Mikä on Jumalan rakkauden kieli?

”Rakkaus saa tekemään outoja asioita”, tuumasi Jaska Jokunen etsiessään yhä uudelleen postilaatikosta kirjettä tytöltä, joka sai hänen sydämensä värisemään. Rakkaus ihmisiä kohtaan saa Jumalan sydämen värisemään. Se sai hänet tekemään oudon asian, moniakin sellaisia, ja saa yhä.

Mutta miten on meidän rakkautemme laita Jumalaa kohtaan? Moni on kuullut tai lukenut rakkauden viidestä kielestä. Olemme ihmisinä erilaisia ja kuulemme rakkauden eri kielillä erilaisten tekojen kautta. Toiset kokevat rakkauden syvimmin saadessaan lahjoja, läheisen kosketuksen tai kuullessaan rohkaisevia ja arvostavia sanoja. Toisten rakkausakkua voi täyttää palvelemalla arkisissa askareissa tai viettämällä laatuaikaa heidän kanssaan. Jumala, joka itse on rakkauden lähde ja joka on antanut myös meille mahdollisuuden oppia rakastamaan, kaipaa itse rakkautta meiltä.

Jumalan rakkauden kielet löytyvät jo Vanhasta Testamentista. Niitä ovat Jumalalle annettavat uhrilahjat (lahjat), Jumalan läsnäoloon tulo (kosketus) ja ylistys (rohkaisevat sanat). Jumala oli myös antanut ohjeet siitä, miten elämää eletään oikealla tavalla (palvelu). Se miellyttää häntä. Laatuajan antaminen Jumalalle näkyi Daavidin elämässä: ”Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua” (Ps. 130:5-6).

Jumala ei jättänyt meitä arvailujen varaan oman rakkautensa suhteen. Hän on osoittanut meille rakkautensa suurimmassa käskyssä, Poikansa suurimmassa teossa ja esimerkillisessä elämäntavassa. Miksi? Siksi, että hän kaipaa meiltä samanlaista asennetta ja antautumista tositarkoituksella rakkausyhteyteen hänen kanssaan. Hän kaipaa saada jakaa rakkautensa sydänten yhteydessä ihmisten kanssa.

Ilman Jumalan rakkautta meidän on vaikeaa jaksaa ja kestää paineisessa maailmassa. Toisaalta, jaettuamme rakkausaikaa Jumalan kanssa hän voi alkaa soittaa useitakin rakkauden kieliä kauttamme.

Leila toimii Rovaniemen vapaaseurakunnan pastorina. Hänellä on viisi omaa lasta. Kristittyjen yhteys ja kasvu ovat lähellä sydäntä. Niistä on saatu iloita kotikaupungin seurakuntien yhteisissä New Wine -tapahtumissa ja hankkeissa.

Kuinka päästä siihen mihin pyrkii?

Sain olla puolisoni kanssa hyvin koskettavassa hengellisessä suurtapahtumassa. Moni asia siellä puhutteli. Niistä koskettavimmat ja syvimmälle mieleen painuneet voisi kiteyttää kahteen sanaan: Nälkä ja nöyryys.

Jumala näyttää vaikuttavan erityisen paljon hyvää niiden ihmisten elämässä ja heidän elämänsä välityksellä, jotka rakastavat häntä palavasti ja joilla – sen vuoksi – on sammumaton nälkä hänen läheisyyteensä. Heillä on annettavaa.

Toisten silmissä he ovat päässeet siihen mihin hyvin monet kristityt aivan oikein pyrkivät, ja pidemmällekin. Mutta nälkä tunnetusti kasvaa syödessä, ja he tietävät, että tarjolla on enemmänkin. Rakkaus voi aina syventyä, ja Jumalan ihmeitä tekevä läsnäolo ihmisen elämässä voi aina lisääntyä. Tämä vie heitä aina vain eteenpäin, ja samalla hyvä hedelmä lisääntyy entisestään (kuten se nälkäkin). Paavali tiesi tämän (1 Kor. 13-14:1). Ja kun motiivina on rakkaus hyvään Jumalaan eikä esimerkiksi velvollisuudentunne, voi huikeankin elämän pitää tasapainossa. – Ehkäpä vasta tällä tiellä kirkastuukin, mitä tasapainoinen kristillisyys voi Jumalan mielestä olla?

Toinen Jumalan rakastamisesta nouseva, merkittävä, suurimpien Jumalan palvelijoiden puheesta ja elämästä huokuva piirre on nöyryys. – Kukaan tuskin voisikaan kuvitella vaikkapa röyhkeää äiti Teresaa. Eniten Jumalan makuista elämää elävät hengelliset johtajat ovat nöyriä. Heillä ei ole tarvetta korottaa itseään tai omaa liikettään – he antavat iloiten ja aidosti kunnian suurista ja pienistä teoistaan Jumalalle itselleen. Lisäksi he pysyvät hengellisesti terveinä ja kykenevinä ottamaan vastaan (ja hoitamaan hyvin) yhä suurempia tehtäviä Jumalalta. Hän taas puolestaan tuntuu jakavan niitä hyvin mielellään löytäessään niille nöyriä ja uskollisia toteuttajia.

Nöyryys on suuri asia. Se on paljon enemmän kuin itsekorostuksen puute tai alttius palvella toisia. Nämä liittyvät lähinnä ihmistason suhteisiin, mutta suhteessamme Jumalaan nöyryydellä on toinenkin ulottuvuus. Nöyryyttä on hänen tarjoamiensa tehtävien, niin pienten, suurten kuin valtavienkin, hoitaminen rakastaen, iloiten ja uskollisesti. Aito nöyryys ei ole nöyristelyä eikä itsensä vähättelyä – eikä nöyryyttä taida olla myöskään Jumalan ehdotusten torjuminen omaan vähäisyyteemme tai puutteisiimme vedoten.

Jos johtaja on hyvä ja nöyrä, hän johtaa hyvin – vaikkei se aina päällisin puolin näyttäisikään nöyryydeltä. Esimerkin saamme Mooseksesta. Johtajuushaaste oli valtaisa: tehtävä kesti 40 vuotta, johdettavana oli miljoonapäinen vastahakoinen ja vikuroiva kansa ja paikkana helteinen, vedetön kivierämaa. Nykytekniikan apukeinot puuttuivat tietysti täysin.

Mooses päätti hyväksyä Jumalan tarjoaman käsittämättömän suuren ja vaikean tehtävän. Vaikka se oli itse asiassa mahdoton, Mooses ei kieltäytynyt, vaan suostui vain vähän yksityiskohdista neuvoteltuaan kantamaan siitä vastuun. Se tuskin tapahtui ilman pelkoa ja epäilyksiä. Pikemminkin Mooses varmaan teki sen niistä huolimatta – ja teki, vaikka selviytymiskeinona oli vain heittäytyä kokonaan Jumalan varaan ja yrittää valita täysi, epäilyksistä piittaamaton usko ja luottamus Jumalaan. Hyväksymällä Herransa ehdotuksen ja valinnan Mooses osoitti todellista, syvää nöyryyttä Jumalan edessä. Raamatun mukaan hän olikin ”hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos.11:34)

Monien konferenssipuhujien elämä ja teot heijastivat Jumalannälkää ja Mooseksen kaltaista nöyryyttä.  Olemmeko me muut nälkäisiä ja nöyriä? Emme ehkä ole johtajia – paitsi oman elämämme ja mahdollisesti lähipiirimme suhteen. Mutta päästäksemme paremmin Jumalan meille kullekin antamia päämääriä kohti tarvitsemme rohkaisua, hyvää mallia ja esikuvia. Niitä voi saada näkyvillä olevilta hyviltä johtajilta. Vieläkin enemmän tarvitsemme tietysti Jumalan ja hänen Henkensä kasvavaa läsnäoloa omassa elämässämme. Sitä tuntuvat vetävän magneetin tavoin puoleensa nämä kaksi ihmisen Jumalaa kohtaan tuntemaa asiaa, nälkä ja nöyryys. Ne jäivätkin sydämelle oppaina tiellä kohti kristityn henkilökohtaisten kutsumusten täyttymistä.

Pekka on Rovaniemen vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja. Yhdessä puolisonsa Leilan kanssa hän koordinoi paikallista New Wine -toimintaa. Lasten ja nuorten asiat ovat tuttuja oman perheen lisäksi siviilityöstä.

Vanha hyvä, Uusi erinomainen - mutta miksei se näy missään?

Olen viime päivinä lueskellut 3. Mooseksen kirjaa ihan urakalla. Ohessa tarjoan joitakin hajanaisia ajatuksia lukemiseni pohjalta.

Vanhan ja Uuden testamentin eroista

Lukemisen myötä minussa on vahvistunut käsitys, jonka mukaan kristityt hyvin harvoin ymmärtävät, mistä Vanhassa testamentissa on kysymys. Turhan usein kun kuulee väitettävän, että pelastus Vanhassa testamentissa tapahtuu tekojen kautta kun taas Uusi testamentti on täynnä armoa.

On totta, että Vanhaan testamentti – eikä vähiten 3. Mooseksen kirja – sisältää paljon mieltä askarruttavia asioita. Edellä mainittuja väitteitä 3. Mooseksen kirja ei kuitenkaan tue. Vai tukeeko?

Pelastus lakia noudattamalla?

Pitäkää minun lakini ja käskyni. Jokaiselle, joka niitä noudattaa, ne antavat elämän. Minä olen Herra. (3. Moos 18:5, KR92).

Raamatun kääntäminen alkukielestä on todella vaativaa puuhaa, enkä mielelläni käy arvioimaan kriittisesti käännöksiä. Tässä kohden moinen on kuitenkin tarpeen, sillä sekä KR33 että KR92 tulkitsevat yllä mainittua kohtaa rajusti. Hieman huolittelemattomampi käännös paljastaa puutteet:

Pitäkää minun lakini ja käskyni, jotka mies tekee ja elää niissä. Minä olen Herra. וּשְׁמַרְתֶּם אֶת־חֻקֹּתַי וְאֶת־מִשְׁפָּטַי אֲשֶׁר יַעֲשֶׂה אֹתָם הָאָדָם וָחַי בָּהֶם אֲנִי יְהוָה

En halua pitkästyttää sinua keskustelulla siitä, kuinka jakeen toinen osa tulisi tarkalleen ottaen kääntää. Mielestäni siinä kyllä luvataan elämä niille, jotka pitävät Jumalan lain eli Tooran, mutta kontekstin mukaan jakeen päähuomio on siinä, miten Jumalan kansan tulisi elää. Koko 18. luku koskee (seksuaalisia) rajoja perheen, heimon ja kansakunnan sisällä sekä ulkoisesti suhteessa vieraisiin kansoihin. Viesti on selvä: Jumalan kansan tulee olla erilainen ja elää Tooran määrittelemää elämää (vrt. 3. Moos 18:4). Toora ei suinkaan anna elämää kuten KR33 ("on niistä elävä") ja KR92 ("ne antavat elämän") väittävät, vaan Toora on sen alueen merkitsijä, jonka sisällä elämä toteutuu. Elämä saadaan Jumalalta itseltään, joka on kaiken elämän lähde.

Pelastus perustui Jumalan armoon

Huomaa, että jakeen alkuperäiset kuulijat elivät jo Jumalan kanssa liitossa. He eivät olleet siis pyrkimässä pelastukseen sisään, vaan jo elivät sitä todeksi. Pelastus perustui heidänkin kohdallaan Jumalan aiempaan armotekoon (joka Israelilaisille luonnollisesti oli vapauttaminen Egyptin orjuudesta).

Jumalan laki perustuu Jumalaan itseensä

Huomaa vielä, että jakeen käsky on perusteltu sanoilla: "Minä olen Herra." Toora ei ole joukko satunnaisia sääntöjä, jotka sattuivat pälkähtämään päähän, vaan perustuvat Jumalaan itseensä. Toisaalla 3. Mooseksen kirja mainitseekin, että Jumalan kansan tulee olla pyhä koska Jumala itse on pyhä (3 Moos. 11:44, 45; 19:2; 20:7, 26; 21:8 vrt. Matt. 5:48).

Vanha testamentti ei vaadi synnittömyyttä

Pyhyys on 3. Mooseksen kirjan mukaan tottelevaisuutta ja moraalista täydellisyyttä. Kirja ei kuitenkaan vaadi synnittömyyttä, sillä sen sisällä tarjotaan ohjeet sovituksen toteuttamiseksi tilanteissa, jossa kansa on kulkenut harhaan. Samalla uhraaminenkaan ei automaatisesti takaa anteeksiantamusta, vaan kirja vakuuttaa, että Jumala tutkii jokaisella kerralla rikkojan sydämen. Anteeksianto ei siis tapahdu mekaanisena toimenpiteenä, vaan lainrikkoja luottaa aina Jumalan armoon syntejään anteeksi pyytäessään.

Vanhan ja Uuden liiton vertailua

3. Mooseksen kirjan läpi katsottuna pelastuskäsitys Vanhassa ja Uudessa testamentissa ei vaikuta kovinkaan erilaiselta. Molemmissa (1) suhde Jumalaan perustuu Jumalan armoon, (2) uskova kutsutaan tulemaan täydellisesti Jumalan kaltaiseksi ja elämään pyhää elämää (Matt. 5:48), ja (3) rikkomuksen tapahtuessa liiton rikkoja turvautuu Jumalan hyvyyteen.

Mikä meissä Uuden liiton ihmisissä on vikana?

Uuden liiton täytyy siis olla aivan poskettoman hyvä, jos jo Vanhakin perustui armoon. Miksi kristityt siis ovat kuitenkin niin epätäydellisiä? Ehkäpä ongelmamme on siinä, että itsepintaisesti valitsemme syntisen luontomme mukaisen elämän Hengessä elämisen sijasta (Gal. 5:14-26 vrt. Jer. 31:31-34; Hes. 36:24-27). Hengessä eläminen on paljon enemmän kuin armolahjat, profetiat ja parantuminen. Meidän ei tule unohtaa Pyhän Hengen pyhittävää vaikutusta elämässämme, vaan sallia hänen johtaa meidät Jumalan mielen mukaiseen elämää niin perheessä kuin työpaikoillakin.

Kop, kop. Pyhä Henki on jo aika pitkän aikaa kolkutellut sinun ovellasi. Päästäisitkö sisään arkenakin, pliis.

Markus on Hiljan isä ja Arjan mies. Papiksikin on joku joskus kutsunut. Tällä hetkellä Markus on opintovapaalla rapakon toisella puolella suorittamassa teologian jatko-opintoja.