Olen minä tässä miettinyt tätä elämän menoa. Miettinyt
toisenkin kerran ja ihmetellyt. Välillä se vetää hiljaiseksi, kun taas toisen
kerran se villiintyy sanojen virraksi.
Mietin mitä minä sanoisin tai kirjoittaisin. Sain vain kaksi
sanaa: Jumalan nälkä. Hiljennyin ja sitten sanat alkoivat virrata verkkaisesti.
Tunteet, ajatukset ja kokemukset solisivat muotoutuen sanoiksi, jotka löysivät
toinen toisensa. Niin syntyi Jopin psalmi Jumalan nälästä.
Lue sinä, toinen nälkäinen. Löydä ja koe täyttymystä
Jumalassa. Ja hänen tekonsa, läsnäolonsa ja vaikutuksensa tehköön sinusta ja
minusta, meistä yhdessä seurakunnan, joka sekä levittää Jumalan nälkää, että
ravitsee.
Jumalan nälkä
Kaiherrus minussa, joka odottaa täyttymystänsä.
Kaiherrus, jonka tunnistan ja muistan olleen läsnä
elämässäni kaiken aikaa.
Jumalan nälkä.
Maistiaisista se on vain yltynyt.
Katsellessani toisten elämää ja kokemuksia oma kaipuuni on
vain kasvanut.
Joskus, liian harvoin, jotain olen itse kokenut, vaikutus on
ollut sama.
Jano, nälkä ja tarve on kasvanut kasvamistaan.
Koen sen hiljaisena kaipuuna ja ikävänä, tai rajuna kipuna,
tyhjyytenä joka nielaisee kaiken.
Jumala nälkä.
Se on ajanut minut epätoivoon. Ja epätoivossa tarrautumaan
korvikkeisiin.
Korvikkeisiin, jotta tuntisin, jotta kokisin edes jotain.
Ja koenhan minä; syyllisyyttä, häpeää ja kasvavaa epätoivoa.
Jumalan nälkä.
Ei ole kuitenkaan kadonnut. Ei, vaan kasvanut kasvamistaan.
Se on edelleen kuin kirkas tähti pimeällä taivaalla antaen
toivoa.
Ja lohdutusta; koska kaipaan voin vielä toivoa.
En ole vielä tyystin paatunut, ajautunut pois Jumalan
vaikutuspiiristä.
Jumala nälkäni muistuttaa minua alkuperästäni tässä
maailmassa.
Tässä synnin ja korvikkeiden maassa, en ole tyytynyt, enkä
tyydy sen antimiin.
Tyydytykseni, leponi ja tarkoitukseni täyttyvät vain
sinussa, sinun läheisyydessäsi.
Jumalan nälkä, se olet sinä minussa.
Mutta miten voisin sen ymmärtää.
Miten voisin sen antaa viedä minut mennessään.
Miten se, jonka nyt koen kaipuuna ja kipuna, voisi muuttua
voimakseni.
Todellisuudeksi, jonka kautta sinä ja sinun muotosi minussa
voisi kirkastua.
Jumalan nälkä.
Miten se voisi levitä kauttani.
Ei kipuna, vaan janona ja samalla täyttymyksenä.
Jumala sinä minussa ja minä sinussa.
Me yhdessä synnin ja maailman voittajina.
Palvelijoina kunnes vajaa lopullisesti lakkaa ja sinun
valtakuntasi täyttää kaiken.
Ja minut ravitaan…
Jopi on Turun vapaaseurakunnan (tunnetaan myös nimellä
Armontalo) johtaja. Jopi rakastaa positiivista ja radikaalia toimintaa enemmän
kuin kauniita puheita. Jopi nauttii sitä, että saa tunnistaa ja valtuuttaa sekä
varustaa nuoria johtajia Jumalan valtakunnan toimintaan.
