perjantai 22. toukokuuta 2015

Tulvat tulevat – juurtunut usko kestää

Tulvat tulevat – juurtunut usko kestää

Kemijoki virtaa nyt vuolaana, voimakkaana. Tulviva joki vetää katsojia ja ihmettelijöitä. Minullakin oli lasten ollessa vielä kotona tapana viedä heidät katsomaan, kuinka parkkipaikan merkki ja ajokieltomerkki nousevat vedestä. Joskus kokeiltiin myös istumista veden saartamalla penkillä.

Tulviva joki on pelottavan voimakas. Kunnioitus veden suurta määrää ja uudenlaisia, tuntemattomia pyörteitä kohtaan herää luonnostaan. En tiedä, oliko Heprealaiskirjeen kirjoittajan silmien edessä tulviva virta vai tasaisesti uomassaan virtaava joki, kun hän kirjoitti: ”meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielissämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.”

Heprealaiskirjeen saajien joukko oli ”toisen polven” kristittyjä. Jeesus itse oli aloittanut julistamisen  ja silminnäkijätodistajat olivat jatkaneet sitä ensimmäisen Helluntain jälkeen. Jumalan voimakas vahvistus ihmein ja merkein oli läsnä ja Pyhän Hengen lahjoja jaettiin tällekin kristilliselle sukupolvelle. Mutta koettelemusten pyörteet, vainot ja harhaopit houkuttelivat vetäytymään ja palaamaan entiseen elämään, joka näytti helpommalta.

Evankeliumin sana julistaa lupausta pelastuksesta, mutta siihen sisältyy myös varoitus. Iankaikkinen elämä on Jeesuksessa, vain hänessä ja hänen kauttaan. Myös meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme kuulemamme evankeliumi. Siinä on tänäkin päivänä voima ja lupaus tulevaisuudesta.  Ei anneta minkään tulvan tai pyörteen tempaista meitä varmalta ja lujalta perustukselta.

Meille voi käydä kuin puulle, joka joutuu tulvan aikana veden saartamaksi. Tulva ei kuitenkaan vie puuta, joka on vahvasti juurtunut perustalleen. Juurtunut usko kestää.


Leila Valmari