Tulvat tulevat –
juurtunut usko kestää
Kemijoki virtaa nyt vuolaana, voimakkaana. Tulviva joki
vetää katsojia ja ihmettelijöitä. Minullakin oli lasten ollessa vielä kotona tapana
viedä heidät katsomaan, kuinka parkkipaikan merkki ja ajokieltomerkki nousevat
vedestä. Joskus kokeiltiin myös istumista veden saartamalla penkillä.
Tulviva joki on pelottavan voimakas. Kunnioitus veden suurta
määrää ja uudenlaisia, tuntemattomia pyörteitä kohtaan herää luonnostaan. En
tiedä, oliko Heprealaiskirjeen kirjoittajan silmien edessä tulviva virta vai
tasaisesti uomassaan virtaava joki, kun hän kirjoitti: ”meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielissämme se, minkä
olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.”
Heprealaiskirjeen saajien joukko oli ”toisen polven”
kristittyjä. Jeesus itse oli aloittanut julistamisen ja silminnäkijätodistajat olivat jatkaneet
sitä ensimmäisen Helluntain jälkeen. Jumalan voimakas vahvistus ihmein ja
merkein oli läsnä ja Pyhän Hengen lahjoja jaettiin tällekin kristilliselle
sukupolvelle. Mutta koettelemusten pyörteet, vainot ja harhaopit houkuttelivat
vetäytymään ja palaamaan entiseen elämään, joka näytti helpommalta.
Evankeliumin sana julistaa lupausta pelastuksesta, mutta
siihen sisältyy myös varoitus. Iankaikkinen elämä on Jeesuksessa, vain hänessä
ja hänen kauttaan. Myös meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme kuulemamme
evankeliumi. Siinä on tänäkin päivänä voima ja lupaus tulevaisuudesta. Ei anneta minkään tulvan tai pyörteen
tempaista meitä varmalta ja lujalta perustukselta.
Meille voi käydä kuin puulle, joka joutuu tulvan aikana veden
saartamaksi. Tulva ei kuitenkaan vie puuta, joka on vahvasti juurtunut
perustalleen. Juurtunut usko kestää.
Leila Valmari