Vuodet vierivät ja lapset kasvavat, niin myös seurakunnassa
mukana olevat lapset. Sekä omat että toisten omat. Tämän olen huomannut hyvin
kuluneiden 14 vuoden aikana, jolloin KohtaamisPaikka on ollut olemassa.
Yksi tärkeä lähtökohta KohtaamisPaikan toiminnassa oli se,
että lapset ovat tärkeitä seurakuntalaisia. Halusimme, että lapset perheineen
pääsevät helposti mukaan seurakuntayhteyteen. Toinen pointti oli se, että
meillä on lapsillekin hengellistä opetusta emme siis tarjoa lastenhoitoa tai
puhu ”lastenhoidosta”. Kolmas asia alusta asti oli se, ettei meillä ole ollut
palkattua lapsityöntekijää. Lastenohjelmista ovat kaikki nämä vuodet vastanneet
seurakuntalaiset, usein lasten vanhemmat. Monille lastenohjelmavastuu on koko
perheen juttu, siis isätkin ovat mukana! Vastuuvuoro tulee kolmisen kertaa
lukukaudessa.
Lasten läsnäolo seurakunnassa on rohkaisevaa. Kerron sinulle
joitakin innostavia välähdyksiä syksyltäni. Olen siunaamassa ehtoollisen aikana
lapsia alttarilla. Silmät ilosta loistaen he ottavat vastaan siunauksen. Heidän
avoimuutensa koskettaa. Tai erään äidin laittama maili rohkaisee. Hän kertoo
viidesluokkalaisen tyttärensä innosta olla mukana rakentamassa PerheKohtaamisen
toimintapisteitä. Kuukauden odottaminen seuraavaan kertaan tuntuu tytöstä liian
pitkältä ajalta. Tai lastenohjelmien vetäjien viesti lasten innosta jakaa omia
rukousaiheitaan ja rukoilla yhdessä rohkaisee.
On hienoa saada nähdä, kuinka uudet sukupolvet ottavat omaa
paikkaansa seurakunnassa myös vastuunkantajina. Syksyn alussa juttelin erään
nuoren opiskelijan kanssa, kun hän
oli tulossa mukaan vetämään varkkien juttuja. Sanoin hänelle, että on hienoa,
kuinka hän samalla on nuoremmille lapsille esikuvana Jeesukseen uskovasta
nuoresta miehestä. Tähän tämä nuori mies vastasi, että hän itsekin muistaa
hyvin, kuinka joitakin vuosia aikaisemmin oli katsellut vanhempia poikia
ihaillen ja mallia ottaen.
Jeesus otti lapset rakasten syliinsä ja siunasi heitä.
Rakennetaan seurakunnistamme sellaisia, joissa kaikenikäisten lastenkin on hyvä
olla ja kasvaa.
Kirjoittaja Tiina Kilkki on Jyväskylän KohtaamisPaikan
työssä yhdessä miehensä Mikan kanssa.
