seurakunnan juttu
Olemme puhuneet New Wine -tapahtumissa usein parantumisesta. Ja vielä useammin rukoilleet sairaiden puolesta. Olen tykännyt siitä ajatuksesta, että ilman rukousta emme myöskään näe parantumisia. Kun rukoilemme useiden puolesta, niin jotkut parantuvat.
Parantumisessa sanat ja rukoustyyli eivät näytä olevan ratkaisevia, vaikka ovatkin tärkeitä. Kuulin KohtaamisPaikassa joku aika sitten todistuksen kivuliaan korvan parantumisesta. Rukousaihe kirjoitettiin PizzaKirkossa tekstiviestistä paperille ja luin aiheen väärin. Pyysin Jumalaa parantamaan koiran - ja pienen hämmennyksen jälkeen korvan! Ihmisillä oli ainakin hauskaa.
Parin kuukauden päästä eräs ihminen kertoi korvansa parantuneen tuon illan jälkeen. Hän sanoi, että ei tiedä koirasta, mutta korva parani. Jäin miettimään sitä, että parantumisessa yksi tärkeä asia on ilmapiiri. Jos odotamme Jumalan toimivan keskellämme, niin ilmapiiri on otollinen parantumisille. Todistukset parantumisista ruokkivat tätä.
Parantumisessa yksi näkökulma on Jumalan ajoitus. Olen nähnyt tapauksia, joissa olemme rukoilleet kuukausien tai jopa vuosien aikana jonkun puolesta ilman näkyvää tulosta. Ja sitten parantuminen on tullut yhdessä hetkessä - esimerkiksi New Wine -tapahtumassa. Ehkä olemme niissä tapauksissa raivanneet tietä parantumiselle. Yksikään rukous ei ole mennyt hukkaan.
Parantuminen on monitahoinen asia. Emme ymmärrä kovin paljoa, mutta riittävästi lähteäksemme liikkeelle. Rukous sairaiden puolesta on seurakunnan yhteinen asia, jossa voimme olla kaikki mukana. Kun parantava rukous on yhteinen juttu, niin opimme myös olemaan niiden tukena, jotka eivät ole saaneet rukousvastausta. Jumalan läheisyys on aina hoitavaa, vaikka emme näkisi rukousvastausta.
Seurakunta on hyvä paikka opetella rukoilemaan. Ja saada osakseen rukousta.
Mika Kilkki
