Matteus7/24: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” Jumala on luvannut olla kanssamme, kun yritämme kuunnella hänen ääntään. Sitä kuulemme Raamatussa ja Raamatun mukaisesti omassatunnossamme ja armolahjojen kautta. Kuunnellaan hyvää Jumalaa, aktiivisesti, ja laitetaan kuulemaamme käytäntöön, levollisesti. Koko ajan. Joka päivä.

Jukka Jämsén

Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri