”Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon on se, että hyvät
ihmiset eivät tee mitään.” (All that is necessary for the triumph of evil is
that good men do nothing.) (Edmund Burke)
Ajatuksena ihmisten jako selkeästi hyviin ja pahoihin on
arveluttava. Jokaisessa meissä on Jumalan luoma hyvyys ja toisaalta syntisyyden,
rikkinäisen Jumala-suhteen synnyttämä pahuus. Kuitenkin tämä lainaus on
mietityttänyt minua paljon. Usein me Jeesuksen seuraajat rukoilemme, että
Jumala puhuttelisi heitä, jotka eivät tunne Jeesusta omana pelastajanaan.
Toivomme, että Jumala kutsuisi luomaansa ihmistä niin, että tämä tulisi
kyselemään meiltä Jeesuksen seuraajilta suuntaa elämälleen, eikä meidän
tarvitsisi kertoa Jumalasta muille. Näin välttäisimme kiusallisen tunteen
siitä, että tyrkytämme toisille jotakin sellaista, jota he eivät halua kuulla
Löydän itsestäni helposti sen ajatuksen, että Jumala kyllä
kutsuu ihmisiä luokseen, eikä minun tarvitse olla aktiivinen heidän
etsimisessään. Uuden testamentin antama kuva on kuitenkin toisenlainen. Elämä
ruhjoo ja puhuttelee kyllä jokaista, mutta Jumalan hyvyys tulee näkyviin ennen
kaikkea Jeesuksessa. Ristin ja ylösnousemuksen tuntemaan oppiminen ja elävän
Jeesuksen kohtaaminen on välttämätöntä. Kuitenkin ihminen voi elää koko
elämänsä kohtaamatta Jeesusta, jos me Jeesuksen seuraajat emme elä todeksi
hyvää sanomaa emmekä kerro sitä eteenpäin.
Kumpi on todennäköisempää: se, että Jumala onnistuu
puhuttelemaan niitä, jotka lukevat Raamattua, kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja
ylistämään Jumalaa? Vai se, että hän onnistuu puhuttelemaan niitä, jotka eivät
voisi vähempää välittää Raamatusta, rukouksesta ja seurakuntaelämästä?
Voisikohan asia olla niin päin, että Jeesus haluaisi puhutella meitä
seuraajiaan, niin että me osaisimme mennä toisten ihmisten luokse?
En tarkoita tässä mekaanista evankeliumin paasaamista
kaikille, vaan herkkyyttä kuulla Pyhän Hengen hiljaiset kehotukset ja taitoa
kohdata ihmisiä näiden kehotusten ohjaamana. Herkkyyttä ymmärtää, milloin voi
tarjoutua rukoilemaan sairastavan naapurin puolesta. Rohkeutta kuunnella
Jumalan ääntä sisällään, kun tulee sitkeästi mieleen joku ihminen, jota pitäisi
käydä tapaamassa tai jolle olisi hyvä ehkä soittaa. Suostumista jonkun
ajatuksen tai raamatunpaikan kertomiseen, kun sellainen pukkaa mieleen jotakin
tiettyä ihmistä varten. Kokemukseni mukaan tämä on hyvin rohkaisevaa ja jopa
hauskaa! Samaa sanovat muutkin, jotka ovat uskaltaneet kokeilla. Jumalalla on
rohkaisevaa sanottavaa meille kaikille. Sen kuulemisesta en ole kuullut
kenenkään loukkaantuvan, jos toimitaan hienotunteisesti ja kunnioittavasti.
Pyhä Henki etsii ihmisiä ja haluaa meidän olevan mukana etsimisessä.
Jos haluamme tietää, millaista on Jeesuksen seuraajan elämä
24/7, kannattaa muistaa Matteus7/24: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja
tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.”
Jumala on luvannut olla kanssamme, kun yritämme kuunnella hänen ääntään. Sitä
kuulemme Raamatussa ja Raamatun mukaisesti omassatunnossamme ja armolahjojen
kautta. Kuunnellaan hyvää Jumalaa, aktiivisesti, ja laitetaan kuulemaamme
käytäntöön, levollisesti. Koko ajan. Joka päivä.
Jukka Jämsén
Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri