perjantai 12. tammikuuta 2018

Mitä opin Mannerheimilta viiksivahasta ja kriisitilanteista

Suvi Kankkunen

Eräs fiktiivinen* tarina Mannerheimista kertoo, että hän sodassakin, ja erityisesti siellä, piti kiinni pienistä päivittäisistä rutiineistaan, kuten viiksiensä vahaamisesta, hiusten kampaamisesta ja saappaiden rasvaamisesta. Näistä hän tinki vain äärimmäisen pakon edessä, vaikka olisi pitänyt todennäköisenä, ettei iltaa enää näkisikään. Hän myös tilasi rintamalle pehmeää vessapaperia(!), suklaata ja hedelmiä.

Miksi? Eikö suuren kenraalin olisi kannattanut keskittää tuokin aikansa ja energiansa johonkin suurempiin kysymyksiin? Mannerheim oli nähnyt sodissa liian paljon epäinhimillisyyttä, kurittomuutta ja välinpitämättömyyttä, joiden näki alkavan pienistä laiminlyönneistä - ja pian millään ei enää ollutkaan mitään väliä. Hänellä olikin näiden pienten tekojensa takana suuri periaate: oman elämän hallinnan ja pienten mielihyvää tuottavien asioiden avulla hän piti kiinni sekä ihmisarvosta  että päätöksentekokyvystään, edellytyksistään kantaa valtava vastuunsa ja hoitaa velvollisuutensa maata ja kansaa kohtaan.

Kuinka päinvastainen tämä toimintatapa onkaan kuin oma asenteeni kiireessä ja paineen keskellä! Ensimmäisenä karsin itseltäni kaiken virkistävän ja palauttavan jo ajatuksenkin tasolla. Niihin ei kertakaikkiaan saa olla aikaa, koska on paljon painavampiakin asioita hoidettavana. On helppo nähdä, mihin tällainen asenne elämässäni pitkällä aikavälillä johtaa: uupumiseen, katkeroitumiseen – ja välinpitämättömyyteen, kyynisyyteen. Muistuttaa paljolti kurittomien sotilaiden mielentilaa.

Niinpä olen Jumalan kanssa ja avulla tässä talven aikana alkanut oppia toisenlaista asennoitumista ja toimintatapaa: vähintään kerran päivässä kuulostelen tietoisesti omaa mielentilaani ja mietin, mikä ilahduttaisi minua. Ja otan pienen hetken, josta päättäväisesti nautin - vaikka minulla olisi tekemättömiä töitä, odotuksia joihin en ole pystynyt vastaamaan, velvollisuuksia jotka odottavat.

Yleensä tämä ei vaadi mitään suurta järjestelyä. Tämänaamuinen työmatkakävely huurteisten puiden keskellä: nautin joka askeleesta. Eilen töiden jälkeen kannullinen haudutettua teetä ja jakso lempisarjaani sohvalla viltin alla ennen Prisma-reissua: lepoa ja rentoutumista. Kynttilän sytyttäminen työpöydälle paperien keskelle: valoa ja kauneutta.

Heli Sätilä kirjoitti viime viikon NW-blogissa tyytyväisyydestä, joka yhdessä uskon kanssa on suuri voitto (1. Tim. 6:6). Jotain tällaista olen kokenut tässä viime viikkoina. Yllättäen saatan havahtua siihen, että Jumala on läsnä näissä hetkissäni, ja tunnen hänen hymyilevän minulle. Uskoni vahvistuu tietoisen tyytyväisyyden valitsemisesta, ja uskoni vahvistuessa tyytyväisyys hyvin vaihtelevien olosuhteiden keskellä valtaa alaa.

Tällaisten tapojen vaaliminen mahdollistaa myös täydellisen antautumisen ja itsensä unohtamisen palvelemisen ilossa - ilman katkeroitumista, kyynisyyttä ja välinpitämättömyyttä. 
  

*Raija Orasen romaanissa Metsästäjän sydän (Teos 2010). Teos on fiktiivinen, enkä ole toistaiseksi saanut vahvistettua ko. tarinaa historiallisista lähteistä. Faktaa tai fiktiota, kertomuksen pointti on yhtä kaikki merkittävä.


Suvi Kankkunen

suvi.kankkunen(ät)svk.fi
Suvi asuu Tampereella ja johtaa uuden sukupolven HOPE-raamattukoulua Suomen teologisella opistolla. Hän on New Winen avustava johtaja, vastuualueenaan kesätapahtuma sekä nuorisojohtajien verkosto. Kiinnostuksen kohteet ulottuvat nykytanssista johtajien kehittämiseen ja tieteenfilosofiasta sisustusprojekteihin.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tyytyväisyys on valinta

Heli Sätilä

Minua ovat jo pitkään kiehtoneet Paavalin rohkaisevat sanat Timoteukselle: 
”Ja suuri voitto onkin jumalisuus (usko Jumalaan) yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” 
(1. Tim. 6:6; 1938) Paavali on edellä juuri varoittanut vääristä opettajista, jotka vääristelevät totuutta, haluavat kinastella joka asiasta ja pitävät jumalisuutta keinona rahallisen voiton saamiseen. Hän jatkaa, että ”emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1. Tim.6: 7-8) ja varoittaa rikastumisen halun ja rahan himon vieneen monet pois uskosta ja aiheuttaneen näille ihmisille monenlaista kärsimystä, esim. tyytymättömyyttä.

Vuoden 1992 käännösversiossa kerrotaan, että ”suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on… kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” New Living Translation ilmaisee asian: ”Yet true godliness with contentment is itself great wealth.” Viesti on: usko Jumalaan yhdessä tyytyväisyyden kanssa on ihmisen elämässä tärkeä ja tavoiteltava asia – elämän rikkaus.

Usko Jumalaan lienee selvä mitä sillä tarkoitetaan, mutta… Mitä on tyytyväisyys, mitä se saa aikaan ja miten siihen pääsee?

Uudessa testamentissa Paavalista saa sen kuvan, että hän oli tyytyväinen ihminen. Hän kohtasi monenlaisia vastoinkäymisiä: väkivaltaista vastustusta, vihapuhetta, sairastumisia, pettymyksiä, turhautumista, hylkäämisiä, puutetta. Silti hänellä tuntuu olevan – kuten muotia on sanoa – positiivinen ja optimistinen elämänasenne. Hän ei ollut ylioptimistinen haihattelija tai selkärangaton ”nössö”, eikä hän antanut helpolla periksi. Hän opetti Kristuksesta, puhui ihmisistä hyvää ja rohkaisi heitä, mutta ei epäillyt varoittaa harhaopettajista tai moittia vääristä motiiveista. Hän kirjoittaa, että ”minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan elää myös runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.” (Fil.4:11-12; 1938)

Mikä oli Paavalin tyytyväisyyden salaisuus? Hän jatkaa: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa” (jae 13). Kristuksellakin oli positiivinen elämänasenne, vaikka Hän kohtasi monenlaisia olosuhteita. Kristuksen asenteesta Paavali otti mallia. Ylösnousseen Kristuksen voimasta Paavali sai voiman tyytyväisyyteen. Toisin sanoen: usko ja luottamus Jeesukseen auttoivat olemaan tyytyväinen olosuhteista huolimatta.

Ennen ajattelin, että tyytyväisyys on vain tunne. Tunteethan ovat tunnetusti ailahtelevia ja olosuhteista riippuvaisia. Psykologien mukaan tyytyväisyys on asenne, jonka voi valita. Myös tyytymättömyys ja valittaminen ovat valintoja. Joyce Meyer kirjoittaa The Power of Being Thankful – Devotional -blogissaan (1): ”Sinulla ja minulla on päivittäin tilaisuuksia valittaa. Mutta valittaminen ei auta yhtään; se ainoastaan avaa oven sielunviholliselle. Valittaminen ei ratkaise ongelmia vaan luo kasvualustan suuremmille ongelmille. Valittamisen sijasta valitkaamme vastata Herralle joka päivä kehittämällä kiitollisuuden asenne (attitude of gratitude). Kyseessä ei ole vain hetkellinen kiitosmieli vaan jatkuva elämänasenne.”

Tyytyväisyys, kiitollisuus ja positiivisuus kytkeytyvät toisiinsa. Tyytyväisyys on valinta, johon tarvitaan Jumalan voimaa ja armoa. Ne meille on luvattukin! ”Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan (valitsemaan) mitään omin päin, mitään mikä olisi meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta.” (2.Kor.3:4,5; 1992)

Positiivista ja negatiivista elämänasennetta on tutkittu psykologiassa aktiivisesti jo kymmeniä vuosia. Merkittäviä eroja on havaittu mm. elinajan odotteessa, sairastumisriskeihin liittyvissä elintavoissa, elämän haasteisiin ja vastoinkäymisiin suhtautumisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa positiivisesti ajattelevien hyväksi. Negatiivisuuden on huomattu luovan kasvualustaa asioiden märehtimiselle, kateudelle ja vertailemiselle, valittamisen kierteelle, masennukselle, ahdistuneisuudelle ja pakenemiselle eristäytymiseen ja päihteisiin.

Lääkärit Mustonen ja Mattila totesivat nämä samat asiat Elämä pelissä -aineistosta: positiivisesti asioihin suhtautuva sietää paremmin vastoinkäymisiä eivätkä vastoinkäymiset kuormita ja harmita yhtä kauan aikaa tai yhtä intensiivisesti kuin negatiivisesti asiat näkevällä (jolla v-käyrä on jatkuvasti korkealla koska edellisestä pettymyksestä ei vielä ehdi toipua, kun seuraava jo tulee). Paavo Väyrysen kerrotaan kysyneen ”Voiko vitutukseen kuolla?” Tutkijat vastaavat ”Ehkei suoraan, mutta kyllä se merkittävästi riskejä suurentaa” (2).

Psykologiassa ajatellaan, että positiivisuus on luonteenpiirre, josta ehkä 25% on perittyä, mutta loppu määräytyy kasvatuksen ja oppimisen kautta. Negatiivisesti ajattelevallakin on siis toivoa oppia ajattelemaan positiivisemmin! Matka asenneuudistukseen voi tosin olla pidempi ja kuoppaisempi, mutta ei missään nimessä mahdoton. ”Kaikki minä voin hänessä (Kristuksessa), joka minua vahvistaa.”

Missä olen itse menossa? Joyce Meyerin sanoin: ”En vielä ole siellä missä toivoisin olevani, mutta en enää ole siellä missä olin vähän aikaa sitten”. Olen keskeneräinen, mutta – ihanaa! – olen kasvamassa. Ei Isä odota täydellisyyttä vaan avointa ja rehellistä sydäntä.

Tyytyväisyyden ja kiitollisuuden opettelemiseksi psykologit suosittelevat ottaa iltaisin tavaksi miettiä kolmea asiaa, jotka onnistuivat kuluneen päivän aikana, ja lisäksi miettiä miksi ne onnistuivat. Toinen hyvä vaihtoehto on pitää kiitollisuuspäiväkirjaa ja merkitä ylös viisi onnistunutta tapahtumaa viikon ajalta yhteensä kymmenen viikon, eli lähes 3 kuukauden aikajaksona. Tänä aikana aivot ohjelmoituvat jo hyvin ajattelemaan positiivisemmin. Vielä yksi tärkeä juttu: vähennän vatvomasta huolia ja murheita. Psykologit suosittelevat kovalle murehtijalle seuraavaa: varaa joka ilta 30 minuutin ”murehtimisaika”, jolloin ei saa tehdä muuta kuin vatvoa huoliaan. Muina aikoina voin sanoa itselleni, että palaan ajattelemaan huolia murehtimisaikana.

Mutta eikö näitä ohjeita ole annettu jo ajat sitten! Miten Paavali nyt kirjoittikaan? ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha (jota voisi myös tyytyväisyydeksi kutsua), joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa (uskossa). Lopuksi, veljet (ja sisaret), ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen… silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4: 6-9; 1992)

Viitteet:
1. Joyce Meyer: The Power of Being Thankful – Devotional (päivä 6), FaithWords, You Version raamatunlukusuunnitelmat
2. Mustonen P, Mattila AS: Pessimistiä harmittaa useammin, pidempään ja enemmän!, Duodecim 2017; 133:2231-2236


Heli Sätilä

heli.satila(ät)kolumbus.fi    Heli on ammatiltaan lääkäri ja toimii lastenneurologina. Hän on tullut uskoon ala-asteella ja haluaa miehensä Tapion rinnalla viedä eteenpäin ja elää todeksi sanomaa Kristuksesta.