perjantai 27. helmikuuta 2015

Yötyötä ja heijastuksia

Ajelin yöllä Turusta takaisin kotiin Vantaalle. Olin kohtuullisen tyytyväinen pitämääni koulutusiltaan. Ilta oli ensimmäinen ja osa seitsemän kokoontumisen sarjaa. Sen aikana minä ja työtoverimme pyrimme auttamaan turkulaisia omaksumaan mestarimme opettamaa elämäntapaa. Elämäntavan askeleet löytyvät Luukkaan evankeliumin 10. luvusta. Nämä askeleet ovat: 1) Siunaa, 2) ystävysty, 3) auta missä voit ja 4) kerro Jeesuksesta. Jos harjoitamme niitä tavoitteellisesti, niin elämäntapamme muuttuu. Tässä tarvitaan myös vertaistukea, rohkaisua ja kestävyyttä.

Sytyttävän illan tuoma innostus ja adrenaliini olivat jo hiipuneet auton tasaiseen jurinaan ja  ympäröivään pimeyteen. Auton valot leikkasivat yöhön kapeaa valokäytävää. Kello lähestyi jo yhtä. Vaarallinen väsymys hiipi salakavalasti yhä syvemmälle olemukseeni. Innostetut ihmiset ovat nukkumassa ja minä tsemppasin yksikseni pysyäkseni hereillä. Ajaessani päätin opetukseni mukaisesti siunata toisia pimeydessä kulkevia. Huomasin tuon auttavan ajamistani ja jaksamista. Jos vastaan tulevan valot pysyivät pitkinä liian pitkään, niin väläytin valojani, mutten tuntenut normaalin suuruista ärtymystä. Pyysin Jeesusta siunaamaan vastaan tulleen elämää.

Toisten siunaaminen vaikuttaa näköjään oikeasti asenteisiimme. Asenteet tulevat esiin käytännön valinnoissamme. Autossa toisia siunatessani tuntui siltä, että Jeesus oli jotenkin konkreettisemmin läsnä. Sain myös jätettyä sen toisten ”siunailun” vähemmälle. Omalta puoleltani pyrin vaihtamaan ajoissa kaukovalot lyhyiksi, mutta sain pari valojen väläytystä muistutukseksi, etten aina tullut tehneeksi niin ajoissa. Matkan ärsyttävyys helpotti ja pääsin turvallisesti kotiin. Mielessäni pyörähtivät Jeesuksen sanat:” Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)


Pimeydenkin keskellä Jeesus on maailman valo. Jokainen valonsäde, tulipa se mistä tahansa, muistuttaa meitä Hänestä. Pimeys on vain valon puutetta. Jumalassa ei ole pimeyden häivääkään. Tässä pimenevässä maailmassa saamme seurata Jeesusta, olla elämäntarinassamme juuri sillä paikalla jossa olemme. Juuri tällaisena ja tässä voimme osaltamme heijastaa Hänen valoaan eteenpäin. Joskus tuo heijastus voi muuttaa toisen ihmisen elämän ja hän pääsee elämänsä kanssa Jumalan rakkauden hoitavaan valoon. Hän voi kohdata Jeesuksen ja löytää elämäänsä tarkoituksen. Jännä juttu, mutta vakuutuin opetuksestani jälleen kotimatkalla… oppia ikä kaikki.

Mikko Matikainen