Parin viimeisen viikon aikana olen osallistunut kahdeksaan
eri juhlaan. Juhliin antoivat aihetta lukuvuoden päättyminen koulussa ja joukko
ylioppilaaksi tai ammattiin valmistuneita nuoria. Päättäjäispäivä oli melkoista
lentoa, kun koetimme ehtiä viiteen juhlataloon onnittelemaan päivänsankareita
ja perheitä. Tuntui tärkeältä nähdä heidät kaikki ja olla juhlissa mukana.
Lakkiaispäivään kuuluva kiertäminen oli aika lystikästäkin.
Monen vieraan kanssa kohdattiin uudelleen eri paikoissa, istuttiin useissa sohvissa
vierekkäin kakkua mutustellen. Jaettiin siinä rupatellen ja teekuppeja
tasapainotellen elämää yllättäen vähän syvemmältäkin.
Tietenkin lasten tai lastenlasten kuulumisia vaihdettiin ja
päivänsankareiden suunnitelmia kyseltiin, mutta muutakin. Puhuttiin perheiden
muistoja, haaveita, huolia ja asioita, joiden toivoisi omassa elämässä
muuttuvan. Puhuttiin myös suruja ja kysymyksiä, onnea ja kiitollisuutta sekä
ihailua ja rohkaisua.
Hämmästyin, miten lähelle me juhlavieraat toinen toisemme
päästimme. Enkä tarkoita vierekkäin istumista sohvalla vaan sydänten, ajatusten
läheisyyttä. Se ilahdutti ja elähdytti todella. Mietin kotimatkalla, että mikä
moisen luottamuksen synnytti. Toisten ilon näkeminen ja jakaminenko sydämen
pehmitti vai väsymyskö kesäloman kynnyksellä vain pudotti suojauksen?
Parhaimmillaan juhla on kehys kohtaamiselle. Juhlaa
valmistelevat rakentavat yhdessäololle tilaa, antavat lahjaksi paikan ja ajan
ja tekevät omasta ilostaan yhteistä. Juhlan tekijät lähettävät kutsun ja sillä
sanovat, että vierasta odotetaan, että hän kuuluu joukkoon.
Minusta Jumala tekee juuri noin, tuo yhteen ja tekee
omastaan yhteistä, laittaa meidät liki toisiamme ja tulee itsekin. Siksi
ajattelen, että juhla on Jumalan keksintö.
Raamatussa puhutaan juhlista aika paljon. Jumala oikein
neuvoi kansaansa juhlimaan. Juhlavalmistelujen varjolla tehtiin lähtöä
Egyptistäkin (2 Moos. 5:1). Siitä pitäen juhlittiin jotakuinkin alvariinsa.
Aika paljon ainakin, jos miettii, miten se vaellus sujui tai ei sujunut.
Tavoitan Raamatun lehdiltä jotenkin sellaisen ajatuksen,
että jos on aihetta juhlaan, kannattaa juhlia. Ja että Jumala on se, joka antaa
juhlimisen aihetta ja siten juhlassa olkoon kiitoksen makua ja tilaa Hänen
läsnäololleen.
Jeesus kertoi kuninkaan pojan hääjuhlasta taivasten
valtakunnan kuvana (Matt 22) ja Ilmestyskirjassa julistetaan autuaiksi Karitsan
hääaterialle kutsutut (Ilm 19:7,9). Jumala on lähettänyt kutsun. Hän myös antoi
meille seuraajilleen tehtäväksi huolehtia, että kutsu menee perille ihan
kaikille, jotta kaikki voisivat kuulua joukkoon jo nyt.
Reilun kahden viikon päästä alkaa Jämsän Himoksella New Wine
-kesätapahtuma (4.-8.7). Sitäkin valmistellaan, jotta mahdollisimman moni
pääsisi yhdessä jakamaan Jumalan valtakunnan iloa ja rauhaa, jotta Jumala voisi
varustaa ja vahvistaa meitä kaikkia Hänen kutsunsa eteenpäin viemisessä.
Uskon, että koossa on ihan oikean juhlan ainekset.
Ja haluan kutsua sinutkin mukaan!
Kirsi Jämsén,
Jyväskylä
