Ihmeet herättävät ihmetystä. Myös uskovien keskuudessa. Se
on saanut minut pohtimaan ihmeen olemusta ja merkitystä.
Länsimaiset ihmiset määrittelevät yleensä ihmeen
”luonnonlaeista poikkeavaksi tapahtumaksi” tai ”luonnonlakien vastaiseksi
toiminnaksi”. Nämä määritelmät perustuvat maailmankuvaan, jonka mukaan Jumala
loi maailman, mutta ei puutu nyt sen toimintaan. Maailmassa toimivat
luonnonlait ja siksi ihme merkitsisi Hänen murtautumistaan todellisuuteen,
jossa Hän ei ole läsnä.
Raamatun maailmankuva on toisenlainen: Jumala antaa sateen
ihmisille (Matt.5:45), saa ruohon kasvamaan (Ps. 104:14) ja pitää kaikkea yllä
Hänen sanansa voimalla (Hebr.1:3). Raamatullisessa kosmologiassa taivas ja maa
eivät ole vastakohtia toisilleen vaan ne sivuavat toisiaan. Jumala loi maailman
ja on aktiivisena sen keskellä.
Jotkut eivät usko ihmeisiin ellei kyseessä ole ”tapahtuma,
jota on mahdoton selittää luonnollisilla tekijöillä.” Tämä määritelmä on liian
tiukka jos otamme vakavasti ”raamatulliset ihmeet”. Raamatun valossa. Jopa
monet Jeesuksen tekemät ihmeet osoittautuisivat epäaidoiksi. Jeesus paransi
Pietarin anopin kuumeesta koskettamalla häntä ja käskemällä kuumetta
(Mark.1:30-31; Luuk.4:39). Skeptikko voisi todeta, että kosketus ja käskysanan
kuuleminen voi tuottaa suggestiivisen psykologisen tunteen ja siten kyseessä ei
olisi puhtaasti jumalallinen tapahtuma. Jeesus paransi myös erään halvaantuneen
miehen antamalla hänen syntinsä anteeksi (Mark.2:5-12) ja siihenkin voisi joku
todeta: joskus halvaantumisen syyt ovat psykologisia.
Jotkut ovat sitä mieltä, että ihmeet pitäisi ”havaita
objektiivisesti” eli jokaisen pitäisi kyetä toteamaan todistusaineiston
perusteella, että kyseessä on ihme. Raamatun määritelmä ihmeestä ei ole
tällainen: ihmeet voivat herättää ihmisen hengellisesti (kuten Paavali) tai
paaduttaa hänet hengellisesti (kuten farao). Joskus jopa hengellisen elämän
ekspertit ovat sokeita Jumalan tekemille ihmeille: fariseukset väittivät, että
Jeesus teki ihmeitä saatanan voimalla. Siksi ei ole ihme, että jotkut
uskovaisetkin leimaavat karismaattisuuden shamanismiksi tai emotionaaliseksi
manipulaatioksi.
Näyttää siis siltä, että monet määritelmät ihmeistä
osoittautuvat ongelmallisiksi. Parhaimman määritelmän olen löytänyt teologian
tohtori Wayne Grudemilta (Systematic Theology, 1994). Hänen mukaansa ”ihme on
vähemmän yleinen Jumalan toiminta, jossa hän herättää ihmisissä kunnioittavaa
pelkoa ja ihmetystä sekä antaa todistuksen itsestään.” Tämä määritelmä ottaa
huomioon Raamatun maailmankuvan, jossa Jumala vaikuttaa aktiivisesti maailmaan.
Grudem huomauttaa, että ”ihmeistä” puhuminen kertoo
maailmakuvasta, jossa ”luonnollinen” ja ”yliluonnollinen” erotetaan toisistaan.
Evankelistat eivät käyttäneet sanaa ”ihme” tässä merkityksessä. He käyttivät
kreikan kielistä sanaa ”merkki” (hepr. ’oth, kreik.semeion), joka viittaa
johonkin toiseen, erityisesti Jumalan toimintaan. ”Ihme” (hepr. mopeth, kreik.
teras) tarkoittaa tapahtumaa, joka saa ihmiset hämmästyksen ja ihmetyksen
valtaan. ”Voimalliset teot” (hepr. geburah, kreik. dynamis) on teko, joka
sisältää suuren jumalallisen voiman. Raamatun kirjoittajat käyttivät usein
ilmaisua ”ihmeet ja merkit” kun he viittasivat ihmeisiin (2 Moos.7:3;
5Moos.6:22; Ps.135.9; Apt.4:30; 5:12; Room.15:19) Nämä sanat eivät tarkoita
ihmettä siinä merkityksessä, että jokin tunkeutuu toisesta maailmasta tähän
maailmaan. Ne merkitsevät signaaleja, merkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa
tässä todellisuudessa.
Mikä sitten pitäisi hyväksyä ihmeeksi? Jeesuksen syntyminen
neitsyestä oli ihme, mutta voisivatko epätavalliset rukousvastaukset olla
ihmeitä? Vastaus on myöntävä jos ne aiheuttavat ihmetystä ja ihmiset kokevat
Jumalan toimivan niiden kautta. Profeetta Elia rukoili kolmen vuoden ajan, että
Israelissa ei sataisi. Sen jälkeen hän rukoili sateen tuloa ja se tuli (1
Kun.17:1; 18:42-45; Jaak.5:1-18). Joku voisi pitää sattumana, mutta se voidaan
luokitella ihmeeksi.
Miksi Jeesus teki ihmeitä? Tärkein syy oli se, että ihmeet
olivat signaaleja siitä, että Jesajan julistama lopunajan aikakausi oli alkanut
(Matt.11:4-6 vrt. Jes.35:5-6;61:1). Parantumisihmeet ja demonien ulosajot
olivat myös osoitus siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle
(Matt.10:7-8; 12:28; Luuk.9:1-2).
Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tuloa maan päälle ja
lähetti oppilaansa sen merkiksi parantamaan sairaita ja ajamaan ulos demoneja.
Apostolien teot kertovat, että juuri niin tapahtui. Sen pitäisi olla
normitoimintaa meillekin.
Ari Puonti
Kirjoittaja on Helsinki Vineyard-seurakunnan johtaja ja
Healing Rooms-järjestön hallituksen puheenjohtaja.
