Mika Kilkki
Francis MacNutt kirjoitti aikanaan kirjan nimeltä
“Parantumisesta”. Kirja julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1986.
Oletko lukenut kirjan? Se on perusteos sairaiden puolesta rukoilemisesta ja
mielestäni parhaita kirjoja tältä osa-alueelta. Blogini otsikko on tästä
kirjasta.
Jokin aika sitten kotiryhmässämme eräs ihminen pyysi
rukousta kipeän polvensa puolesta. Hän lisäsi pyyntöön, että hän ei tosin usko
parantumisjuttuun. Yllätys olikin ollut seuraavana aamuna suuri, kun polvessa
ei tuntunut vuosia jatkunutta kipua! Rukousvastaus tuli, vaikka uskoa ei
tuntunut olevan. Tai ehkä sitä kuitenkin oli, koska hän pyysi rukousta.
Usko on pitkälti ilmapiirissä. Odotammeko Jeesuksen toimivan
tänäänkin? Millaisena näemme Jeesuksen? Jeesus ei voinut kotikaupungissaan
parantaa kuin joitakin sairaita, sillä paikallisten mielestä Jeesus oli vain
puusepän poika, Mark 6:1-6. Hieman myöhemmin Markuksen evankeliumissa erään
isän sanat Jeesukselle ovat jääneet mieleeni: “Minä uskon, auta minua
epäuskossani.” Mark 9:24.
Jeesus sanoi sokeille miehille, jotka pyysivät Jeesukselta
näköä: “Uskotteko, että minä voin auttaa teitä?” Matt 9:28. Se oli hyvin
aseteltu kysymys. Jos Jeesus olisi asettanut painopisteen miesten omaan uskoon,
niin tilanne olisi voinut mennä ihan toisella tavalla. Jeesus kiinnitti
kuitenkin miesten huomion siihen, että Jeesus voi parantaa heidät. On paljon
helpompi uskoa Jeesuksen kykyyn parantaa kuin oman uskon riittävyyteen. Juuri
tässä erossa on nähtävissä parantamisen tarpeessa oleva usko.
Tarvitsemme uskoa, kun rukoilemme sairaiden puolesta. Uskoa
ei tulisi kuitenkaan vaatia keneltäkään. Uskoa on jo se, kun rukoilemme!
Keskittyessämme Jeesukseen uskomme vahvistuu. Usko vahvistuu myös siitä, että
jaamme todistuksia siitä mitä Jeesus on tehnyt keskellämme.