perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kolme sanaa...
On keskiviikkoilta, kello lähestyy kuutta. Olen kattanut pöydän ja odotamme KohtaamisRyhmämme porukkaa meille kotiin. Ovikello soi, ilta alkaa. Aloitamme iltapalalla ja kuulumisten vaihdolla. Puheensorinaa, naurua. Terveisiä niiltä, jotka ei päässeet paikalle. On taas mukava tavata. Ryhmämme on koko ajan avoinna uusille jäsenille, mikä pitää meitä porukkana sopivasti liikkeessä.

Puolen tunnin päästä otamme Raamatut kouraan, tänään käsittelemme yhden ryhmäläisen valitsemaa psalmia 139. Mika rukoilee lyhyesti: "Jeesus puhu meille, auta meitä oppimaan tuntemaan itseäsi paremmin". Perinteiseen tyyliin luemme jakeita vuorotellen ääneen. "Ollaan vähän aikaa hiljaa ja kuulostellaan, mitkä jakeet itse kutakin tänään koskettaa", sanoo Mika.

Hetken päästä jatkamme, kukin omalla tyylillään jakaen sitä, mikä tänään koskettaa. Avaan suuni: "Tuossa ihan alussa nuo kolme sanaa: minä tunnen sinut", Ps 139:1. Kerron ryhmälle jotain siitä, miksi juuri nämä sanat pomppasivat esille pitkästä psalmista. Olin päivällä ollut lapsuuteni kotikirkossa pitkästä aikaa. Siellä istuessani mieleeni nousi yllättäen eräs toinen minulle nuoruusvuosina tärkeä psalmi. Ja samalla mieleeni nousi kysymys: "Enkö minä olekin pitänyt lupaukseni?" Mielessäni vilisi tapahtumia menneiltä vuosilta. Iloisia ja kipeitäkin. Samalla syvä kiitollisuus ja ilo Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä täytti mieleni: "Kyllä, sinä olet pitänyt lupauksesi, kiitos!" Samalla tajusin, että sama uskollisuus on voimassa myös niissä asioissa, jotka ovat elämässäni tällä hetkellä kesken. Illalla psalmin sanat – minä tunnen sinut – jatkoivat tätä samaa puhetta. Kuinka turvalliselta tuntuikaan olla tunnettu ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. Kuulua Jeesukselle karvoineen päivineen. Samalla huomasin sisimmästäni nousevan halun ja kaipauksen tuntea Jeesusta entistä paremmin. Sisin olemukseni tuli ravituksi, kylläiseksi illallakin. Ja siihen riitti kolmen sanan kosketus.

Jokainen ryhmäläinen jakaa vuorollaan omia löytöjään ja sitä, mitä kokee Jumalan puhuvan. Mielenkiintoista, rohkaisevaa, erilaisia näkökulmia. On puhuttelevaa kuunnella toisia. Lopuksi jakaudumme pienempiin porukoihin ja rukoilemme toistemme puolesta. Jaamme kiitos- ja rukousaiheita. Jotkut aikaisemmin rukousaiheina olleet asiat ovat kääntyneet jo kiitosaiheiksi. Siunaamme toisiamme, jaamme mieleemme tulleita rohkaisun sanoja. Porukalla rukoileminen virkistää ja rohkaisee. Rukoilemme myös niiden puolesta, jotka eivät tänään päässeet paikalle. Kaksi tuntia on kulunut ja ryhmäläiset lähtevät.
Mitähän psalmia tutkimme seuraavalla kerralla?

Tiina Kilkki