Syksyn mittaan olen kärsinyt hengitysvaikeuksista. Muutaman
askeleen jälkeen hengittäminen on ollut työlästä. On sanottu, että rukous on
Jumalan lapsen hengittämistä. Tämä toteamus on saanut uutta ulottuvuutta
elämässäni. Hengittäminen ja rukous ovat todella välttämättömiä. Säännöllisyys
on tarpeen. Pitkät tauot ovat pahasta. Ja kun elämässä on haasteita, pitkiä
matkoja käveltävänä, tarvitaan tehokasta hengittämistä. Näin on rukouksenkin
kanssa. Aina tarvitaan rukousta ja erityistilanteissa tarvitaan kiihkeää
rukousta.
Elämän rajallisuus on toinen asia, josta nämä
hengitysvaikeudet puhuivat. Lapsena minulle luettiin iltarukous: levolle lasken
Luojani, armias ole suojana, jos en sijaltani nousisi, ota tykösi. En oikein
ole tajunnut tuota rukousta. Siinä on vaikeita sanoja. Ajatus siitä, ettei
aamulla herää on ollut minulle täysin vieras. Nyt marraskuussa, elämäni
ensimmäisen kerran, totesin, että entä jos huomista aamua ei tulekaan. Tähän
asti olin pitänyt itsestään selvyytenä seuraavaa aamua. Lisäksi tällä viikolla
kuulin työtoverini menehtyneen sairauteen. Elämä on oikeasti rajallinen lahja.
Psalmissa 90:12 pyydetään: ” Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että
saisimme viisaan sydämen”. Löysin
rauhan rukouksessa. Löysin varmuuden, että Jumala ottaa minut tyköni Jeesuksen
tekemän työn tähden. Tässä rauhassa ja varmuudessa on hyvä nukahtaa joka ilta.
Tapio on New Wine Finland -johtotiimin jäsen ja on kolmen
lapsen isä, puoliso, opetuslapsi ja pastori. Intohimona paikallisseurakunta ja
sen luontainen kehitys - ellei aivan itsestään kasvaminen. Harrastuksena mm.
lukeminen, penkkiurheilu ja rakentaminen.