maanantai 28. lokakuuta 2013

Siemenen voima

Brittiläisen seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön tiimin jäsen oli lähetetty kouluavustajana mahdottoman vaikeaan luokkaan. Opettaja ei saanut mitään otetta teini-ikäisiin nuoriin, joista pahin oli eräs tyttö. Kun kouluavustaja tuli luokkaan, tuo tyttö sanoi hänelle: "Minä tunnen sinut! Olen tavannut sinut jossakin." Avustaja ajatteli, että jos hän kertoo missä, niin koko luokka alkaa irvailla hänelle hänen uskostaan. Sitten tyttö totesikin: "Sinä olet Voimalasta!" Avustaja myönsi, että se oli totta. Voimala oli seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön nimi. Sitten tyttö sanoi: "Minä tykkäsin käydä siellä. Kaikkein eniten pidin lauluista, niin kuin tämä (ja tyttö lauloi koko luokan kuullen):

"Light of the world
You stepped down into darkness
Opened my eyes, Let me see
Beauty that made this heart adore you
Hope of a life spent with you

Here I am to worship
Here I am to bow down
Here I am to say that you're my God
You're altogether lovely
Altogether worthy
Altogether wonderful to me..."

("Maailman valo, sinä astuit alas pimeyteen.
Avasit silmäni, annoit minun nähdä
kauneuden, joka sai tämän sydämen palvomaan sinua,
toivon kanssasi eletystä elämästä.

Tässä olen ylistääkseni,
tässä olen kumartuakseni,
tässä olen sanoakseni,
että sinä olet minun Jumalani.
Olet niin ihana,
olet niin arvollinen,
olet niin ihmeellinen minulle...")

Avustajaa liikutti valtavasti sen tajuaminen, että tyttö on saanut kosketuksen Jumalaan ja hänen sanaansa. Vaikka hän ei käyttäytymisestä päätellen ollut sisäistänyt vielä asiaa, hän kantoi kuitenkin sisimmässään Jumalan siementä.

Jeesuksen Kylväjä-vertauksessa kylväjä kylvää melko runsaskätisesti: tien laitaan, kalliolle, ohdakkeisiin ja myös hyvään kylvömaahan (Luukas 8). Siemenellä hän tarkoitti Jumalan sanaa. Raamatun mukaan Jeesus huusi kerrottuaan kertomuksena: "Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Suurin osa suomalaisista kantaa sisällään jonkinlaista hengellistä siementä. Kodin hengellinen perintö, koulun tai rippikoulun aamu- tai iltahartauden muisto tai laulu, jolla on hengellinen sisältö, saattaa yllättäen putkahtaa esiin, kun oman elämän olosuhteet muuttuvat.

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." (Virsi 571, erityisesti 4. ja 5. säk.!) Veikkaan, että monilla tämä soi loppupäivän päässä, niin syvällä siemen on

Siemen on jo meissä, annetaan sen kasvaa!

Jatketaan myös kylvämistä eli annetaan sen näkyä, mitä Jumala meille merkitsee.


Jukka Jämsén

tiistai 15. lokakuuta 2013

Rutiinirukous

Muutama viikko sitten ajelin kotiin päin yhtä Etelä-Suomen pimeistä maanteistä. Lähtiessä matkaan olin puhunut ystäväni kanssa siitä, että nyt on hirviä ja peuroja liikkeellä ja että toivottavasti ne eivät hypi tielleni. Olin myös heittänyt rutiininomaisen rukouksen Taivaan Isälle että varjelisi matkani ja sitten lähtenyt ajamaan. Yritin siinä hirviä ajatellen pitää yllä jonkinlaista tutkakatsetta jolla haravoida tienpientareita ja metsän syviä varjoja.

Ja sitten jossain loppupuolella matkaa, kuinka ollakaan, näin edessäni tiellä vastaantulevan auton ja hirven, joka lähti ylittämään tietä minun puoleltani. Painoin jarrun pohjaan, auto heilahti muutaman kerran, vastaantuleva auto jarrutti - ja hirvi jolkotti tyynen rauhallisesti välistämme metsään. Taisin sanoa siinä heti välittömästi "kiitos Jeesus" (ehkä parikin kertaa) ja vetää syvään henkeä kiihdyttäessäni takaisin normaalinopeudelle - tai ainakin lähelle sitä, koska kovin kovaa ei tehnyt mieli ajaa loppumatkalla…

Mitä opimme?

1. Ole jatkuvasti varuillasi kun ajat autoa näillä syyspimeillä.

2. Jos hirvi päättää tulla tielle sinun kohdallasi, et voi sille yhtään mitään.

3. Jumala kuulee myös rutiinirukouksemme.

Kuinkahan monta kertaa olen mahtanut rukoilla varjelusta matkalleni tai toisten ihmisten matkoille? Yleensä ne rukoukset eivät ole kovin pitkiä eivätkä intohimoisia; niissä ei koeta sellaista suurta esirukouksen taakkaa ja tuskaa eikä vedota Jumalaan ja hänen Sanaansa kovinkaan syvääluotaavasti. Ne ovat "rutiinirukouksia" - pieniä, ohikiitäviä arkisia hetkiä, joissa muistan kääntyä Jumalan puoleen ja tunnustaa, että hänen huolenpitonsa ja varjeluksensa ovat minulle elinehto. Onneksi Jumalalla on myös rutiini kuunnella minua!

Niinpä kun meidät tarkoitettu elämään jatkuvasti syvenevässä, monipuolisessa, rikkaassa henkilökohtaisessa rukousyhteydessä Jumalaan, meidän ei pidä halveksia rutiinirukouksia osana sitä. Jos haluat oppia rukoilemaan enemmän, älä sorru voivottelemaan rukouselämäsi pienuutta ja vähäisyyttä äläkä pelkää aloittaa pienestä ja rutiininomaisesta.

"Varjele tämä matka."

"Siunaa, Jeesus, tämä päivä."

"Jumala, ole siskoni luona tänään."

"Paranna ystäväni."

"Tulkoon sinun valtakuntasi."


Myös Isä meidän -rukous ja Herran siunaus ovat meille Raamatussa annettuja rutiinirukouksia, jotka on hyvä ottaa vaikka jokapäiväiseen käyttöön. Ne on tarkoitettu ulkoa opittaviksi, toistettaviksi, läsnäoleviksi jokapäiväisessä elämässämme. Samoin on muukin rukous. Koskaan emme voi tietää, vaikka pienikin ohikiitävä Jumalan suuntaan heitetty ajatus saisi olla vaikuttamassa ratkaisevasti meidän tai toisten ihmisten elämässä. Aloitetaan siis pienestä ja pyydetään Jumalaa kasvattamaan meistä rukoilijoita hänen valtakuntansa hyväksi!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Uusi jumalanpalvelus pizzeriassa

Jyväskylän KohtaamisPaikassa olemme aloittaneet tänä syksynä uuden kuukausittaisen kokoontumisen keskustan pizzeriassa nimeltään PizzaKirkko. Uusi paikka on jo alkuvaiheessaan osoittautunut tärkeäksi avaukseksi. Miten päädyimme kokoontumaan kaupungin keskustan pizzeria-ravintolassa?

Prosessi käynnistyi siitä, että Jyväskylän seurakunta on luopumassa yhdestä kiinteistöstään, keskusseurakuntatalosta. Olemme kokoontuneet siellä kerran kuukaudessa muutaman vuoden ajan. Parin vuoden ajan olemme pohtineet vaihtoehtoista tilaa seurakuntatalon tilalle, mutta mitään hyvää vaihtoehtoa ei löytynyt. Viime keväänä saimme sitten kuulla, että emme voi enää kokoontua jatkossa seurakuntatalolla. Tästä käynnistyi vaihe, johon kuului rukousta ja vaihtoehtojen kartoittamista. Totesimme aika pian, että seurakunnan tiloista ei löydy meille vaihtoehtoa.

Kevään lopulla mielessämme alkoi elää ajatus kokoontua jossain pizzeria-ravintolassa. Eräs tietty pizzeria alkoi tuntua erityisen sopivalta tähän tarkoitukseen. Emme tunteneet pizzerian omistajaa, mutta menimme vaimoni Tiinan kanssa häntä tapaamaan. Olimme melkoisen yllättyneitä, kun pizzerian omistaja kertoi kääntyneensä kristityksi ja halusi ehdottomasti tehdä kanssamme yhteistyötä! Tajusimme heti Jumalan avanneen meille uuden oven.

Syyskuun ensimmäinen PizzaKirkko oli tupaten täynnä väkeä ja sovimmekin heti seuraavalle kerralle kaksi tilaisuutta peräkkäin, jotta kaikki mahtuisivat mukaan. Mukaan tuli joitakin maahanmuuttajia ja ylipäänsä monia uusia kasvoja. PizzaKirkon alussa oli tarjolla pizzaa noutopöydästä. Ohjelmaosuudessa oli haastatteluja, puhe, ylistystä ja rukousta. Pizzeriassa tuntui luontevalta jakaa tiedon sanoja, rukoilla ja ylistää.

Meillä on edelleen PizzaKirkkojen lisäksi kaksi muuta jumalanpalvelusta kuukaudessa. Toinen on Palokan kirkossa ja toinen Kaupunginkirkossa keskustassa. Tilanteet ovat luonteeltaan erilaisia, mutta niissä kaikissa on samoja elementtejä: yhteistä ylistystä, opetusta, rukousta ja tarjoilua. Pizzeria-ravintola näyttäisi olevan osalle ihmisistä luontevin paikka tulla mukaan seurakunnan kokoontumiseen. Sinne on helppo kutsua uusia ihmisiä.

Ovi uuteen avautui sulkeutuvan oven takia. Ilman seurakuntatalon myyntiä emme olisi ehkä uskaltaneet vaihtaa kokoontumispaikkaa. Huomasin vähän aikaa sitten Apostolien teoista, että apostolit hajaantuivat Jerusalemista ympäröivään maailmaan vasta vainon edessä. Yllättävät tilanteet voivat olla merkki Jumalan erityisestä johdatuksesta. 


Mika Kilkki on Jyväskylän KohtaamisPaikan pappi. Hän on naimisissa Tiinan kanssa ja on kolmen aikuisen pojan isä. Mika tykkää urheilusta - lenkkeilee ja hiihtää ja on innokas penkkiurheilija. Lomalla Mika ja Tiina suuntaavat Lappiin patikoimaan. New Winessa Mika vastaa kumppanien verkostosta.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Jumalan kanssa dreamteamissa

Miten tätäkään en ole ennen hoksannut! Sitä on vain yrittänyt tehdä töitä rukoilemalla Jumalaa, lukemalla Hänestä ja todistamalla Hänen teoistaan. Sitten tulee joku, joka sanoo, että voi rukoilla Jumalan kanssa. Ja voi lukea Sanaa Jumalan kanssa. Ja kun lukee sanaa, niin siellä väitetään, että olemme Jumalan työtovereita.

Olenhan minä tuon kohdan lukenut monta kertaa ja varmaan siitä saarnannutkin, mutta missähän se korostus onkaan ollut? Varmaan sanassa työ, ei sanassa toveri tai ystävä. Jumalan kollega! Hyvä maistella tuotakin sanaa. Jumala on toki pomo ja hyvä pomo onkin, mutta Hän sanookin meitä työtovereikseen. Olemme samassa tiimissä, joka osoittautuu dreamteamiksi.

Jumalan unelmajoukkue on täynnä lahjakkaita ihmisiä, eri tavoin luovuutta osoittavia ihmisiä. Kenestäköhän oikein puhun? Itsestäni. Ja sinusta. Meistä, joiden itsetunto on usein lattian raossa, jos sielläkään. Jumalan luuta kulkee pitkin lattioita ja löytää lahjakkuuksia, jotka Hän värvää tiimiinsä. Hän näet on antanut jokaiselle taitoja, jotka yhdessä tekevät unelmatiimin. Lisäksi Hänellä on ihmevalmentaja, joka varustaa lisää ja saa meistä irti kaikki piilevätkin taidot. Hänen nimensä on aika erikoinen: Pyhä Henki.  Persoonana Hän on valloittava, täysin samanlainen kuin Jumala. Hän luo iloa ja valaa näkyä tiimiinsä.

Tuossa unelmatiimissä käydään pitkiäkin keskusteluja, keskinäisiä ja kahdenkeskisiä pomon kanssa. Sitä sanotaan rukoilemiseksi. Luetaan myös yhteistä käsikirjaa ja jutellaan sen merkityksestä. Valmentajalla onkin paljon selitettävää. Tätä sanotaan Raamatun tutkimiseksi.

Hienoa tiimissä on se, että jokainen pääsee pelaamaan, jokainen pääsee oppimaan lisää työn lomassa. Ja pomo kulkee mukana, rinnalla, palvellen, tukien ja rohkaisten. Ihmeellisellä tavalla hierarkia ei hierrä, vaikka eriasteisia johtajia löytyykin. Yhteys toimii, koska jokaisella, vastuusta riippumatta on palvelijan sydän ja tarpeeksi nöyryyttä vaikka pestä toistensa hikiset jalat raskaan urakan keskellä.

Dreamteam, unelmatiimi, onko se unelmaa vai totta? Se alkaa toteutua sitä mukaan, kun alamme nähdä, että kaiken saamme tehdä läheisessä yhteydessä ja rakastavassa suhteessa Jumalan kanssa, kun orjista ja palvelijoista tulee lapsia ja yhtiökumppaneita Jumalan perheyrityksessä.


Heikki on koulutukseltaan pappi ja on ollut perheineen Taiwanilla lähetystyössä Suomen Lähetysseuran kautta. Nyt hän toimii opetus- julistus- ja rukouspalvelussa oman toiminimensä turvin. Heikki kirjoittaa ajatuksiaan facebookissa, twitterissä ja bloggaamalla. Pyhän Hengen yhteys vie tuntemaan Isän rakkautta ja Jeesuksen armoa; näillä eväillä jaksaa arjessakin.