Näin jatko-opintojen myötä tulee mietittyä monenlaista.
Pastorina pohidnta keskittyy monesti oman työn ja julistuksen arviointiin.
Aloitin pari viikkoa sitten kurssin, jonka tavoitteena on
johtaa opiskelijat pohtimaan evankeliumia ja sen julistamista. Kurssilla olen
kohdannut monta aika tavalla karua kysymystä, joita haluaisin sinut kutsua nyt
kanssani miettimään. Ohessa tarjoan myös lyhyesti omia ajatuksiani, mutta
parasta on, jos jaksat itse vastata kysymyksiin.
1. Mikä seurakunnassa on vikana?
Lähdin opiskelemaan viime elokuussa. Sitä ennen mietin pari
vuotta putkeen opetuslapseuteen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni monelta meistä
on opetuslapseus ja Jeesuksen kokonaisvaltainen seuraaminen hukassa. Olemme
liian usein joukko individualisteja ja konsumeristeja, joilta puuttuu
sitoutuminen Kristukseen. Tulemme kirkkoon kuin MacDonaldsiin ja haluamme
hampurilaisemme heti. Jos maku ei miellytä, emme jaksa nähdä vaivaa sen eteen -
saati sitten, että laittaisimme hengellistä ruokaa myös kotona. Laiskuus asuu
meissä usein. Rukous ja Raamattu liian harvoin.
2. Mikä evankeliumi on?
Tämä kysymys liittyy suoraan edelliseen. Jos kristityt eivät
ole sellaisia kuin heidän pitäisi olla, jotakin on varmaan pielessä
julistuksessamme. Olemmeko tehneet evankeliumista jotakin muuta kuin mitä se
on? Tunnilla mietiskelin esimerkiksi sellaista hyvin herätyskristillistä
ajatusta, että syntisen rukouksessa pyydetään usein Jeesusta asettumaan minun
sydämeeni asumaan. Mutta jos Jeesus muuttaa meille, silloinhan hän tulee
vieraaksi, ja minä olen edelleen talon isäntä! Olisikohan parempi alkaa
puhumaan siitä, että minä muutan Jeesuksen luo ja hän saa sanella elämäni
jatkossa?
3. Miksi joku tarvitsee evankeliumia?
Tämä kysymyksen tehtävänä on tsekata, osasitko määritellä
evankeliumin oikein edellisessä kohdassa. Mikä tekee evankeliumista niin
tarpeellisen? Vai esititkö evankeliumin edellisessä kohdassa niin, että sen
tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa ihmiselle? Mielestäni evankeliumi porautuu
ihmisen suurimpaan ongelmaan, joka on se, että haluamme itse määritellä oman
käsityksemme oikeasta ja väärästä. Juuri tämä oli ihmisen ensimmäinen synti.
Vaikka Aatami ei vielä ollutkaan hyvän- ja pahantiedon omppua haukannut, hän
kyllä tiesi mikä on oikein ja väärin. Olihan Jumala antanut käskyn olla
syömättä. Aatami kuitenkin halusi itse määritellä oikean ja väärän, ja loppu
onkin sitten historiaa. Kristuksen kuolema tekee lopun meidän itsekkyydestämme
ja hönen ylösnousemuksensa avaa meille mahdollisuuden elää elämää isolla eellä
hänessä.
4. Kuinka tärkeä asia taivas on?
Kuka ihmeessä keksi, että kristityt ovat matkalla
taivaaseen? Eihän se edes ole totta, sillä Jumala tulee luomaan uuden maan ja
uudet taivaat. Emme ole siis matkalla harppua soittelemaan pilvenlonkareelle,
vaan meidät on tarkoitettu jo nyt ottamaan osaa Jumalan iankaikkiseen
suunnitelmaan, jonka toteutuessa Jumalan valtakunta ei ole enää "jo nyt,
mutta ei vielä", vaan tässä ja nyt! Kristinuskossa ei ole kysymys
taivaaseen pääsemisestä. Tätä
julistamalla teemme kristinuskosta jotakin millä ei ole mitään tekemistä
päivittäisen elämämme kanssa.
5. Mitä ajattelet viimeisestä tuomiosta?
Pitäisikö viimeisellä tuomiollakin olla jotakin sijaa meidän
julistuksessamme? Uudessa testamentissa siitä puhutaan itse asiassa yllättävän
paljon, ja aina siitä sanottavat asiat eivät ole mieluisia. Jumala tulee
mittaamaan myös uskollisuuttamme hänelle, vaikka itse pelastuisimme "kuin
tulen läpi". Itse haluaisin katsoa Jeesusta silmiin, kun hän puhuu minun
elämästäni.
Lopuksi
Kovia sanoja. Haluaisin päättää ajatukseen, jonka Uuden
testamentin professorini Klyne Snodgrass lausui syksyllä: "Jumalan
valtakunta annetaan meille rajoittamattoman armon kanssa, mutta samalla se
esittää meille myös rajoittamattoman vaatimuksen." Kaikki annetaan
anteeksi, mutta samalla Jeesus kutsuu sinua antamaan kaikkesi ja kuolemaan
kokonaan itsellesi.
Armoa ja totuutta päivääsi!
Markus Nikkanen
Chicago
