maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kylmennyt kristillisyys johtaa jääkauteen

Tiedän, että Raamatun mukaan laittomuuden lisääntyessä  monen rakkaus kylmenee. Entäs toisin päin: kun rakkaus kylmenee, niin laittomuus lisääntyy! Jokin suhde näillä on, näillä rakkaudella ja laittomuudella. Mitä enemmän on toista, sitä vähemmän on toista, noin matemaattisesti. Emme elä tyhjiössä, joten tuo suhdekaava saattaa hyvinkin toimia.

Jotta siis voisimme pitää vihan ja laittomuuden kurissa, tarvitsemme paljon rakkautta, palavaa rakkautta, rakkauden hehkua, sitä jota suuret vedetkään eivät voi sammuttaa. Mutta mistä?

Aina välillä nousee sellainen profeettojen lauma, joka hehkuttaa ahjossaan tulisia hiiliä syntisiä varten. Heidän mukaansa Jumala on vihainen ja odottaa vain sopivaa aikaa, jolloin voi syöstä tulta ja tulikiveä kaupunkien päälle. Siinä menevät hurskaat ja vähemmän hurskaat samoilla  liekeillä. Näiltä tuomion pasuunoilta ei kannata odottaa rakkauden hehkutusta. Tuntuu, että he ihan hykertekevät käsiään tuhoa odottaessaan.

Anteeksi vaan, arvon profeetat, mutta olettekohan te liikkeellä oikealla asenteella?

No, siitä synnistä ja tuomiosta. Synti on aina vakava asia ja sen kanssa ei leikitellä. Tuomiokin on todellista ja Jumalan pyhyys vetää ihmiskunnan tilille eräänä päivänä. Jumalalle selkänsä kääntänyt ihmisparka on kääntänyt selkänsä myös armolle ja sovitukselle. Mutta!

Mutta, pelotteleminen ei ole paras tie rakkauden valtakuntaan. Ilman särkyneen sydämen rakkautta toimiva uskonnollisuus on kylmää ihmisliturgiaa, joka aloittaa uuden jääkauden. Siinä ei ole lämpöä, saati palavuutta, joka sulattaisi sydämen paatumuksen ja vetäisi ihmisen suhteeseen, joka on täynnä armoa ja hyvyyttä. Jumala näet on rakkaus ja usko Jumalaan merkitsee rakkauden suhdetta Hänen kanssaan.

Lailla on tehtävänsä, se ajaa epätoivoon: voi, minua, minä hukun! Ja jos siihen tilaan ei anneta armoa ja anteeksiantamusta, niin ihminen todella hukkuu, tukehtuu lain hapettomuuteen. Mutta kun syntinsä tunteva löytää Jeesuksen ja armon, niin hän pääsee hengittämään raikasta ilmaa; se tuulee ja tulee Taivaasta, Jumalan sydämeltä, joka on täynnä rakkautta. Lakihenkistä uskonnollisuutta on varottava sen kylmän kovuuden ja kovan kylmyyden tähden.

Oikea profeetta rakentaa, kehottaa ja lohduttaa Paavalin mukaan. Kun hän kohtaa langenneen ihmisen ( joita me kaikki olemme!), niin hänen sydämessään on surua sen tähden, mitä synti saa aikaan, miten se tuhoaa ihmisen ja erottaa hänet Jumalasta. Siinä ei ole vihaa ihmistä kohtaan, siinä ei ripustella myllynkiviä syntisten kaulaan. Oikea profeetta kyllä varoittaa synnin seurauksista ja vakavuudesta, mutta tekee senkin murtuneella sydämellä, ei tuomion hengessä, ei toivoen jumalattoman kuolemaa, vaan pelastumista.

Jeesuksen mielenlaatu vetää meidät syntiset puoleensa. Hän uhrinsa ristillä on kova juttu. Sen ristin juurella näkee Jumalan valtavan armollisuuden ja se armo vetää mielenmuutokseen ja jatkaa kasvattamista Jumalan pyhyyden tuntemisessa. Sieltä se rakkaus löytyy. Siinä ei enää kiviä tarvita, hautakivikin on pois vieritetty. Elämä voi alkaa. Taistelu laittomuutta vastaan voi alkaa Jumalan rakkauden asein.


Heikki on töissä Suomen Lähetysseurassa kirkollisen työn koordinaattorina. Hän on perheensä kanssa ollut lähetystyössä Taiwanilla. Heikki lenkkeilee paljon sekä kirjoittelee blogeja ja ajatelmiaan Facebookiin. Hän nauttii, kun saa olla mukana rukouspalvelussa ja opettaa Jeesuksesta.