Jo nuorena opin, että kristityn on hyvä lukea Raamattua.
Välillä on ollut kiinnostavaa lukea ja välillä taas on homma maistunut puulta.
Ehkä sinullekin tuttua?
Kerran oli taas menossa puuduttava vaihe. Tuntui, etten saa
Raamattuun otetta. Kertailin tuttuja lempijakeita miettien, mistä kohtaa
alkaisin lukea säännöllisemmin. Olimme KohtaamisPaikassa juuri tuolloin
aloittamassa yhteistä raamatunlukuohjelmaa. Ajattelin, että lähden mukaan.
Katsoin lukuohjelmaa ja ensimmäinen ajatukseni oli – jos olen nyt ihan
rehellinen – se, että minähän tiedän nämä juoluevankeliumin tapahtumat jo, en
jaksaisi tuttuja juttuja aina uudelleen kelata.
Tartuin kuitenkin Raamattuun. Pyysin, että Pyhä Henki
puhuisi lukemani tekstin kautta ja aloin lukea Luukkaan evankeliumia. Kuinka
ollakkaan vanha tuttu teksti alkoi elää. Hämmästyin ja innostuin. Tämä
koskettaa ja rohkaisee.
Minua rohkaisi Luukkaan 2. luvun lopun kertomus siitä,
kuinka vanha Simeon odotti Herran Voideltua, lohduttajaa. Sain uutta toivoa ja
rohkeutta odottaa apua omien keskeneräisten asioideni kanssa. Vakuutuin, että
asiani on Jeesuksen tiedossa ja Hän auttaa ajallaan.
Jatkan edelleen Raamatun lukemista KohtaamisPaikan lukuohjelman
mukaan. Se on osoittautunut käytännölliseksi tueksi raamatunlukemisessa. Myös
minulle.
Tiina on Jyväskylän KohtaamisPaikan työssä yhdessä miehensä
Mikan kanssa. Tiina ja Mika ovat tuoreita appivanhempia. Tiina tykkää
puutarhanhoidosta ja käsillään tekemisestä. Facebook-sivujen kuvatkin kertovat
näistä tykkäämisistä.
